Juoppous on hulluutta

Kalle Lähde: Happotesti (Otava, 2015)

Kalle Lähteen esikoisromaani Happotesti kertoo googlettamalla löytyvien haastattelujen mukaan hänen omista kokemuksistaan. Viisikymppinen kirjailija on nuoresta pitäen painiskellut liian juomisen kanssa ja ollut viimeiset pari vuotta kokonaan raitis. Ihmettelen, kuinka hän on jaksanut palata kokemuksiinsa ja vielä onnistunut kirjoittamaan niin hauskasti.

Teoksen minäkertoja Joonatan on naimisissa oleva turkulainen tuurijuoppo. Hän on sanoutunut irti työstään loukkaannuttuaan työnantajan epäilystä, että hänellä olisi "ongelma". Työn päätyttyä hän voi omistautua elämän tärkeimmälle asialle eli juomiselle. Sairaanhoitajavaimo yrittää ymmärtää ja varaa miehelle krapulajuomia, ettei putki päättyisi liian äkkiä. Lukijalle selviää nopeasti, ettei vaimo pärjää miehen tärkeysjärjestyksessä. Lähde kuvaa taitavasti Joonatanin sairaita ajatuskulkuja, valheiden ja itsepetoksen verkkoa, pelkotiloja ja horjuvaa itsetuntoa.

Happotesti on eräänlainen versio "Keeping up appearances" -televisiosarjan teemasta. Siinä missä Hyacinth Bucket yrittää vaikuttaa yläluokkaiselta, yrittää Joonatan vaikuttaa kunnolliselta kansalaiselta mitä hupsumpien ajatusväännelmien avulla. Hän esimerkiksi ei omasta mielestään ole sekakäyttäjä, koska käyttää vain lääkärin määräämiä lääkkeitä. Joonatanin omanarvontunto roikkuu heikoissa kantimissa, esimerkiksi laadukas neule yllään hän ihmettelee, miten toinen voi kohdella häntä kuin juoppoa, vaikka hänellä on kunnon ihmisen neulepaita yllään.

Teoksessa voi nähdä samansieluisuutta myös Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirjojen kanssa. Molemmissa on kyse riippuvuudesta, johon liittyvää sairaalloista, itselle vahingollista käyttäytymistä henkilö pyrkii oikeuttamaan itsepetoksen avulla. Suurimman osan ajasta lukija on huvittunut, mutta välillä tulee myös lievä ahdistus: voi hyvät hyssykät...

Kenelle sopii: Laajalle lukijakunnalle, koska jokaisen tuttavapiirissä on joku alkoholiongelmainen. Alkoholiongelmaisessa perheessä kasvaneille. Päihdetyöntekijöille ja terveydenhuollon henkilökunnalle. Riippuvuuden problematiikasta kiinnostuneille. Kirja sopisi valitettavasti myös kirjanäyttelyyn aiheesta "Suomalaisuus". "Huumoria"-näyttelyynkin sen voi laittaa.

Asiasanoituksesta: 
- Lisäisin asiasanoitukseen KAUPUNGIT : TURKU: 2010-luku (kirjassa Jutta Urpilainen on valtiovarainministeri, ja hän oli sitä vuosina 2011 - 2014).
- Lisäisin asiasanoihin BAARIT (kirjassa käydään Turussa oikeasti olevissa baareissa), MUSTA HUUMORI, RAPPIO, SEKAKÄYTTÖ, PÄIHDEHUOLTO : KATKAISUHOITO (päähenkilö on 12. kertaa katkolla), MIESKIRJALLISUUS (vaikka alkoholismi ei olekaan yleismiehistä, niin päähenkilö miettii usein, kuinka toimiminen olisi "miehekästä").
- Jättäisin pois genren KEHITYSKERTOMUKSET, koska päähenkilön elämä kehittyy vain entistä hullumpaan suuntaan: tulee avioero, asunto myydään ja on ilmiselvää, mitä päähenkilö aikoo asuntorahoilla tehdä. Saapa nähdä, tuleeko kirjalle jatkoa, jossa kehitys etenisi myönteiseen suuntaan.
- Asiasanoissa on ALKOHOLISMI ja AVIOPUOLISOT; on muistettava hakea tällä yhdistelmällä, jos aiheena on alkoholismi + parisuhde.

Kirjailijan vaikea vuosi

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi : muistiinpanoja masennuksesta (S&S, 2016)

Pauliina Vanhatalo kuuluu suosikkikirjailijoihini. Sydäntäni kivisti, kun hän todellisuuspohjaisessa teoksessaan potee masennusta ja murehtii tökerön kanssaeläjän sanoja: miltä tuntuu, kun ei ole menestynyt kirjailijana? Tärkein masennuksen taustatekijä ei kuitenkaan liene työuraan liittyvä menestyksen puute, vaan uupuminen äitiyden, kirjailijan työn ja vanhan talon kunnostamisurakan ponnisteluissa.

Teoksen erityisenä teemana on introvertin äitiys. Vanhatalo on todennut lehtihaastatteluissa, että introverteista äideistä ei puhuta. Se on aivan totta. Sanotaan, että vanhemmuus on kaikille vaikeaa, mutta ei jatketa, että introverteille se on erityisen vaikeaa. Erään nettilähteen mukaan suomalaisista 30 - 50 % on introvertteja, ja jos näistä puolet on naisia, on introvertteja naisia ainakin 800 000. Introvertteja äitejä voisi arvioida olevan Suomessa vähintään puolisen miljoonaa. Hyvä, että edes yksi kirjailija on ottanut asian puheeksi. Työelämässä on jo myönnetty, että introvertti ihminen on usein hyvä työntekijä, mutta miten introvertti äiti toteuttaa hyvää äitiyttä? Vanhatalon vastaus tähän on: puolisonsa tuella. Pitää vain oppia ajattelemaan, että äiti voi toimia kuten isät perinteisesti ovat toimineet eli äiti voi keskittyä elannon hankkimiseen.

Pauliina Vanhatalo kirjoitti aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa yhdeksän laudaturia, mikä oli Suomen ennätys ja hankki hänelle julkisuutta. Nuori tyttö kyörättiin television ajankohtaisohjelmaan ratkomaan Suomen tulevaisuutta. Sitä taustaa vasten uupuminen arjen pikkuasioissa voi tuntua nololta. Mutta toisaalta, ei johtavien miespuolisten poliitikkojenkaan kunniaa ratkota tutkiskelemalla, miten he pärjäävät/pärjäisivät kahden pikkulapsen kanssa pihaleikkien nahinoita ratkomassa ja harmonista zen-henkistä varhaiskasvatusta antamassa. Mies voi saada kaluunat eri ansioilla, ehkä joskus vielä nainenkin. Vähän mietityttää, olisiko Vanhatalo voinut kirjoittaakaan tästä aiheesta ilman masennusta - jos hän olisi vain reippaasti ilmoittanut, että täällä introvertti äiti toimii oman persoonallisuutensa mukaan, ilman myötätuntoon oikeuttavaa sairastumista ja "kaulan paljastamista", millainenkohan vastaanotto olisi ollut. Teoksen kirjoittaminen on ollut rohkea teko. Erityisesti minua kosketti kirjailijan huoli: miten saan tämän kirjan taipumaan selviytymistarinan muotoon, sillä selviytymistarinanahan se on tarjoiltava?

Kenelle sopii: Introverteille, äideille, introverteille äideille. Masennuksesta ja uupumisesta kiinnostuneille. Kirjailijan työstä kiinnostuneille. Vanhemmuuden iloista ja haasteista kiinnostuneille.

Asiasanoituksesta: Asiasanoista puuttuu kaksi olennaista: INTROVERSIO ja ÄITIYS. Pelkkä ÄIDIT ei riitä, koska sillä hakemalla saa mukaan esim. MURHA : ÄIDIT -ketjut ja muut "väärät hakutulokset". Introverteista äideistä ei puhuta, ja puhumattomuutta heijastaa sopivien asiasanojen puute. On osattava hakea asiasanalla INTROVERSIO (eikä introvertit). Vanhatalon teoksessa on kyse myös erityisherkkyydestä - kirjailija ei käytä tätä termiä, mutta esimerkiksi teoksessa kuvattu "puhelimen pelkääminen" viittaa erityisherkkyyteen. Netistä löytyy testejä, joilla voi testata, onko itse erityisherkkä. Asiasanaa "erityisherkkyys" tai edes "herkkyys" ei ole, vaan joudutaan käyttämään asiasanaa SENSITIIVISYYS. Esimerkiksi Anja Snellmanin teoksessa "Antautuminen" kantavana teemana on erityisherkkyys, mutta asiasanoituksessa tämä kuvataan sanoilla SENSITIIVISYYS ja ARKUUS : LAPSET. Ysasta löytyy asiasana SOSIAALISUUS, mutta sen vastinparina ei olekaan "epäsosiaalisuus", vaan POIKKEAVA KÄYTTÄYTYMINEN (!). SOSIAALISUUS : PUUTTEET lienee ketju, mitä joutuisi käyttämään.

Pastori sairastuu Parkinsonin tautiin

Kari Honkanen: Avoimella sydämellä (Aikamedia 2016)

Luin joskus vuosia sitten Kari Honkasen kirjan, jossa hän kertoo kokemuksistaan kehitysvammaisen lapsen isänä, ja sen jälkeen olen lukenut kaikki muutkin hänen teoksensa. Kari Honkanen on savolainen helluntaiseurakunnan pastori, jonka tämänkertainen muistelmateos käsittelee sairastumista Parkinsonin tautiin. Myös lähetystyö Unkarien romanien parissa on tärkeässä roolissa.

Muistelmissa minua kiehtoo paitsi se, mitä ne kertovat, myös se, mitä ne kätkevät. Ihminen muokkaa elämänsä tarinaa koko ajan uudestaan ehyemmäksi kokonaisuudeksi. "Muistelmaevoluutiota" on kiinnostavaa seurata. Helluntailaisuutta en tunne omakohtaisesti, mutta varmasti sairastuminen Parkinsonin tautiin on ollut erittäin haastavaa karismaattisessa liikkeessä, jossa puhutaan kielillä, koetaan ihmeitä ja kierretään ympäri Suomea puhujamatkoilla. Saako seurakunnan johtaja särkyä?

Teoksessa puhuvat myös pastorin vaimo Tarja Honkanen sekä useat kollegat. Honkasten seurakuntatyö on voimakkaan verkostoitunutta, ja teoksesta aistii, että se on kirjoitettu myös kaikkia niitä varten, joille on täytynyt viestiä pastorin muuttuneesta elämäntilanteesta. Kirjan oikoluku on jäänyt hieman puutteelliseksi.

Asiasanoihin voisi lisätä:
lähetystyö : Unkari
köyhyys : romanit : Unkari (valokuvaliitteessä kuvia mm. Unkarin romaneista)

Kenelle: Parkinsonin taudista tai seurakuntaelämästä kiinnostuneelle.

Muuta samantyyppistä luettavaa: Hae asiasanalla PARKINSONIN TAUTI. Jotkut teokset on asiasanoitettu PARKINSONIN TAUTI : KOKEMUKSET, mutta joissakin ei ole edes asiasanaa MUISTELMAT.

Tietokirja homeen terveysvaikutuksista

Tuula Putus: Home ja terveys : kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat (Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy 2014)

Tuula Putus on työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Turun yliopistossa. Teoksessa esitellään kymmenkunta home- ja mikrobiryhmää:  minkälaisessa ympäristössä niitä esiintyy, millaisia oireita ja sairauksia ne aiheuttavat ja miten niiltä voidaan suojautua.

Moni ihminen on menettänyt työpaikan homeen takia työnsä, terveytensä, omaisuutensa ja joutunut jopa asunnottomaksi. Samaan aikaan, kun julkiset rakennukset kukkivat hometta, jotkut Työterveyslaitoksen edustajista (mm. Markku Sainio Kaleva-lehdessä 24.1.2016 s. K1 15) levittävät näkemystä, jonka mukaan homesairauden taustalla ovat psykologiset tekijät. Henkilö on sairastunut, koska on ollut homeen takia huolissaan ja peloissaan - pelko on laukaissut oireet. Jos henkilö vain olisi kävellyt homeen keskellä pystypäin, reippain mielin, hän olisi säilynyt terveenä. Vielä sittenkään, kun ihmisellä jo on oireita, kuten pahoinvointia, nenäverenvuotoa ja jatkuvaa limannousua kurkussa, hänen ei pidä huolestuman, sillä huolihan johtaisi sairastumiseen...

Tuula Putus ei edusta vähättelijöiden koulukuntaa, vaan on vaatinut homeasioihin rationaalisempaa lähestymistapaa. (Epäilenpä vaan, että Suomen pienissä asiantuntijapiireissä asiasta on tullut siinä määrin arvovaltakysymys, ettei vastapuoli myönnä, vaikka kanta muuttuisi.)

Sattuneesta syystä olen joutunut lukemaan paljon hometietokirjallisuutta. Työterveyslaitos on julkaissut oppaita, joissa neuvotaan, kuinka työterveyshuollon on rauhoiteltava asiakkaita, etteivät nämä tuntisi homeen takia turhaa huolta ja murhetta. Rauhoittelu voikin olla yksityissektorin työterveyshuollon kannalta kustannustehokas ratkaisu: jos potilaan työkyky menee ja joudutaan massiivisiin jatkotutkimuksiin, ne maksaa terveyskeskus, jonka potilaaksi työkyvytön tai määräaikaisesti töissä ollut potilas siirtyy. Jos kuntatyönantaja käyttää yksityissektorin työterveyshuoltoa, ja homeen vähättelyn tuloksena on pitkäaikaissairas terveyskeskusjonoihin, niin yksityinen työterveyshuolto näyttää tilastoissa hyvältä, mutta tuottaa merkittävän laskun työnantajalle toisen budjettimomentin alla.

Mainittakoon vielä, että rauhoittelun nimissä työntekijälle ei tietenkään kerrota etukäteen, että jos hän sairastuu, hän ei todennäköisesti saa ammattitautidiagnoosia (koska altistuskokeiden tekeminen jo sairastuneelle on epäeettistä, ja terveelle niitä ei tietenkään voi tehdä) eikä hän määräaikaisena työntekijänä saa edes lääkekorvauksia ja korvauksia menetystä omaisuudesta. Sitten vain kannustava läpsäys olkapäälle ja tervemenoa hometyöpaikkaan.

Kenelle: Lukijalle, joka etsii selkeää tietoa homeista ja niiden terveyshaitoista. Terveydenhuollon henkilöstölle ja maallikoille.

Lisätietoa: 

•  Hengitysliitto (sisäilmatietoa ja alueellisia vertaistukiryhmiä)
• Tuula Putuksen sivusto Indooraid
• Facebookissa toimii alueellisia ja valtakunnallisia homesairaiden vertaistukiryhmiä

Lapsuus mielipuolen mummon hoivissa

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (Into 2014)

Tälle teokselle on helppo löytää lukijakuntaa. Se sopii

- lapsikuvauksista kiinnostuneelle ja lapsikuvausaiheeseen kirjanäyttelyyn
- isovanhemmuus-aiheiseen kirjanäyttelyyn
- sairaus-aiheiseen kirjanäyttelyyn
- äidit ja tyttäret -aiheiseen kirjanäyttelyyn
- Neuvostoliitto-nostalgiasta ja Venäjästä kiinnostuneelle
- himolukijalle, joka seuraa ajan virtauksia
- sekä nuorille että vanhoille, miehille ja naisille

Teos on tavallaan hauskakin, mutta traagisella tavalla. Seitsenvuotias Sasha-poika asuu mielipuolen mummonsa hoivissa, ja tästä mummolasta on idylli kaukana. Kovia kokenut mummo hoitaa Sashan moninaisia sairauksia (oikeita vai kuviteltuja?) antaumuksella, mutta muutoin julma kohtelu saa lukijan sydämen pakahtumaan. Kunpa Sasha pääsisi pois, äitinsä luokse asumaan! Kirjan etuliepeessä kirjailijaa verrataan Dickensiin eikä syyttä. Asiasanoissa ketju "hylkäys : lapset : äidit" on turha, koska lapsi on riistetty äidiltään väkisin.

Asiasanoihin voisi lisätä:

lapsuus
kaltoinkohtelu : lapset
sairaus : hypokondria
psyykkisesti sairaat : isoäidit
vanhempi-lapsisuhde : äidit : tyttäret
kaupungit: Neuvostoliitto: Moskova: 1970-luku

Samantyyppistä luettavaa:

Ruben Gallego: Valkoista mustalla
Katri Lipson: Kosmonautti

Kasvonsa menettänyt mies

Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies (WSOY 2015)

Helsingin Sanomien toimittaja Kimmo Oksanen sairastui vajaa kymmenen vuotta sitten virus- ja bakteeri-infektioon, joka oli viedä häneltä hengen, mutta vei lopulta "vain" kasvot. Kohtalon ivaa asiassa on se, että - minulle syntyneen käsityksen mukaan - hän ehkä sai bakteeritartunnan Romaniassa sairaalta romanivauvalta, kun oli kirjoittamassa kirjaa romanikerjäläisten puolustamiseksi. Tätä asiayhteyttä hän ei kirjassa alleviivaa.

Oksanen kirjoittaa erittäin hyvin, hänen tekstissään on ihana rytmi. Hän luultavasti kirjoittaisi kiinnostavasti vaikka asvalttitien paikkauksesta. Päätin lukea myös hänen teoksensa Kerjäläisten valtakunta : totuus kerjäävistä romaneista... ja muita valheita (WSOY 2009). Kirjassa on myös henkinen kasvu -juonne, mutta minusta teoksen tärkein anti on kerronnan taitavuus.

Asiasanoihin ei ole laitettu sanaa 'terveydenhuolto' eikä 'sairaus'. On muistettava hakea asiasanoilla 'sairastuminen' ja 'sairaat', jos tekee esim. terveydenhuoltoaiheista kirjanäyttelyä.

Lapsen oikeus

Ian McEwan: Lapsen oikeus (Otava 2015)

Tuomari Fiona Maye ratkoo perheoikeudessa kiperiä kysymyksiä, muun muassa avioerolasten kohtaloita sekä terveydenhuollon etiikkaan liittyviä ongelmia. Onko oikein erottaa siamilaiset kaksoset, jos se pelastaa toisen kaksosista, mutta tappaa toisen? Eikö vain Jumallalla ole oikeus ottaa elämä pois? Entä alaikäisen Jehovan todistajan kieltäytyminen verensiirrosta - ymmärtääkö hän todella, mitä kuoleminen tarkoittaa?

McEwan oli minulle uusi tuttavuus ja pääsi heti "lue kaikki" -listalleni. Romaanissa on vaikeasta aiheesta huolimatta kauneutta ja kuulautta, Fionan persoonan laatu tulee selvästi esiin, eikä oikeustapausten lasten kurjuudella mässäillä. Asiasanoihin voisi lisätä:

lapsen asema
perheoikeus : oikeustapaukset : lapset
terveydenhuolto : etiikka
uskonto
avioliitto : kriisit : keski-ikäiset

Aiheesta tuli mieleen Pauliina Vanhatalon romaani Korvaamaton.

Sofi Oksanen: Baby Jane

Sofi Oksasen Baby Jane (WSOY 2005) on erityylinen kirja kuin hänen myöhemmät teoksensa Puhdistus (2008) ja Kun kyyhkyset katosivat (2012). Teoksessa on yhtymäkohtia Oksasen esikoisteokseen Stalinin lehmät.

Baby Janen tapahtumat sijoittuvat Helsingin Kallioon 1990-2000-luvulle. Teoksen minäkertoja analysoi suhdettaan Pikiin, jonka kanssa hänellä on ollut rakkaussuhde, joka sittemmin on muuttunut ystävyydeksi. Minäkertoja on aloittanut heterosuhteen miehen kanssa, mutta hän kokee suhteen henkiseksi huoraamiseksi. Uudesta avoliitostaan käsin hän yrittää tukea paniikkihäiriöstä kärsivää Pikiä. Teoksessa myös kuvataan tragikoomisesti, kuinka minäkertoja ja Piki kauppaavat lehti-ilmoitusten avulla käytettyjä pikkuhousuja saadakseen toimeentulonsa.

Teoksen alussa vallitseva teema on lesborakkaus, mutta loppua kohti pääteemaksi nousee Pikin paniikkihäiriö, joka vangitsee hänet kotiinsa ruokaa tuovan ex-tyttöystävän armoille. Yksiössään kituva Piki, joka ei uskalla edes viedä roskia ulos, muistuttaa kiinnostavalla tavalla Oksasen Puhdistus-kirjassa esiintyvää sotilaskarkuria, jota piilotellaan maalaistalon ruokakomerossa ja joka on ruoan suhteen muiden armoilla. Teoksen muita teemoja ovat mielenterveysongelmat, homoseksuaalisuus, lääkehoito, itsemurha, ystävyys, Helsingin homoskene ja pornografia. Terveydenhuoltoa, varsinkin mielenterveyspalveluja, kritisoidaan välinpitämättömyydestä. Kallion kirjasto esiintyy tekstissä lukuisia kertoja.

Kenelle sopii: Alakulttuureista (asiasana OSAKULTTUURIT) kiinnostuneille. Edellä mainituista teemoista (homoseksuaalisuus, mielenterveys) kiinnostuneille. Teos on hieman ahdistava, se ei ole selviytymistarina. Tekstin tasolla teos on huomattavan helppolukuinen verrattuna Kun kyyhkyset katosivat -teokseen.

Muuta samantyylistä luettavaa:

• Hanna Marjut Marttila: Kertoi tulleensa petetyksi (Otava 2002) (syrjäytyminen, mielenterveysongelmat)
• Iida Rauma: Katoamisten kirja (Gummerus 2011) (lesborakkaus, nuoret aikuiset) 
• hae asiasanalla PANIIKKIHÄIRIÖ
• kokeile hakea asiasanoilla KAUPUNGINOSAT + KALLIO
• voi hakea myös asiasanalla MIELENTERVEYS, mutta sillä tulee monenlaista tavaraa

Sofi Oksanen Wikipediassa

16 tarinaa toivosta

Tartuin teokseen 16 tarinaa toivosta (Tammi 2013), koska novellikokoelman kuudentoista naiskirjailijan joukossa on yksi suosikeistani, Pauliina Vanhatalo. Teoksella tuetaan Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjaa, jolla rahoitetaan rintasyöpätutkimusta.

Asiasanoihin olisi sopinut myös SAIRAUS : SYÖPÄTAUDIT : RINTASYÖPÄ, koska noin kolmasosa novelleista liittyy tähän teemaan.

Kenelle sopii: Naiskirjallisuudesta, kriiseistä, syövästä ja rintasyövästä kiinnostuneille.

Muuta samantyylistä luettavaa: 
Hae kaunokirjallisuutta asiasanalla RINTASYÖPÄ.