Kaunis sukutarina Lapista

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu (Gummerus 2013)

Tylsän graafinen kansikuva piti tämän romaanin poissa hyppysistäni, kunnes jostakin luin kehuvan arvion ja tartuin kirjaan. Kannatti.

Romaani kertoo Inarijärven liepeillä asuvan saamelaisen Uddas-suvun tarinan 1500-luvulta 2000-luvulle. Ensimmäinen kertojanääni kuuluu nuorelle Soruia-tytölle. Keskimmäisenä pauhaa Lars Levi Laestadius, joka taistelee saamelaisten vanhaa uskontoa ja viinanpiruja vastaan. Kolmantena puhuu Sami Uddas, etelästä Lappiin palannut päihdeongelmainen tuhlaajapoika.  Kertojanäänet ovat tyylillisesti erilaisia ja uskottavia. Tarina etenee sujuvasti ja selkeästi. Punaisena lankana on saamelaisten vanhan elämäntavan katoaminen ja tästä aiheutuvat identiteettiongelmat.

Kenelle: Lukijalle, joita kiinnostaa hyvä tarina. Kirjanäyttelyyn, jossa aiheena jokin seuraavista: Lappi, saamelaisuus, alkuperäiskansat, suomalaisuus, sukutarinat, sukupolvesta toiseen, pohjoinen ulottuvuus, kulttuuriantropologia, muuttuva länsimainen elämäntapa, identiteetti, mystiikka, ihminen & luonto.

Jatkoa tarinalle: Pajulinnun huuto

Uhrautuva äiti

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (Into 2015)

Eteläkorealaisen perheen äiti, joka on uhrautuvasti huolehtinut perheestään köyhissä olosuhteissa, on tullut vanhaksi ja sairaaksi. Soulin metron ruuhkassa hän joutuu eroon miehestään ja katoaa. Etsintöjen yhteydessä perheenjäsenillä on aikaa ajatella äitiään. Syyllisyydentunto vaivaa: miksi äidistä ei huolehdittu, vaikka äiti aina uhrautui perheensä edestä?

Kenelle: Tarinallisen käännöskirjallisuuden ystävälle. Kaukoidän kulttuureista kiinnostuneelle; Etelä-Korean kulttuuria kuvataan monin yksityiskohdin. Äitiys-teemasta kiinnostuneille. Lukijan on pääteltävä, kuka kirjassa kulloinkin puhuu sinä-muodossa ja kenelle; itse en tästä ratkaisusta pitänyt.

Muuta samantyyppistä luettavaa:
Will Schwalbe: Elämänmittainen lukupiiri
Maria Semple: Missä olet, Bernadette?

Vastapainoksi kirjalle voisi lukea: Anu Silfverberg: Äitikortti

Asiasanoihin voisi lisätä:
äitiys
vanhempi-lapsisuhde
vanhuus
(ehkä myös: uhrautuminen : äidit, syyllisyys)

Vanhukset absurdissa nykymaailmassa

Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho (Teos 2015)

Humoristisessa kirjallisuudessa vanhukset usein kuvataan kovaäänisinä höpsöinä, jotka eivät ole pysyneet kehityksen kärryillä. Minna Lindgrenin Ehtoolehto-trilogiassa on toisin: vanhukset ovat sekopäiseksi muuttuneen nyky-yhteiskunnan ainoat selväjärkiset jäsenet. Trilogian kolmannessa osassa vanhustenhuolto on kehittynyt niin tehokkaaksi, että Ehtoolehdossa ei enää ole henkilökuntaa lainkaan. Koneet valvovat vanhuksia. Vanhukset pitävät huolta toisistaan; "sitä kutsutaan yhteisölliseksi hoivaksi", kirjailija toteaa. Kirjaa voisi kuvata "riemastuttavaksi", kuten takakansissa aina luvataan, ellei kyseessä olisi myös hyytävä dystopia. Tähän suuntaan ollaan menossa. Salapoliisikirjallisuutta en tästä teoksesta paljon löytänyt, mutta dekkariluokkaan laittaminen takaa laajemman lukijakunnan kuin tavallisten romaanien genreen upottaminen, ja lukijoita teos ansaitsee.

Asiasanoihin voisi lisätä: 

satiiri
terveydenhuolto : vanhukset
vanhustenhuolto : teknokratia : kritiikki
geroteknologia : tietokoneet
teknologiakritiikki

Kenelle sopii: Keski-ikäisille, omaishoitajille, hoitotyötä tekeville, kunnallisia hoitopalveluja suunnitteleville, vanhuksille.

Ekoaatetta sarjakuvassa

Cyril Pedrosa: Ekoloogiset (WSOY)

Sarjakuvissa minua viehättää piirtäen toteutettu huumori sekä katkelmallisuus; sarjakuvia voi lukea väsyneenäkin. Pedrosan sarjakuvassa viehättää myös ranskalaisuus ekosilmälasien läpi nähtynä. Pedrosan ekologisuus ei ole kovin radikaalia, sillä sarjakuvan minähenkilö tupakoi ja matkailee autolla. Ekoaate ilmenee lähinnä ruokavalinnoissa ja jätehuollossa. Toisaalta alkuperäiset albumit Autobio ja Autobio 2 on julkaistu vuosina 2008 - 2009, mikä ekoasioissa tarkoittaa todella kauan sitten. Kirja sopii kirjanäyttelyihin, joissa aiheena esimerkiksi ekologisuus, ympäristö, ranskalaisuus, lapsiperheet.

Asiasanoissa on "vaihtoehtoinen elämäntapa" ja "kestävä kehitys", mutta ei esimerkiksi ympäristö-alkuisia asiasanoja tai sanaa "ekologisuus" (viimeksimainittua ei Kaunokki-asiasanastossa olekaan, Ysassa se on). Ympäristöaiheisia hakuja tehdessä on muistettava hakea monipuolisesti eri sanoilla.

Romanian kerjäläiset Suomen kaduilla

Kimmo Oksanen: Kerjäläisten valtakunta : totuus kerjäävistä romaneista... ja muita valheita : pamfletti (WSOY 2009)

Luin tämän kirjan Kimmo Oksasen "Kasvonsa menettänyt mies" -teoksen innoittamana, koska Oksanen kirjoittaa hyvin - hieman samaan tyyliin kuin laatutoimittaja Anu Silfverberg. Teksti kulkee ja ajatus juoksee, ilo lukea. Oksanen paneutuu Romaniasta lähtöisin olevien romanikerjäläisten asiaan haastattelujen ja kenttätutkimuksen avulla: keitä kerjäläiset ovat, miksi he lähtevät toiseen maahan kerjäämään, pitäisikö heitä auttaa ja jos niin millä tavoin. Ongelman laajuus tulee lukijalle selväksi. Romanianromaneja yritetään auttaa monellakin tavoin, mutta heidän asemansa ei korjaudu ainoastaan rahan avulla, vaan tarvitaan myös rasismin, sorron ja virkamiesten korruption lopettaminen, jotta köyhät romanit voivat saada toimeentulonsa omassa yhteiskunnassaan Romaniassa.

Asiasanoihin voisi lisätä:

rasismi
tutkiva journalismi