Sietämätöntä jännitystä

Ilkka Remes: Horna (WSOY 2014)

Välillä jo kyllästyin Ilkka Remeksen kirjoihin, mutta nyt olen taas alkanut lukea niitä ja ne tuntuvat sietämättömän jännittäviltä. Luin ensin teoksen Jäätyvä helvetti (2015) ja vasta sitten sen edeltäjän Horna (2014), mutta toimi se näinkin päin. Molemmissa on päähenkilönä Lari Vuori. Kummankin teoksen juoni on (valitettavan) ajankohtainen, sillä se käsittelee vaikeuksia Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa.

Suurta rakkautta Remeksen kirjoissa on juuri se ratkaiseva hippunen, joka liimaa kirjan minunkaltaiseni tätilukijan kouriin. Pelkkää autojen takaa-ajojen kuvauksia ja miesten keskinäisiä kovispelejä en jaksaisi lukea. Miehen sankaruus tarvitsee ilmineerautuakseen naisen, jota on suojeltava, sekä muutamia hyviä ystäviä, sekä tietenkin sen vastapuolen, jota vastaan voimia koetellaan. Remeksen kirjoissa sanotaan aina jotakin kaunista venäläisestä kansanluonteesta, ja venäläiset yksityishenkilöinä kuvataan syvemmin kuin amerikkalaiset. Jokin slaavilaisen melankolian vire Remeksen teoksissa on - aina joku jää kaipaamaan jotakuta, aina joku ihmettelee jälkikäteen, ettei sittenkään tuntenut läheistä ihmistään niin hyvin kuin luuli.

Kenelle: Aikuisille; nuorille tämä on liian pelottava.

Sähköt poikki

Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti (WSOY 2015)

Tässä jännärissä Suomi on sössinyt ulkopolitiikkansa ja sisäisen turvallisuutensa hallinnoinnin niin pahasti, että Naton laajentumista kammoava Venäjä pistää Suomesta sähköt poikki kyberhyökkäyksen ja fyysisten iskujen avulla. Sähköjä ei saada palautettua, koska Suomen tietojärjestelmiin on syötetty sabotaasiohjelmia. Ihmisiä paleltuu hengiltä. Jengit murtautuvat väkisin niiden kotiin, joilla on tulisija tai ruokaa.

Kirjan henkilökavalkadi ja juonen yksityiskohdat ovat vain raamit sähkön puuttumisen  kauhuskenaariolle. Kävin viime talvena koulutuksessa nimeltä Pahasti poikki - näin selviät pitkästä sähkökatkosta. On hyvä tiedostaa, että sähköjen katketessa myös veden tulo loppuu. Juomavettä ei ole eikä vessoja voi vetää. Vuosittain tuhannet suomalaiset kotitaloudet joutuvat kokemaan pitkiäkin sähkökatkoja myrskyjen takia.

Kenelle sopii: Kenelle tahansa, joka sietää jännitystä. Joululukemiseksi ennen kovimpia pakkaskuukausia.

Muuta samantyyppistä luettavaa:
Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen (yhteiskunta ilman sähköä)

Varaudu pitkiin sähkökatkoihin: opas täällä
Kuunneltava versio löytyy Puolustusministeriön sivuilta

Tampere-entusiasteille

Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu (Crime Time 2015)

Kun en tunne Tamperetta kovin hyvin, en päässyt nauttimaan kahdennenkymmenennen komisario Koskinen -dekkarin kaupunkikuvauksen nyansseista. Pispalanharjulla asuva lähihoitajamies pakoilee ahdistelijoitaan henkensä kaupalla, muttei suostu kertomaan kenellekään, ketä ja miksi. Samaan aikaan komisario Koskinen setvii työtoverinsa tyttären katoamista sekä naisia baareissa huumaavan konnan tekosia. Siinä sivussa hän joutuu vahtimaan poliisiasemalla nelivuotiasta lapsenlastaan, kun lapsen mummolla, ex-vaimolla, on yllättäviä menoja. Putosin juonesta kärryiltä, mutta ojentaisin teoksen suomalaista dekkaria ja Tamperetta sympatisoivalle lukijalle.

Isättömän pojan toiveuni

Antti Tuomainen: Kaivos (Like 2015)

Kirjailija Antti Tuomainen on löytänyt tiensä käännöskirjallisuusmarkkinoille ulkomaille ja teoksesta Synkkä niin kuin sydämeni (2014) tehdään elokuva. Kaivos-dekkarissa on runsaasti Suomen talven kuvausta ja toiminnallisia, mutta tunteisiin vetoavia kohtauksia, joten uutukainenkin sopinee ulkomaanmarkkinoille ja elokuvattavaksi.

Aiheeltaan teos on superajankohtainen. Pohjois-Suomessa sijaitseva Suomalahden kaivos, joka kovasti muistuttaa Talvivaaran kaivosta, on salannut ympäristörikoksiaan pitääkseen liiketoimintansa voitollisena. Toimittaja Janne Vuori saa vihiä asiaintilasta - ja tietenkin tappajat peräänsä juttua penkoessaan. Perheonni rakoilee sankaritekoja tehdessä, mutta suhde kauan kadoksissa olleeseen isään löytyy uudestaan. Helsinkiä tunteva lukija saa iloita miljöökuvauksesta - dekkareissa tarkkojen faktojen, kuten kadunnimien, luetteloiminen sopii tunnelmaan ja siksi dekkareissa miljöökuvaus kukoistaa.

Kenelle sopii: Hyvin monenlaisille ja monen ikäisille lukijoille. Teoksen tunnelmasta tuli mieleen Remeksen alkuaikojen teos Pedon syleily.

Pirjo Tuominen: Silkkipunos

Luin Pirjo Tuomisen teoksen Silkkipunos (Tammi 2012), koska hänen Satakunta-sarjansa (Itkevät syvät vedet, Sillat yli joen, Kultavainiot, Maan nälkä) oli yksi nopealukuisimpia paksujen teosten sarjoja, joita olen koskaan lukenut. Suorastaan ahmaisin Satakunta-sarjan. Sen sijaan Silkkipunos-kirja ei ollut minua varten, mutta suosittelin sitä Turkissa paljon matkustaneelle eläkeläisrouvalle.

Kuvataiteilija Mailis Sarka on vetäytynyt Turkkiin syyskaudeksi tekemään kuvitusta tuttavansa tietokirjaan, joka käsittelee antiikin historiaa. Raunioiden luonnostelun ohessa hän setvii ihmiskaupan uhriksi joutuneiden naisten kohtaloita poliisin apuna. En tykännyt juonesta. Päähenkilö oli sattumalta liian monessa paikassa ja sattumalta ratkaisi liian monta rikosta. Seniorirakkauden ja Turkin kuvaus oli mielestäni teoksen parasta antia.

Lisäisin asiasanat:
Turkki : 2010-luku
Suomi : 2010-luku

Kenelle sopii: Seniori-naislukijoille, joille juonen taidokkuus ei ole pääasia, vaan viihdyttävyys ja Turkki kiehtovat.

Roman Schatz: Parturi

Olen pitänyt Roman Schatzin teoksista, mutta Parturi (Arktinen Banaani 2010) ei kolahtanut. Se on poliisikirjallisuutta, joka parodioi poliisikirjallisuutta. Verbaaliakrobaatti Schatzin huumori ei tällä kertaa osunut minuun.

Jone ja Pete yrittävät ryöstää jalokiviliikkeen Helsingissä, mutta joutuvat heti ryöstön jälkeen nalkkiin viereiseen parturinliikkeeseen. Poliisit piirittävät heitä pari päivää. Sinä aikana ryöstäjät ja panttivangit koettavat keksiä ryöstölle jaloa motiivia, joka lyhentäisi vankilatuomiota. Arvojen inflaatio on nyky-yhteiskunnassa sellainen, ettei hyvää syytä robinhoodismiin tahdo löytyä.

Kenelle sopii: Satiirin ja dekkarien ystävälle, ehkäpä miehiseen makuun. Veijariromaaneista pitävälle. Germanofiileille eli saksalaisuudesta kiinnostuneille (koska teoksessa on pikkujippoja saksalaisuuteen liittyen).

Muuta samantyylistä luettavaa: 
Kokeile hakea asiasanoilla SATIIRI + JÄNNITYSKIRJALLISUUS, SATIIRI + POLIISI, SATIIRI + VEIJARIROMAANIT tai SATIIRI + YHTEISKUNTA