Postuumia Bukowskia

Charles Bukowski: Kirottujen nautinnot (Sammakko 2015)

Charles Bukowski (1920 - 1994) kuuluu suosikkikirjailijoihini, mutta tämä postuumisti julkaistu tekstikokoelma ei ole hänen parhaimmistoaan. Tuttu huumori kuitenkin pilkahtaa siellä täällä, ja teemat ovat tuttuja - omapäinen juoppo kirjailija koettaa olla tarkkailematta maailmanmenoa, koska toiset ihmiset niin työlästyttävät häntä - lukuun ottamatta naisia, joita aina jostakin tarttuu lahkeisiin kotiin vietäväksi. Useassa novellissa tehdään dramaattista eroa seurustelusuhteesta, muttei viitsitä erota loppuun asti, vaan ruvetaan syömään ja jatketaan kuten ennenkin. Teoksessa on sekä novelleja että runoja.

Taidanpa taas lukea teoksen "Auringonvalo, tässä olen", joka on ihana haastattelukirja Bukowskista, ja ehkä pari hänen novellikokoelmaansa. Bukowskia ei paljon kirjallisuudenhistorioissa mainita, mutta kyllä hän mielestäni on hyvin persoonallinen ja taitava kirjoittaja.

Asiasanoituksesta: Asiasanoissa ei kerrota sisällöstä juuri muuta kuin UNDERGROUND - KIRJALLISUUS. Kaunokki ei selitä, mitä underground tarkoittaa, mutta Wikipedia tietää sen olevan "nimitys, jolla kuvataan vaihtoehtoista, valtavirran vastaista, poliittisesti tai kulttuurisesti arveluttavana pidettyä ajattelua ja toimintaa. - - Underground on sikäli kuvaava termi, että tavallinen yleisö joutuu harvoin kosketuksiin sen kanssa, ellei ihminen nimenomaan tietoisesti hakeudu sen piiriin ("maan alle"), koska valtamedia ei ole ole undergroundista juurikaan kiinnostunut. Underground on usein myös synonyymi ilmaisulle vastakulttuuri."

Bukowskin underground-asenne on kuitenkin mielestäni hyvin yleinen: alkoholisoituneita, itseään muita fiksumpana pitäviä ikääntyviä miehiä kyllä löytyy. Harva tietenkään on poikkeuslahjakkuus kuten Bukowski - käsitys omasta ylemmyydestä syntyy alkoholin avustuksella. Kirjanäyttelyjä tehdessä on muistettava hakea sanalla UNDERGROUND, jos aiheena on syrjäytyminen, alkoholismi tai taiteilijaelämä.

Suomalaisuudesta

Gerald V. Kuss: Näin minä näin Suomen (Kirjayhtymä 1964)

Kirjoja hyllyttäessä osui käsiini irlantilaisen Gerald V. Kussin (1920 - 1969) pakinakirja vuodelta 1964. Osaa kirjan jutuista on ajan hammas järsinyt, mutta jotkin asiat ovat pysyneet. Ulkomaalainen ällistelee, kun suomalaiset aikuiset syövät jäätelöä ulkosalla julkisella paikoilla. Kolmannen kahvipannullisen keittäminen on niin ikään eksoottista. Suomalaisten jurottaminen yksinään junissa ja busseissa on tuttua juttua.

Erikoisemmalta tuntui havainto, että suomalaisilla päivälliskutsuilla miehillä ei ole tapana huomioida vaimojaan. Illan päättyessä ulkomaalainen vieras ei edelleenkään tiedä, kuka on kenenkin kanssa naimisissa. Toisin on Etelä-Euroopassa, missä aviomies osoittaa vaimolle runsaasti kauniita sanoja. No tokihan olisi outoa maireilla omalle vaimolle päivälliskutsuilla - hyväntahtoinen naljailu sen sijaan on sallittua puolisoiden kesken. Kuulostaa niin hassulta sekin, kun Hurja painonpudotus -tosi-tv-sarjassa Chris Powell puhuttelee vaimoaan kaiken kansan kuullen sanoilla "my lovely wife". Oman vaimon kehuminen kuulostaa omakehulta. Ei Japanissakaan voi puhua omasta puolisosta yhtä kunnioittavin sanankääntein kuin muiden perheenjäsenistä.

Tupakoitsijan osa on ollut kova jo 50 vuotta sitten: "Savuketta ja tupakoitsijaa vastaan hyökätään raskaasti näinä päivinä, eikä toistaiseksi ole löydetty urheaa ritaria heidän puolustajakseen."

Kirjan takakansiteksti on liikuttavan kuusikymmentälukulainen: "Kussin tyyli on kirpeää, hänen oivalluksensa sattuvia."

Asiasanat puuttuvat. Ehdotus:
PAKINAT : SUOMALAISUUS
PAKINAT : ULKOMAALAISET : SUOMI
HUUMORI
SUOMI-KUVA

Muuta samantyylistä luettavaa:

• Gerald V. Kussin muut teokset
• Roman Schatz: Voi maamme, Suomi : what a country!
• Roman Schatz: Suomesta, rakkaudella
• (ehkä myös: Neil Hardwick: Hardwick's sauce eli Neilin tähteet : pakinoita)
• Heikki Turunen: Hojo hojo! (suomalaisen kirjoittama)
• Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (suomalaisen kirjoittama)
• Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi (tietokirja)

Huumoria viisikymppiseltä citynaiselta

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta (Johnny Kniga 2015)

Kustannuspäällikkö Tytti Karakoski, viisikymppinen sinkkunainen, kirjoittaa humoristisesti elämästään. Lyhyet jutut etenevät aakkosissa, esim. Aikuisuus, Elämäntapaoppaat, Seksi, Vanhemmat. Kirjan kehyskertomus, joka teki siitä romaanin, oli mielestäni tarpeeton. Jutut olivat ihan oivaltavia.

Kenelle: Huumorista pitäville naisille 30 vuodesta ylöspäin. Eniten samaistunee viisikymppinen hyvätuloinen cityälykkönainen. Kiireinen lukija voi lukea muutaman jutun kerrallaan.

Asiasanoituksesta: Mielestäni tämä ei ole viihdekirjallisuutta eikä varsinkaan viihderomaani, vaikka takakannessa niin sanotaan; eihän Mielensäpahoittajakaan ole. Viihdyttävä kirja kyllä on. Asiasanoihin voisi lisätä esim.: naiskirjallisuus, kirjallinen kulttuuri, kaupunkikulttuuri, arkielämä : keski-ikäiset : sinkut, mielipiteet : naiset. (Katso asiasanoista Mielensäpahoittaja; siellä yksi asiasanoista on pessimismi, kun taas Haatasen kirjassa korostetaan optimismia - olisiko tässä tietoinen viittaus Mielensäpahoittajaan? Olisiko kanamainen höpelöksi tekeytyminen vastaisku Mielensäpahoittajalle. Mielensäpahoittaja on hyvin ekologinen hahmo, kun taas Tytti sanoo piutpaut ekologisuudelle, mikä minusta tuntui huonolta käytökseltä ja häiritsi kertojanääneen kiintymistä tuntuvasti.)

Muuta samantyyppistä luettavaa:

• Helsingin Sanomien arvostelun mukaan tämä on kuin Mielensäpahoittaja, mutta eri maailmankuvalla.
• Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
• Caitlin Moran: Naisena olemisen taito
• Anna-Leena Härkösen pakinat (pinnallisuudella ilakoiminen)
• Anja Snellman: Antautuminen (erilaisia listoja omista mieltymyksistä)

Heartbeat-poliisisarjan tarinoita

Nicholas Rhea: Constable along the Lane (1986)
 
Poliisivaltiossa on onnellista elää, ainakin jos siellä on samanlaista kuin puolifiktiivisessä Aidensfieldin kylässä 1960-luvulla: kyläpoliisi on osa yhteisön elämää ja olennainen osa työnkuvaa on kyläläisten auttaminen. Rikoksia ratkotaan harvoin. Lääkäri ja kyläyhteisön tuki ovat aina jokaisen saatavilla, joten elämä on idyllisen turvallista. Nicholas Rhean kirjoihin perustuen on tehty televisiosarja Heartbeat (Suomessa: Sydämen asialla). Lista kirjasarjan järjestyksestä on täällä.


Kenelle: Lämminhenkistä viihdettä ja huumoria kaipaavalle. Esim. sairaudesta toipuvalle. Englannin kielen ylläpitoa haluavalle; kieli on vaikeampaa kuin rakkausromaaneissa, mutta helpompaa kuin ns. korkeakirjallisuudessa.

Muuta samantyyppistä luettavaa: Roald Dahlin novellit

Rakkaita terveisiä Saksasta

Wladimir Kaminer: Rakkaita terveisiä Saksasta (Sammakko 2013, luokka 44.1) 

Hauskaa lyhytproosaa, jossa Moskovasta Berliiniin vuonna 1990 muuttanut kirjailija analysoi saksalaisuuden ja venäläisyyden eroja sekä yleisemmin idän ja lännen välisiä kulttuurieroja. Mukana rippunen hyperbolaa ja absurdia. Päätin lukea kaikki Kaminerin teokset.

Muuta samantyylistä:
Roman Schatz

Asiasanoihin voisi lisätä:
venäläisyys
kulttuurierot : Saksa : Venäjä
lyhytproosa (HelMet-tietokannassa on: kertomukset)

Asiasanoissa on myös: muistelmat. Jaa-a, kaipa siinä sitäkin on.

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Anna-Leena Härkösen kirjoituskokoelmat ovat hauskoja, niin myös "Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia" (Otava 2012). Tekstit on julkaistu Anna-lehdessä vuosina 2003 - 2011. Mielikuvani mukaan kaikkein hauskin Härkösen kirjoituskokoelmista on ollut "Palele porvari ja muita kirjoituksia".

Tälläkin kertaa aiheena ovat naiseus, mieheys, äitiys ja itselle tai ystäville sattuneet kommellukset, joita taitavasti liioitellaan (hyperbolan lumo).

Kenelle sopii: Monenlaisille (nais)lukijoille. Huumorin ja naiskirjallisuuden ystäville, kaupunkikulttuurista ja chic litistä pitäville.

Muuta samantyylistä luettavaa:

• muut Härkösen kirjoituskokoelmat
• hae asiasanoilla PAKINAT (ja valitse naiskirjailijoita?)

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja

Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirja (WSOY 2013) on kokoelma fiktiivisen ammatinvalintapsykologi Orvokki Leukaluun uranvalintavinkkejä. Hän saa yhteydenottoja ihmisiltä ja neuvoo kullekin sopivan ammatin. Teoksen huumori syntyy paitsi pieleen menevistä ammattisuosituksista, myös siitä, että Supinen esittää kiehtovia oivalluksia eri ammateista. Jotkut tarinat ovat tosi hauskoja, mutta eivät kaikki. Supinen kuuluu suosikkikirjailijoihini.

Asiasanoihin olisi erinomaisesti sopinut sana TYÖ.

Kenelle sopii: Lyhytproosan ja huumorin ystävälle. Monenlaisille ja monen ikäisille lukijoille.

Muuta samantyylistä luettavaa: 

• Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
• Sinikka Nopolan Eilasta ja Rampesta kertovat kirjat
• Anna-Leena Härkösen kirjoituskokoelmat, kuten Palele porvari ja muita kirjoituksia
• Hae asiasanoilla HUUMORI ja LYHYTPROOSA (vaikka Supisen teoksessa ei olekaan asiasanaa lyhytproosa)

Kalle Isokallio ja Mato Valtonen: Elämä on aprillia

Mielenkiintoista, ettei Kalle Isokallion ja Mato Valtosen teos "Elämä on aprillia" ole Fennicassa saanut asiasanaa HUUMORI eikä SATIIRI. Sillä huumoria tämä teos on. Ei välttämättä joka kohdassa kovin nokkelaa, paikoin kulunuttakin, mutta joukkoon mahtuu näpsäköitäkin oivalluksia. Asiasanoituksessa oleva IHMISKUVA : KYYNISYYS oli minulle yllätys. Eikös SATIIRI ole kyynisyyttä arvostavammin ilmaistuna? Joissakin tietokannoissa, esimerkiksi Helmet- ja Celianet-tietokannoissa, mukana on myös asiasana HUUMORI.

Teoksessa käydään läpi kaikkia niitä tapoja, joilla meitä nykyihmisiä jymäytetään. Esimerkiksi kaikki hinnat päättyvät numeroihin 99, kuten 0.99. Talous, viestintä ja mainonta ovat tärkeitä teemoja. Mainontaan viittaa kannen grafiikkakin, jossa lihavoitu "elämä on" viittaa DNA:n taannoiseen mainokseen.

Kenelle sopii:  Kalle Isokalliosta ja Mato Valtosesta kiinnostuneelle. Taloudesta kiinnostuneille (miehille). Kulutusyhteiskunnan ja mainonnan kritiikistä kiinnostuneelle. En suosittelisi kirjaa kovin monelle, koska tekstiä vaivaa tietty löperyys ja kirjan ulkoasu on vitsikirjamainen. Minusta teos ei varsinaisesti ole elämänfilosofiaa, vaan se on pakinakokoelma ja voisi olla luokassa 84.2.