Antti Holma: Järjestäjä

Antti Holma: Järjestäjä (Otava 2014)

Televisio-ohjelma Putouksessa naurattaneen Antti Holman esikoisteos Järjestäjä ei naurattanut minua, vaikka takakannessa (tietysti) luvattiin hupia. Teos oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Pidin kyllä teoksesta ja se pohditutti monta päivää.

Nuorehko mieshenkilö Tarmo on töissä kirjastossa työyhteisön ainoana miehenä. Kirjastotädit tulevat hänelle iholle, halailevat ilman lupaa, paitsi Minnamari, joka on pidättyväinen lestadiolaisuutensa takia. Hänestä Tarmolle sukeutuu eräänlainen tyttöystävä, vaikka Tarmon todellinen suuri rakkaus onkin teatterin nuori miestähti Daniel. Tarmo jättää kirjaston taakseen ja pestautuu teatterin järjestäjäksi päästäkseen lähelle Danielia. Järjestäjä on ammatinkuvaltaan organisaattori, joka vastaa muun muassa teatterin harjoitusaikatauluista.

Rakkaus on tässä teoksessa traagista. Tarmo on seksuaaliselta identiteetiltään tyylipuhdas homo, mutta hän toteuttaa homoseksuaalisuuttaan vain anonyymisti satunnaiskumppanien kanssa. Hän on aiemmin saanut rakkaudessa siipeensä, parempi siis olla enää rakastumatta. Tahtomattaan hän on joutunut kummalliseen suhteeseen heteronaisen kanssa. Lestadiolaiselle Minnamarille seksuaalinen pidättyväisyys on okei, sillä eihän sänkyyn toki mennä ennen papin aamenta. Minnamarin hälytyskellot eivät kilkata. Myöskään Danielin,Tarmon rakkauden kohteen, hälytyskellot eivät kilkata ennen kuin on liian myöhäistä: kun Tarmo pitkään ihastustaan kierreltyään uskaltaa tehdä aloitteen Danielin suuntaan, se on järkytys Danielille, joka on pitänyt Tarmoa kaverinaan.

Lopuksi kirjailija iskee kaiken läskiksi, koska ilmeisesti tälle sopalle on jostakin syystä pakko nauraa. Teoksen lopussa on nerokkaita juonenkäänteitä ja langanpäiden yhteensolmimisia jaritervomaiseen tyyliin. Minun mieleeni teos jäi ennen kaikkea traagisena ja ahdistavana, vaikka toki siinä on komiikkaakin. Teos on mielestäni loistava kuvaus ei-toivotusta rakkaudesta ja ongelmallisesta fyysisyydestä: Tarmoon kosketaan jatkuvasti väärällä tavalla, väärin toivein, hänen rajojaan loukaten, kun taas hänen rakkaudellinen kosketuksensa herättää toisessa miehessä inhoa. Miten aidata oma fyysinen kehonsa sopivalla tavalla?

Asiasanoihin voisi lisätä:
homoseksuaalisuus
onneton rakkaus
ruumiillisuus
julkisuus
näyttelijät

Katri Lipson: Jäätelökauppias

Pidin kovasti Katri Lipsonin esikoisteoksesta Kosmonautti (Tammi 2008), mutta jotenkin hänen seuraava teoksensa Jäätelökauppias (Tammi 2012) lipsahti ohitseni ja huomasin sen olemassaolon vasta nyt.

Jäätelökauppias on vaikeasti aukeneva kirja. Luin sen ensin kertaalleen ja sitten selailin läpi vielä toisen kerran - vasta toisella kerralla se aukeni, kuin olisi saanut palapelin palaset kohdalleen. No, ihan joka palaa en saanut vieläkään osumaan, mutta kokonaiskuva syntyi. Tulin onnelliseksi ymmärtäessäni toisella lukemalla, mikä on teoksen teema: ONNETON RAKKAUS. Tätä ei löydy asiasanoista, ei myöskään AVIOLIITTO-termiä (AVIOPARIT on kyllä).

Kirjoitan ylös huomioitani asiasanoituksesta, jotta oppisin kaunokirjallisuuden hakutekniikkaa. Esimerkiksi AVIOLIITTO-asiasanan lisäksi pitäisi muistaa hakea sanalla AVIOPARIT, senhän opetti tämäkin kirja.

Tsekkoslovakian maaseudulla kuvataan 1940-luvulla elokuvaa nimeltä Jäätelökauppias. Ensin ollaan elokuvan kulisseissa, sitten hypätään tarinan sisään. Toisilleen vieraat mies ja nainen pakenevat väärien papereiden turvin ja jumittuvat maaseudulle, koska juna ei kulje. He joutuvat teeskentelemään avioparia. Heillä on oma elämänsä jossakin toisaalla, mutta jotakin tunteita heidän välilleen syntyy. Seuraavassa jaksossa elokuvan ohjaaja tapaa naisen, joka on elokuvan Esther tosielämässä, tai sitten ei ole. Fiktio ja todellisuus menevät sekaisin. Seuraavassa jaksossa Estherin poika, Jan Vorszda, opiskelee Prahassa vuonna 1969. Silloin hänen kaimansa, Jan Palach, teki polttoitsemurhan vastalauseena neuvostomiehitykselle (paitsi, että romaanissa sanotaan Jan Vorszdan suulla, ettei se ollut itsemurha). Jan Vorszdasta ei kuitenkaan tule ihmissoihtua. Hän pakenee Ruotsiin ja joutuu - vanhempiensa lailla - onnettomaan avioliittoon. Vaimon henkinen väkivalta miestä kohtaan on teoksessa hyvin kuvattu. Kirjan lopulla Janin tytär Gunilla matkustaa interraililla Tsekkoslovakiaan noin 1980-1990-luvun taitteessa. Hänen vuokra-asuntonsa postilaatikkoon tulee kirjeitä, jotka on osoitettu entiselle asukkaalle, Milenalle. Kirjeiden kirjoittaja on Milenaa sitkeästi rakastava Petr. Gunilla haluaa löytää Petrin ja muuttua itse Milenaksi, ja muuttuukin - tai sitten ei muutu, sillä fiktio ja todellisuus sekoittuvat jälleen. Mikä on elokuvaa, mikä totta?

Tämä on romaani rakkauden kaipuusta, joka johtaa ihmiset astumaan toistensa luo - ansaan, sillä harmonista rakkaus ei tässä kirjassa ole. Rakkaus on unelma, joka pakenee jahtaajaansa - myös KAUKORAKKAUS olisi sopinut asiasanoihin, sillä seksi jonkun kanssa on teoksessa vain keino ylläpitää unelmaa siitä oikeasta rakastetusta.

Lipsonin ammatti, lääkäri, näkyy kiehtovalla tavalla tekstissä anatomiaan liittyvinä yksityiskohtina. Lipsonin teksti on aivan ihanaa, vaikkei juonesta kärryillä pysyisikään.

Kenelle sopii: Harjaantuneelle korkeakirjallisuuden ystävälle. Peter von Baghille. Tsekkoslovakiasta ja yleensä neuvostoajan itäblokista kiinnostuneelle. Kuulaasta, hieman omituisesta tarinasta ja ihmissuhteiden kipupisteiden kuvaamisesta kiinnostuneelle.

Muuta samantyylistä luettavaa: Vaikea keksiä aivan samantapaista, mutta tarjoaisin seuraavia:

• Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys (Tsekkoslovakia neuvostoaikana, erotiikka, yhteiskunta)
• Rosa Liksom: Hytti nro 6 (neuvostoaika Neuvostoliitossa, tekstin kuulaus, ihmisten tietty yksinäisyys)
• kokeile hakea asiasanoilla ELOKUVAT + PSYKOLOGISET ROMAANIT