Luokittelun vaikeudesta

Olen kateellinen Lukuneuvojan blogille. Siinä on sivun oikeassa laidassa hyvä valikko, josta voi etsiä haluamansa tyyppisiä kirjoja. Tarjolla ovat esimerkiksi seuraavat kategoriat: hauska, koskettava, ohut, surullinen, vanhustyöhön sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Itselläni on ollut vaikeuksia luoda ryhmittelyä, johon olisin lopullisesti tyytyväinen. Pitäisi ensin tietää, millaisia kirjoja ryhmiteltävänä tulee olemaan. On vaikea luoda ryhmittelyä etukäteen. Se auttaa, että on etsinyt asiakkaille kirjoja heidän toiveidensa mukaan, mutta tuntuu, etteivät asiakkaiden pyynnöt koskaan kata aivan kaikkia tyylilajeja. Olen muokannut omaa oikean laidan valikkoani moneen kertaan. Se on turhauttavaa.

Loin aluksi muun muassa kategoriat "ajateltua" sekä "himolukijalle". Niihin tuli kuitenkin kovin paljon aineistoa. Kategoriat alkoivat vaikuttaa tarpeettomilta - eikö melkein kaikki kirjallisuus ole "ajateltua" ja eikö himolukija lue melkein kaikkea - tarvitseeko näitä erikseen tägätä? Kävin läpi vanhoja tekstejäni ja poistin näitä tunnisteita. Kun homma oli tehty, kului jonkin aikaa, ja rupesin kaipaamaan noita kategorioita. Tuntui, että olivat ne sittenkin hyödyllisiä. Ne kertoivat minulle kirjan tyypistä.

On osattava laatia kategoriat, jotka ovat tarpeeksi erottelevia, mutta eivät liian yksityiskohtaisia. On osattava laatia kaikki tarpeelliset kategoriat, mutta ei mitään liikaa.

Yksi paljon pohdituttanut asia on lukijoiden sukupuoli. Joskus ajattelen kirjaa lukiessani, että seuraavan kerran kun joku mies etsii hyvää luettavaa, suosittelen tätä. Sukupuoleen viittaavien kategorioiden tekeminen tuntuu kuitenkin hankalalta. Lukuneuvojan blogissa on kategoria "miehinen", mutta ei kategoriaa "naisellinen". "Miehisen" kirjan määritelmä hänellä on hauska: "Miehisessä kirjassa kaikki päähenkilöt ovat miehiä ja kirjan näkökulma on miehen. Miehiseen romaaniin liittyy yleensä tappeluita, kiroilua tai seksiä (useimmiten näitä kaikkia)."

Naiset lukevat tutkimusten mukaan sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja, miehet taas enimmäkseen miesten kirjoittamia kirjoja. Ehkä ei tarvita kategoriaa "naisellinen"? Kuitenkin on olemassa chick lit -genre, joka on tarkoitettu lähinnä naisille. Kategoria "naisellinen" ei kuitenkaan voisi pelkistyä vain romantiikkaan tai chick litiin, sillä eihän miehinen kirjakaan ole ensisijaisesti KEVYT miehinen kirja.

On vaikea määritellä, minkälaisia kirjoja tulisi kategoriaan "naisellinen". Naiskirjallisuus ja mieskirjallisuus ovat vielä erikseen, niissä puhutaan naisten ja miesten oikeuksista. Ehkä "naisellinen" kirja voisi olla sellainen, jossa päähenkilö on nainen, näkökulma naisen ja jossa käsitellään paljon ihmissuhteita. Pidän kategoriaa "naisellinen" kuitenkin tarpeettomana. Minulle lukijana riittää tieto kirjoittajan sukupuolesta ja iästä. Jos kirjoittaja on nainen ja kanssani suunnilleen saman ikäinen, löytyy samaistumispintaa yleensä hyvin. Vähiten samaistumispintaa olen löytänyt itseäni monta kymmentä vuotta vanhempien miesten kirjoittamista kirjoista, mutta poikkeuksia toki on. Kokeilin kategorisoida kirjat kirjailijan syntymävuosikymmenen mukaan, mutta luovuin siitä, koska se ei tuntunut toimivan hakuelementtinä hyvin.

Kirjaston hakuelementit eli hyllyjen aakkosjärjestys, genremerkinnät (genrehyllyt tai genremerkinnät kirjojen selässä) ja kirjanäyttelyt eivät useinkaan ole riittäviä apuneuvoja hyvän lukemisen etsimiseen. Haastavina lukijaryhminä pidän seuraavia: 1. Vähän lukeneet henkilöt, joita on kannustettava lukemaan tarjoamalla heidän mieleisiään koukuttavia kirjoja. Kun he kysyvät suosituksia, ei ole varaa suositella huonoa, koska toista tilaisuutta ei ehkä tule. 2. Erittäin paljon lukevat henkilöt, jotka ovat huomanneet, etteivät pysty lukemaan kaikkea julkaistua ja jotka yrittävät seuloa joukosta ne kaikkein tärkeimmät ja parhaat teokset. Finlandia-ehdokkaat, Nobel-palkitut ja kaikki puhutuimmat uutuuskirjat he ovat jo lukeneet.

Aineistotietokannasta, Kirjasampo-sivustosta ja Lukuneuvoja-tyyppisistä blogeista on toki hyötyä, jos asiakkaalla ja/tai kirjastonhoitajalla on aikaa ja viitseliäisyyttä etsiä niistä. Yleensä käytännön hakutilanteissa aikaa ei kuitenkaan ole. Usein kysymys esitetään työntekijälle, joka työskentelee hyllyillä (ei siis tiskin takana) ja häneltä toivotaan nopeita vinkkejä. Minulla on joskus ollut töissä mukana lukuvihko, josta löydän nopeasti sen lukemani hyvän kirjan nimen, joka ei muistu mieleen.

Olen ajatellut, että paras konsti ehkä olisi tehdä listoja eniten kysytyistä aiheista. Esimerkiksi minulta on usein kysynyt naisasiakas jotakin "kivaa, hauskaa, ei raskaslukuista". Tällaisia kirjoja on paljon, mutta niitä myös lainataan paljon. Hyllyistä hakeminen voi tuottaa tyhjät kädet. Valmis pitkähkö lista auttaisi asiaa.

Tulevaisuudessa ehkä on käytössä yleisesti hyväksytty Lukuneuvojan blogin kategorioita muistuttava luokittelu, jonka avulla etsitään asiakkaille lukemista. Asiasanoituksen ongelmana on se, että siinä kirjataan AIHEITA. Lukijat taas etsivät usein luettavaa, joka herättäisi heissä tietynlaisia TUNTEITA. Esimerkiksi itse pidän kirjoista, jotka järkyttävät ja yllättävät. Siksi tarvitaan kategorioita kuten koskettava, surullinen, hauska.

Kustantamoista

Olen jo kauan valikoinut lukemista kustantajan mukaan. Kymmenkunta vuotta sitten suosikkikustantamoni oli Avain. Se oli pikkukustantamo, jonka julkaisemista romaaneista pidin aina. Niinpä aloin hakea kirjastotietokannasta nimenomaan Avaimen julkaisemia teoksia. Sieltä löysin esimerkiksi Lionel Shriverin. Sittemmin BTJ Kustannus Oy osti Avaimen, mutta muutaman vuoden kuluttua Avaimen romaanien julkaiseminen lopetettiin ja keskityttiin tietokirjoihin.

Avaimen lisäksi suosikkikustantajiani on ollut Otava, jonka julkaisemista teoksista olen pitänyt keskimäärin enemmän kuin WSOY:n julkaisemista - WSOY on niin suuri kustannustalo, että sieltä löytyy monenlaista eikä aina omaan makuun sopivaa. WSOY:n julkaisemista teoksista ei aina tiedä, onko kyseessä väliteos suurelta nimeltä. Otavalla on enemmän minua puhuttelevia kirjailijoita, kuten Pirjo Hassinen, Alexandra Fuller, Hanna Marjut Marttila ja Anna-Leena Härkönen. Gummerus on mielestäni julkaissut puhutteleviakin romaaneja, joissa kuitenkin saattaa olla epätasaisuutta laadussa - varsinkin teosten alussa, jos kyseessä on esikoisteos. Näistä tulee mieleen Elina Tiilikan esikoisromaani Punainen mekko (Gummerus 2010). Olen ajatellut, että kirjailija on ehkä pyrkinyt WSOY:lle ja Otavaan, muttei ole päässyt, ja tullut sitten julkaistuksi pienemmässä Gummeruksessa. Gummeruksen löydöistä merkittävin lienee Kalle Päätalo.

Sammakko herättää minussa myönteisiä mielikuvia. He ovat julkaisseet Charles Bukowskia ja Kreetta Onkelia, molemmat suursuosikkejani. Sammakon teoksiin tartun mielelläni.

Bazar, Siltala ja Teos ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiotani hyvillä kirjoillaan. Tuorein innostuksen kohteeni on Into Kustannus, joka on julkaissut kiinnostavia yhteiskunnallisia teoksia. Kääntäjä Kimmo Pietiläisen kustantamo Terra Cognita on ollut suursuosikkini jo usean vuoden ajan: Pietiläinen suomentaa merkittäviä tietoteoksia, joita mielestäni pitäisi ottaa enemmän pikkukirjastojenkin valikoimiin.

Suhtautumiseni Likeen on ambivalentti. Kymmenkunta vuotta sitten minusta tuntui, että Like julkaisee lähinnä provokatorisia ei-niin-hyviä teoksia, mutta nyt äsken luin Bea Uusman tietoteoksen Naparetki : minun rakkaustarinani (Like 2015). Myös suosikkini Antti Tuomainen ja Riikka Ala-Harja ovat Liken kirjailijoita. Like on mielikuvissani nuorekas, mutta edelleen tartun Liken teoksiin hieman varoen. En pidä provosoinnista, joka ei sisällä oikeaa yllätyksellisyyttä. Lupaus kapinallisuudesta on lunastettava myös.

Mielikuvani Tammi-kustantamosta on neutraali. Heillä on Pauliina Vanhatalo ja Jussi Valtonen, upeita kirjailijoita molemmat, mutta mitään erityistä käsitystä minulle ei Tammen linjasta ole syntynyt. Heillä on Tammen keltainen kirjasto - ehkä linjana on hyvään tarinaan liittyvä laatukirjallisuus (joka ei kuitenkaan ole minulle ykköskriteeri; eniten arvostan uusia oivalluksia tarjoavaa kirjallisuutta). Tammen keltaisen kirjaston kirjoista jotkut ovat jääneet minulta kesken.

Juttelin taannoin erään kustantamon kustannuspäällikön kanssa kustantamoihin liittyvistä mieltymyksistäni. Hän sanoi minun olevan poikkeuksellinen lukija, sillä tutkimusten mukaan keskivertolukijalle kustantajalla ei ole mitään merkitystä. Varmasti kirjastoalan työntekijöiden joukossa kustantajien erilaiset kustannuslinjat kuitenkin tunnetaan.

Ideoita lukupiireistä

Suvi Ahola: Ystäviä ja kirjoja (Avain 2015)

Pidän Suvi Aholan kirjoitustyylistä ja luen suunnilleen kaiken mitä hän julkaisee. Tässä kirjassa Ahola esittelee lukupiirien suosikkikirjoja. Lisäksi kymmenen erilaista lukupiiriä kertoo toiminnastaan. Kirjassa on myös lukupiirien ruokareseptejä, jotka ovat saaneet innoituksensa kirjallisuudesta. Ohje löytyy muun muassa Hannu Väisäsen suutarinlaatikkoon ja Leena Lehtolaisen lohipastaan.

Kenelle sopii: Lukijalle, joka etsii "jotakin hyvää luettavaa"; kirjassa on lukulistoja sekä kirjavinkkejä, joissa ei tehdä liikaa juonipaljastuksia. Lukupiiritoiminnasta kiinnostuneelle.

Muuta samantyylistä luettavaa:
hae asiasanalla: KIRJALLISUUSPIIRIT
Suvi Ahola: Lukupiirien aika : yhteisöllistä lukemista suomalaisissa lukupiireissä (2013)
Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri (2014, romaani)

Auster & Coetzee: Tässä ja nyt

Paul Auster & J. M. Coetzee: Tässä ja nyt : kirjeitä ystävyydestä (Tammi 2013)

J. M. Coetzee kuuluu suosikkikirjailijoihini, ja hänen takiaan luin tämän teoksen, jossa ystävykset, kirjailijat Coetzee ja Auster kirjoittavat toisilleen vuosina 2008 - 2011. Coetzee asuu Australiassa ja Auster Yhdysvalloissa New Yorkissa, mutta kumpikin matkustelee paljon. He pystyvät tapaamaan toisiaan muun muassa kirjallisuustapahtumissa Euroopassa muutaman kerran vuodessa. Kirjeissä pohdiskellaan mm. Israelin ja Palestiinan konfliktia, urheilun syvintä olemusta sekä tietenkin kirjailijan työtä. On liikuttavaa, miten kumpikin tsemppaa toistaan sietämään (myös) kielteistä palautetta kriitikoilta ja lukijoilta sekä kestämään kirjailijan työn muita rasituksia, kuten matkoista aiheutuvia jet lag -univaikeuksia.

Kenelle sopii: Kirjallisuuden suurkuluttajalle. Angloamerikkalaisen kirjallisuuden ystävälle. Kirjailijan työstä ja kirjallisuudentutkimuksesta kiinnostuneelle.

Katso Youtube-video, jossa Auster ja Coetzee lukevat otteita teoksesta.

Muuta samantyylistä luettavaa: 

• Kirjasampo ei anna hakutuloksia tämän kirjan nimellä hakiessa, mutta Paul Austerin Talvipäiväkirja voisi kiinnostaa. Sen aion itse lukea seuraavana.
• Coetzeen tuotannosta Hidas mies tai Huonon vuoden päiväkirjat voisivat kiinnostaa, joskaan ne eivät mielestäni ole hänen tuotantonsa parhaimmistoa.
• hae asiasanoilla KIRJAILIJAT + KIRJEENVAIHTO tai KIRJAILIJAT + KIRJEET