Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajateltua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajateltua. Näytä kaikki tekstit

3.11.2016

Kirjailijan vaikea vuosi

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi : muistiinpanoja masennuksesta (S&S, 2016)

Pauliina Vanhatalo kuuluu suosikkikirjailijoihini. Sydäntäni kivisti, kun hän todellisuuspohjaisessa teoksessaan potee masennusta ja murehtii tökerön kanssaeläjän sanoja: miltä tuntuu, kun ei ole menestynyt kirjailijana? Tärkein masennuksen taustatekijä ei kuitenkaan liene työuraan liittyvä menestyksen puute, vaan uupuminen äitiyden, kirjailijan työn ja vanhan talon kunnostamisurakan ponnisteluissa.

Teoksen erityisenä teemana on introvertin äitiys. Vanhatalo on todennut lehtihaastatteluissa, että introverteista äideistä ei puhuta. Se on aivan totta. Sanotaan, että vanhemmuus on kaikille vaikeaa, mutta ei jatketa, että introverteille se on erityisen vaikeaa. Erään nettilähteen mukaan suomalaisista 30 - 50 % on introvertteja, ja jos näistä puolet on naisia, on introvertteja naisia ainakin 800 000. Introvertteja äitejä voisi arvioida olevan Suomessa vähintään puolisen miljoonaa. Hyvä, että edes yksi kirjailija on ottanut asian puheeksi. Työelämässä on jo myönnetty, että introvertti ihminen on usein hyvä työntekijä, mutta miten introvertti äiti toteuttaa hyvää äitiyttä? Vanhatalon vastaus tähän on: puolisonsa tuella. Pitää vain oppia ajattelemaan, että äiti voi toimia kuten isät perinteisesti ovat toimineet eli äiti voi keskittyä elannon hankkimiseen.

Pauliina Vanhatalo kirjoitti aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa yhdeksän laudaturia, mikä oli Suomen ennätys ja hankki hänelle julkisuutta. Nuori tyttö kyörättiin television ajankohtaisohjelmaan ratkomaan Suomen tulevaisuutta. Sitä taustaa vasten uupuminen arjen pikkuasioissa voi tuntua nololta. Mutta toisaalta, ei johtavien miespuolisten poliitikkojenkaan kunniaa ratkota tutkiskelemalla, miten he pärjäävät/pärjäisivät kahden pikkulapsen kanssa pihaleikkien nahinoita ratkomassa ja harmonista zen-henkistä varhaiskasvatusta antamassa. Mies voi saada kaluunat eri ansioilla, ehkä joskus vielä nainenkin. Vähän mietityttää, olisiko Vanhatalo voinut kirjoittaakaan tästä aiheesta ilman masennusta - jos hän olisi vain reippaasti ilmoittanut, että täällä introvertti äiti toimii oman persoonallisuutensa mukaan, ilman myötätuntoon oikeuttavaa sairastumista ja "kaulan paljastamista", millainenkohan vastaanotto olisi ollut. Teoksen kirjoittaminen on ollut rohkea teko. Erityisesti minua kosketti kirjailijan huoli: miten saan tämän kirjan taipumaan selviytymistarinan muotoon, sillä selviytymistarinanahan se on tarjoiltava?

Kenelle sopii: Introverteille, äideille, introverteille äideille. Masennuksesta ja uupumisesta kiinnostuneille. Kirjailijan työstä kiinnostuneille. Vanhemmuuden iloista ja haasteista kiinnostuneille.

Asiasanoituksesta: Asiasanoista puuttuu kaksi olennaista: INTROVERSIO ja ÄITIYS. Pelkkä ÄIDIT ei riitä, koska sillä hakemalla saa mukaan esim. MURHA : ÄIDIT -ketjut ja muut "väärät hakutulokset". Introverteista äideistä ei puhuta, ja puhumattomuutta heijastaa sopivien asiasanojen puute. On osattava hakea asiasanalla INTROVERSIO (eikä introvertit). Vanhatalon teoksessa on kyse myös erityisherkkyydestä - kirjailija ei käytä tätä termiä, mutta esimerkiksi teoksessa kuvattu "puhelimen pelkääminen" viittaa erityisherkkyyteen. Netistä löytyy testejä, joilla voi testata, onko itse erityisherkkä. Asiasanaa "erityisherkkyys" tai edes "herkkyys" ei ole, vaan joudutaan käyttämään asiasanaa SENSITIIVISYYS. Esimerkiksi Anja Snellmanin teoksessa "Antautuminen" kantavana teemana on erityisherkkyys, mutta asiasanoituksessa tämä kuvataan sanoilla SENSITIIVISYYS ja ARKUUS : LAPSET. Ysasta löytyy asiasana SOSIAALISUUS, mutta sen vastinparina ei olekaan "epäsosiaalisuus", vaan POIKKEAVA KÄYTTÄYTYMINEN (!). SOSIAALISUUS : PUUTTEET lienee ketju, mitä joutuisi käyttämään.

21.9.2016

Kiehtova tietokirja eläimistä

Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin? (SKS 2015)

Kuvahaun tulos haulle millaista on olla eläinTätä kirjaa kehuttiin kirja-arvostelussa eikä suotta. Teos on paljosta tietosisällöstään huolimatta selkeä ja mukava lukea. Eläimet - niin villieläimet kuin lemmikkieläimetkin - ovat toisaalta erilaisia kuin luulemme, mutta toisaalta lähempänä ihmisiä kuin arvaammekaan. Kirjoittaja sanookin, että vaikka avaruudesta ei löytyisikään elämää, niin emme ole yksin - meillä on seuranamme eläimet, joiden tietoisuudessa riittää tutkittavaa.

Mieleen jäi mm. selitys sille, miksi delfiinit joskus kannattelevat hukkuvaa ihmistä pinnalla. Delfiinit näkevät ihmisen kaikuluotauksen kautta, jolloin ihmisen keuhkot loistavat selvinä ja muu vartalo erottuu ympärillä himmeämpänä. Ihminen näyttää delfiinin mielestä hyvin delfiinimäiseltä. Delfiinien hengitys on tietoista, ja jos joku delfiiniyksilö ei jaksa nousta pintaan hengittämään, muut auttavat sen pintaan ja kannattelevat sitä.

Eri mieltä olen siitä, että kissa muka ei osoittaisi mieltään omistajan oltua pitkään poissa. Telkänrannan mukaan kissan aivokapasiteetti ei riitä "mielenosoitukseen", vaan kissa käyttäytyy välttelevästi, koska se ei ole varma, onko paikalle tullut ihminen sen omistaja. Mutta kokemukseni mukaan kissa voi käyttäytyä torjuvasti vielä sen jälkeen, kun sitä on jo pidetty sylissä, jolloin on vaikea väittää, etteikö se jo tunnistaisi omistajansa. Pysyn mielenilmauksen kannalla. Sen sijaan hyväksyn selityksen, että reviiriin merkkailu pissailemalla verhoihin esimerkiksi vauvan tultua taloon ei ole eläimeltä mielenosoitus, vaan yritys rauhoittaa uusi tilanne huolellisemmalla oman reviirin merkkaamisella.

Kenelle: Monenlaisille lukijoille. Eläimistä kiinnostuneelle lukiolaiselle. Tietokirjoista pitävälle miehelle tai naiselle. Eläinten koulutuksesta kiinnostuneelle. Koiran tai kissan omistajalle.

Muuta samantapaista luettavaa: 
Tuire Kaimio: Tuikun eläinkoulu (WSOY 2003)


21.3.2013

Lasse Nordlund ja Maria Dorff: Elämämme perusteista

Lasse Nordlundin omavaraisesta elämästä kertova kirja on turhan vaatimaton. Se on 63-sivuinen kotikutoisen näköinen läpäre, jonka nimi kuulostaa tarpeettoman filosofiselta. Mielestäni olisi kannattanut tehdä näyttävä, paksumpi kirja suuressa kustantamossa, koska kirjan sanoma on tärkeä.

Lasse Nordlund on kummajainen 2000-luvun Suomessa. Hän osaa tuottaa itse ruokansa, valmistaa vaatteensa ja tarvekalunsa. Hän parkitsee nahkaa, kehrää villaa ja valmistaa tuohesta astioita. Hän kerää syksyisin satoja kiloja sieniä ja säilöö marjoja ilman sokeria tai muita säilöntäaineita. Mitä isoisämme olisivat sanoneet, jos heille olisi kerrottu, että tämä on niin erikoista, että siitä pitää kirjoittaa kirja? Olisiko isoisä kiitellyt, että onpa edistytty, onpa kehitytty - kaupasta hakemalla saa kaiken, itse ei osata tehdä mitään?

Nordlundin vuosibudjetti on 35 - 50 euroa. Rahaa hän tarvitsee esimerkiksi terveyskeskusmaksuihin. Ainoa jäte jota hänellä syntyy ovat polkupyörän renkaat, mutta nekin hän kierrättää. Elannon hankkimiseen hänellä kuluu puoli työpäivää per päivä, kun työmäärä jaetaan koko vuodelle. Vapaa-aikanaan hän muun muassa soittaa huilua ja viulua sekä säveltää tietokonemusiikkia.

Teoksessa on Lasse Nordlundin itse kirjoittaman yhteiskuntakriittisen osuuden lisäksi Maria Dorffin tapaustutkimus hänen käyttämistään käsityömenetelmistä ja marjojen säilöntämenetelmästä. Olisin halunnut lukea tarkemmin näistä käytännön työtavoista. Onneksi Nordlundin ja Dorffin käytännön niksejä löytyy täältä .

Teos ei löydy asiasanoilla ympäristö eikä luonnonsuojelu. Sen sijaan asiasanoissa on mm. EKOLOGINEN KESTÄVYYS ja OMAVARAISUUS. Aleksi-tietokannassa on Lasse Nordlundista kertovien artikkeleiden viitetietoja, niissä on käytetty myös termejä ympäristönsuojelu tai luonnonsuojelu.

Lasse Nordlundin kirjoituksia netissä (vaikuttaa samalta tekstissä kuin teoksessa; www.rihmasto.fi/artikkelit)
  
Kenelle sopii: Omavaraistaloudesta ja käsityöperinteestä kiinnostuneille. Ympäristöihmisille, luonnonsuojelijoille. Erikoisista persoonista kiinnostuneille. Marjojen säilönnästä kiinnostuneille. Kotitalousihmisille, "martoille".

Muuta samantyylistä luettavaa:
Jared Diamond: Romahdus
Pentti Linkolan teokset
Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä

Henry David Thoreau: Walden : elämää metsässä
Eero Alén: Linkolan soutajan päiväkirja