Komiikkaa suomalaistaustaisesta perheestä Ruotsissa

Petteri Nuottimäki: Varaudu pahimpaan (Like 2016)

Matti Aalto muuttaa 1960-luvulla vaimonsa kanssa Ruotsiin. Matalan profiilin mies joutuu kauhukseen puhelinluettelon ensimmäiseksi nimeksi, joten nimi muutetaan Altoksi. Jäyhä isä kantaa talvisodan muistoja ja pärjää yrittäjänä, mutta lapsista kasvaa saamattomia vetelyksiä. Isä testaa lastensa sijoitustaitoja löytääkseen heistä parhaan ehdokkaan yrityksensä perijäksi.

Petteri Nuottimäen tausta tv- ja elokuvakäsikirjoittajana näkyy teoksessa vauhdikkaina, koomisina käänteinä. Kirjasta varmasti tehdään elokuva. Teoksen parasta antia oli mielestäni suomalaisen miehen luonteen kuvaus sekä peliongelmaisen henkilön ajatuksenjuoksun kuvaus (yhdellä Matin pojista on peliongelma).

Kertoja kääntyy tuon tuostakin lukijan puoleen ja sanoo, etteivät tapahtumat välttämättä ihan näin menneet - kyseessä on siis  jossain määrin epäluotettava kertoja. Tätä ei ole laitettu asiasanoihin, mikä on mielestäni oikein, koska kerrontatekniikka lienee peruja kirjailijan käsikirjoittajataustasta. Lukiessani kuulin kertojanääneen puhuvan tapahtumien yllä kuin elokuvassa.

Asiasanoituksesta: Asiasanoissa ei ole VANHEMPI-LAPSISUHDE. Kun tekee kirjanäyttelyä vanhemmuuteen liittyen, on muistettava hakea ilmaisulla IHMISSUHTEET : PERHE, joka tämänkin kirjan asiasanoituksesta löytyy.

Muuta samantapaista luettavaa:
Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa (ruotsinsuomalaisista)
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen (Suomen ja Ruotsin kulttuurieroista)
Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä (menneen maailman mies kontra nykyelämä)
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (Nuottimäen teoksen alkupuolella Matti Aallon luonnekuvaus muistuttaa Mielensäpahoittajaa)

Andréen retkikunnan arvoitus

Bea Uusma: Naparetki : minun rakkaustarinani (Like 2015)

Lukuneuvoja kehui tätä kirjaa blogissaan ja oikeassa oli. Teos on koukuttava, yhtä aikaa tunteisiin vetoava, tieteellinen ja jännittävä. Alaotsikko on harhaanjohtava: tämä ei ole rakkaustarina, vaan kertomus intohimosta tutkimustyötä kohtaan.

Bea Uusma sai sattumalta käsiinsä vanhan kirjan, jossa kerrottiin Pohjoisnapaa kohti vetykaasuilmapallolla lähteneestä Andréen retkikunnasta. Naparetki alkoi vuonna 1897. Vuonna 1930 retkikunnan jäsenten ruumiit löydettiin Huippuvuorten pikkusaarelta, mutta heidän kuolinsyystään esitettiin monia eri käsityksiä: säilykkeistä saatu lyijymyrkytys, paleltuminen, hylkeenmaksasta saatu botulismi ja niin edelleen. Bea Uusma käytti kirjan luettuaan muutaman kymmenen vuotta naparetkeilijöiden kohtalon selvittämiseen. Hän on ammatiltaan lääkäri, mistä oli suuresti hyötyä retkikunnan vaiheiden selvittämisessä. Sääolosuhteet, vaatetus, ruokavalio, kaikki otetaan huomioon, ja lopuksi arvoitus - ehkä - ratkeaakin. Teoksessa on runsaasti valokuvia ja muuta dokumenttiaineistoa.

Suostuttelin miestäni lukemaan teoksen kymmenen ensimmäistä sivua. Häntä ei kiinnostanut: "Jos joku lähtee henkensä kaupalla Pohjoisnavalle, niin joutaakin kuolla." Sitten hän kuitenkin luki ne ensimmäiset sivut - ja päätti lukea koko kirjan.

Kenelle sopii: Jonkin verran luonnontieteistä kiinnostuneelle. Tieteen arvoituksista pitävälle. Matkakertomuksista ja kuvateoksista pitävälle.

Asiasanoituksesta: Asiasanoissa on NAPARETKET ja TUTKIMUSMATKAT, mutta teos ei löydy asiasanalla MATKAT tai MATKAKERTOMUKSET. Matka-aiheista kirjanäyttelyä tehdessä on muistettava hakea myös sanalla TUTKIMUSMATKAT, jos tietokannassa ei ole etukatkaisumahdollisuutta.

Mikael Niemi: Veden viemää

Mikael Niemen katastrofiromaani Veden viemää (Like 2012) on erikoinen keitos. Teoksessa yksi Luulajanjoen padoista murtuu sateisen sään seurauksena ja syntyy ketjureaktio, jossa muutkin padot pettävät. Tsunami vyöryy jokilaaksoon. Teoksessa seurataan seitsemän henkilön kamppailua. Vaikka näkökulmahenkilöitä on niin monta, tarinaa on helppo seurata, koska kirjailija aloittaa huomaavaisesti uuden luvun kulloisenkin näkökulmahenkilön nimellä. Teos on jännittävä ja nopealukuinen.

Kirjan takakannessa siteerataan Aftonbladet-lehden arvostelua, jonka mukaan Veden viemää on ennen kaikkea kuvaus ihmisluonnosta katastrofin edessä. Toivon, ettei kuvaus ole todenmukainen, vaan sisältää pikimustaa huumoria. Asiasanoissa ei kuitenkaan ole MUSTA HUUMORI -termiä. Teoksen ihmiskuva ei ole kaunis. Jotkut henkensä edestä kamppailevat henkilöt joutuvat vielä tulvaa suurempaan vaaraan, kun heitä "auttaa" psykopaatti. En hämmästyisi, jos tästä kirjasta, kuten Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -teoksesta, tehtäisiin elokuva. Mikael Niemellä on hyvä draaman taju.

Kenelle sopii: Jos tykkäsit Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -kirjasta, tykkäät varmaan tämänkin teoksen omituisista henkilöistä. Pohjois-Ruotsista ja saamelaisuudesta kiinnostuneille. Luonnonkatastrofeista kiinnostuneelle. Teoksessa on melko paljon väkivaltaa ja mustaa huumoria.

Muita kirjoja, joissa ollaan veteen liittyen ahdingossa:

• Hae asiasanoilla TULVAT, VEDENPAISUMUKSET, KATASTROFIT, LUONNONONNETTOMUUDET
  
• Frisch, Max: Ihminen ilmestyy holoseeniin (jatkuva sade)
• Gaudé, Laurent: Hurrikaani (hirmumyrsky Katrina, en ole lukenut itse)
• Risto Isomäki: Con rit (hukkumistematiikkaa, hirmumyrsky)