Homepäiväkirja

Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja (Like 2015)

Lapsiperheen isä ryhtyy vanhempien sukulaismiesten avustuksella remontoimaan ostamaansa taloa. Kun urakka on valmis, talo paljastuu kosteusvaurion takia asumiskelvottomaksi. Näin kävi, vaikka talon myynyt nainen tarjosi esittelytilaisuudessa pullaa ja sanoi, ettei mitään ongelmia ole koskaan ollut. Myöhemmin käy ilmi, että petos on ollut harkittu. Oikeudessa perhe saa 7500 euron korvauksen.

Kun sarjakuvassa vihjattiin tuleviin onnettomuuksiin, luulin, että koko perhe tulee menettämään homeen myötä terveytensä. Näin ei onneksi käynyt. Sen sijaan menetetään rahat, vapaa-aika sekä luottamus yhteiskunnan hyvyyteen. En pysty samaistumaan "remonttireiskan" nöyryytykseen talon paljastuttua hometaloksi, mutta uhrin häpeässä on kuitenkin yleisinhimillisyyttä. Kun yhteiskunta ei toimi oletetulla oikeudenmukaisella tavalla, uhri syyttää itseään: minun olisi pitänyt toimia toisella tavalla. Syyttömän uhrin häpeäminen ei sinänsä ole loogista, joten olisikohan tälle tunnemekanismille jokin biologinen perusta? Ahtisen teoksen rehellisyys ihastuttaa. Homevauriosta tulee hälytysmerkki jo varhain, mutta koska luottamus maailmaan ei vielä ole mennyt, ensimmäisiä merkkejä ei oteta vakavasti.

Kenelle: Kirjanäyttelyyn, jossa aiheena jokin seuraavista: rakentaminen, remontointi, mieskirjallisuus, isyys, etiikka, moraali, oikeuslaitos, hyvyys/pahuus, omaelämäkerrallisuus, taiteilija(romaani)t, selviytymistarinat, yhteiskunta pienen ihmisen kannalta.

Asiasanoihin voisi lisätä:
sarjakuvat : mieskirjallisuus
omaelämäkerrallisuus
remontti : rakennukset
rakentaminen
homevauriot
mieheys
isyys
kiinteistönkauppa : petos
oikeudenkäynti

Isättömän pojan toiveuni

Antti Tuomainen: Kaivos (Like 2015)

Kirjailija Antti Tuomainen on löytänyt tiensä käännöskirjallisuusmarkkinoille ulkomaille ja teoksesta Synkkä niin kuin sydämeni (2014) tehdään elokuva. Kaivos-dekkarissa on runsaasti Suomen talven kuvausta ja toiminnallisia, mutta tunteisiin vetoavia kohtauksia, joten uutukainenkin sopinee ulkomaanmarkkinoille ja elokuvattavaksi.

Aiheeltaan teos on superajankohtainen. Pohjois-Suomessa sijaitseva Suomalahden kaivos, joka kovasti muistuttaa Talvivaaran kaivosta, on salannut ympäristörikoksiaan pitääkseen liiketoimintansa voitollisena. Toimittaja Janne Vuori saa vihiä asiaintilasta - ja tietenkin tappajat peräänsä juttua penkoessaan. Perheonni rakoilee sankaritekoja tehdessä, mutta suhde kauan kadoksissa olleeseen isään löytyy uudestaan. Helsinkiä tunteva lukija saa iloita miljöökuvauksesta - dekkareissa tarkkojen faktojen, kuten kadunnimien, luetteloiminen sopii tunnelmaan ja siksi dekkareissa miljöökuvaus kukoistaa.

Kenelle sopii: Hyvin monenlaisille ja monen ikäisille lukijoille. Teoksen tunnelmasta tuli mieleen Remeksen alkuaikojen teos Pedon syleily.