Luin Kerttu-Kaarina Suosalmen teoksen Jeesuksen pieni soturi (1976), koska näin romaanin olevan genreluokassa "Uskonnollinen viihdekirjallisuus" ja Suosalmea jonkin verran lukeneena epäilin, mahtaako teos oikeasti sinne kuulua. En laittaisi teosta kyseiseen genreen.
Jeesuksen pieni soturi kertoo Elisasta, noin 45-vuotiaasta lahtelaisesta naisesta, jonka elämä on muodostunut vaikeaksi. Hän on miehensä määräyksestä jättänyt kirjastonhoitajan työnsä ja jäänyt kotirouvaksi. Haihatteleva romukauppias-aviomies Mauri on sotkenut raha-asiat. Murrosikäinen poika Eino on varastellut. Tytär Silja lähtee kotoa. Tehtaan viereen pykätty kotitalo on vesijättömaalla, savisessa paikassa, ja rakennusprojekti on ikuisesti kesken. Elisa tietäisi, miten asiat saisi järjestykseen, mutta Mauri, "hölmö jättiläinen", ei anna hänelle mitään päätösvaltaa.
Hädissään Elisa pakenee Helsinkiin ja käväisee tulemassa uskoon, ainakin päällisin puolin, mutta Suosalmi jättää lukijan makusteltavaksi sen, kuinka syvällistä uskoontulo oli vai oliko ollenkaan. Näyttää siltä, että lopuksi perheen asiat rupeat selkiämään, mutta mielestäni se johtuu siitä, että Elisa voimaantuu. Hänen uskoonsa ei palata enää sen jälkeen, kun hän on palannut Helsingistä kotiin. Miehen murtuessa hänen on pakko hoitaa asiat. Teoksessa on hieman feminististä juonnetta, minun mielestäni. Elisa on sarkastisesti sanoen "Jeesuksen pieni soturi", koska hän on suostunut uhrautujan rooliin, jota naisille on tyrkytetty.
Talot ovat Suosalmen teoksissa tärkeässä asemassa.
Lisäisin asiasanat:
Elisa, fikt.
Mauri, fikt.
psykologiset romaanit
naiskirjallisuus
sisäkertomukset
avioliitto : pettymys
perhe-elämä : uhrautuminen : vaimot
alistuminen : vaimot
keski-ikä : kriisit : naiset
unelmat
elämänodotukset
talonrakennus
selviytyminen
usko
konkurssi
epäonnistuminen : yritykset
romuliikkeet
kauppiaat : romukauppiaat
kirjastonhoitajat
esikaupungit : Suomi : Lahti : 1970-luku
Lisäisin myös asiasanat haihattelu ja voimaantuminen, jos ne olisivat olemassa.
Kenelle sopii: Vanhemmalle ahkeralle (nais)lukijalle, jota kiinnostaa teema aviovaimon voimaantumisesta sen jälkeen, kun miehen määräysvallassa on koko elämä mennyt solmuun.
Luin Pirjo Tuomisen teoksen Silkkipunos (Tammi 2012), koska hänen Satakunta-sarjansa (Itkevät syvät vedet, Sillat yli joen, Kultavainiot, Maan nälkä) oli yksi nopealukuisimpia paksujen teosten sarjoja, joita olen koskaan lukenut. Suorastaan ahmaisin Satakunta-sarjan. Sen sijaan Silkkipunos-kirja ei ollut minua varten, mutta suosittelin sitä Turkissa paljon matkustaneelle eläkeläisrouvalle. 