Kaunis sukutarina Lapista

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu (Gummerus 2013)

Tylsän graafinen kansikuva piti tämän romaanin poissa hyppysistäni, kunnes jostakin luin kehuvan arvion ja tartuin kirjaan. Kannatti.

Romaani kertoo Inarijärven liepeillä asuvan saamelaisen Uddas-suvun tarinan 1500-luvulta 2000-luvulle. Ensimmäinen kertojanääni kuuluu nuorelle Soruia-tytölle. Keskimmäisenä pauhaa Lars Levi Laestadius, joka taistelee saamelaisten vanhaa uskontoa ja viinanpiruja vastaan. Kolmantena puhuu Sami Uddas, etelästä Lappiin palannut päihdeongelmainen tuhlaajapoika.  Kertojanäänet ovat tyylillisesti erilaisia ja uskottavia. Tarina etenee sujuvasti ja selkeästi. Punaisena lankana on saamelaisten vanhan elämäntavan katoaminen ja tästä aiheutuvat identiteettiongelmat.

Kenelle: Lukijalle, joita kiinnostaa hyvä tarina. Kirjanäyttelyyn, jossa aiheena jokin seuraavista: Lappi, saamelaisuus, alkuperäiskansat, suomalaisuus, sukutarinat, sukupolvesta toiseen, pohjoinen ulottuvuus, kulttuuriantropologia, muuttuva länsimainen elämäntapa, identiteetti, mystiikka, ihminen & luonto.

Jatkoa tarinalle: Pajulinnun huuto

Yhteiskuntakehityksestä Suomessa ja Yhdysvalloissa

Tommi Uschanov: Hätä on tarpeen : kulttuuripessimismin nousu 1965 - 2015 (Teos 2015)

Vuonna 1965 elettiin optimismin aikaa, ja syytäkin oli: maailmansodat olivat aikuisilla vielä muistoissa ja mitä tahansa yhteiskuntakehitystä pidettiin parempana kuin menneisyyttä. Tulevaisuus lupasi nousevaa elintasoa ja teknologista edistystä. Viidenkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2015, elintaso onkin yli kolminkertaistunut, lapsikuolleisuus liki kadonnut ja yleismaailmallinen köyhyys vähentynyt selvästi. Silti yhteiskunnallisessa keskustelussa vallitsee pessimismi. Miksi? Ei mikään helppo aihe mutusteltavaksi, mutta Uschanov selviää urakasta kunnialla. Suomen lisäksi käsitellään laajasti Yhdysvaltain muutosta 1900-luvulla.

Ilmastonmuutosta käsitellään teoksessa vain lyhyesti. Rivien välistä olin lukevinani, että pessimistinen mieliala haittaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Toisaalta itseäni aina mietityttävät tulevaisuudenennusteet milloin miltäkin alalta, kun ilmastonmuutos vain jätetään huomiotta.

Kenelle: Yhteiskunnasta ja aatehistoriasta kiinnostuneille. Tyyppilukija voisi olla keski-ikäinen tai vanhempi, mutta sopii nuorillekin. Kirjasta saa hyviä keskustelunaiheita.

Asiasanoihin voisi lisätä:
poliittinen historia : Yhdysvallat : 1900-luku
amerikkalaisuus
aatehistoria : Suomi : 1900-luku : 2010-luku

Sodan käyneen miehen salaisuus

Matti Rönkä: Eino (Gummerus 2015)

Kun lukija halutaan koukuttaa lukemaan, hänelle vihjataan heti alussa, että jotakin kauheaa on tapahtuva. En muista koskaan lukeneeni kirjaa, jossa lukija yritettäisiin koukuttaa alussa lupaamalla kuvauksia onnesta - esimerkiksi että päähenkilö tulee saamaan ihanan puolison, unelmien työn, talon, koiran ja lapsia. Tietenkin romantiikka genrenä sisältää lupauksen, että lopussa laitetaan hääkutsut postiin, mutta jotakin menetyksen uhkaa rakkaustarinoissakin pitää yrittää rakennella lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Matti Röngän Einoa ahmin yötä myöten juuri siksi, että kirjan alussa luvattiin kauheiden salaisuuksien paljastumista. Eino Heikkinen on sodan käynyt mies, karski kaukopartiolainen, joka vielä sodan jälkeen on tehnyt vakoilukeikkaa Neuvostoliittoon. Hänen pojanpoikansa kaivelee isoisän valokuvia ja kerjää sotatarinoita. Lukija saa tietää enemmän kuin lapsenlapsi, sillä kaikkea ei jälkipolville kestä kertoa. Viime vuosina on ilmestynyt paljon teoksia, joissa sotaa käsitellään sen jälkivaikutusten kannalta. Muistoja tappamisesta ei ole helppo kantaa.

Kenelle sopii: Tyyppilukija voisi olla vuosina 1930 - 1965 syntynyt, siis sellainen, jonka vanhemmat tai isovanhemmat olivat sodassa. Karjalasta kiinnostuneille. Sotahistoriaa lukeville.

Asiasanoihin voisi lisätä:
vanhuus : sotaveteraanit
muistot : sota
tappaminen

Miksi Suomi on Suomi

Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi (Teos 2012)

Tommi Uschanov on idolini ja toivoisin, että hän olisi jo vanhempi, jotta olisi ehtinyt kirjoittaa enemmän kirjoja. Onneksi hän on kirjoittanut lehtiartikkeleita, jotka minulta ovat vielä lukematta. Pidän siitä, että uskomuksiani osoitetaan vääriksi. Ihmisten tietämättömyys - myös omani - on toisaalta pelottavaa, toisaalta väärän tiedon liikkeelläolo tekee maailman kiinnostavaksi: mitä asioiden takana oikeasti on?

Tässä teoksessa Uschanov ruotii suomalaisuuden erityispiirteitä. Esimerkiksi tapa hakea vainajat rintamalta kotiin on ominaista vain suomalaisille. Itselleni uusi oivallus oli muun muassa se, miten historiatonta suomalainen poliittinen kulttuuri on - poliittisessa väittelyssä ei käytetä argumentteja, joissa vedottaisiin esim. 50 vuoden takaiseen vastaavaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Muualla historia kulkee politiikan mukana.

Kenelle sopii: Yhteiskunnasta tai historiasta kiinnostuneille. Tietokilpailuista pitäville. Viisi-kuusikymppinen mies voisi olla "tyyppilukija", toisaalta sopii yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneelle nuorellekin. Opettaa mediakritiikkiä ja kriittistä suhtautumista "kaikkihan tietävät" -väitteisiin.

Muuta samantapaista lukemista:

• Tommi Uschanov: Suuri kaalihuijaus : kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä (Teos 2010)
• myös Uschanovin suomentamat teokset saattavat olla mielenkiintoisia

Sarjakuva-Finlandia 2015 -voittaja

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki (Suuri Kurpitsa 2014)

Kirjaston asiakkaalle tuskin voi suositella sarjakuvaa, ellei hän sitä nimenomaan pyydä. Mutta tämä sarjakuvateos on helppo sisällyttää kirjanäyttelyyn, jonka teemana on esimerkiksi Tampere, rakennushistoria, vanhat rakennukset, rakennussuojelu, palkitut sarjakuvat, taiteilijaelämä, lähidemokratia, ympäristöystävällisyys tai kodin kunnostaminen. Takalo piirtää hurmaavasti, kuvia suorastaan mässäilee silmillään.

Hassua, ettei edes Tampereen kirjastotietokannassa teoksen asiasanoista löydy sanaa 'rakennukset' missään muodossa, vaikka vanha talo on teoksessa pääosassa. Asiasanoihin voisi lisätä:

rakennushistoria : asuinrakennukset : Tampere : Tammela : 1900-1909
talohistoriikit : rakennukset : Tampere : Tammela
rakennussuojelu
rakennusperinne
ympäristönsuojelu
taiteilijat : sarjakuvataiteilijat

Jari Tervo: Esikoinen

Jari Tervon romaanissa Esikoinen (WSOY 2013) noin 12-vuotias lappilaispoika Jari pitää päiväkirjaa vuonna 1972. Takakannen mukaan kyseessä on Tervon henkilökohtaisin teos. Autenttinen päiväkirja ei ole, mutta se tarjoaa oivaltavaa, hauskaa nostalgiaa 1950-1960-luvulla syntyneille. 1970-luvun elämänmenon lisäksi sivussa kulkee kaksi historiallista juonta: noitavainot 1600-luvulla ja vallankumousaika 1900-luvun alussa.

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksasen teos Kun kyyhkyset katosivat (Like 2012) oli ilmestyessään varmasti yksi kirjastojen kaikkien aikojen varatuimmista teoksista. Sofi Oksasen edellinen teos Puhdistus (WSOY) oli saanut Finlandia-kirjallisuuspalkinnon 2008, Runeberg-palkinnon 2009 ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 2010. Lisäksi Sofi Oksanen oli otsikoissa jouduttuaan erotetuksi kustantamostaan WSOY:stä.

Kun kyyhkyset katosivat käsittelee Viron lähihistoriaa 1940-luvulta 1960-luvulle. Saksalaisten miehitys ja sitten Neuvostoliiton miehitys saa jotkut ihmiset poukkoilemaan lojaliteeteissaan aina kunkin vallankäyttäjän mukaisesti. Teos on pohjimmiltaan avioliittoromaani. Tarina on samaan tapaan järkyttävä kuin Puhdistus-teoksessa. Makrohistorian tapahtumat, suuretkaan massamurhat, eivät järkytä samalla tavalla kuin Sofi Oksasen kuvailema mikrohistorian julmuus - kun politiikka saa ihmisen vahingoittamaan läheisimpiä ihmisiään, se koskettaa.

Teoksessa liikutaan usealla aikatasolla ja näkökulmahenkilöitä on useita. Luin teoksen alun neljä tai viisi kertaa, koska en pysynyt kärryillä henkilöistä. Osittain teoksen juju onkin ymmärtää, kuka on kenellekin mitäkin sukua. Silti voisi olla hyödyksi ottaa kynä ja paperia ja kirjata teoksen alussa henkilöt ja heidän sukulaisuussuhteensa itselleen ylös, varsinkin jos lukemiseen tulee useamman päivän tauko. Joskus kaipaan ns. korkeakirjallisuuteen samantapaista ohjeistusta kuin Kaari Utrion teoksissa: alussa on selkeä lista kirjan henkilöistä ja mitä sukua kukin on toisilleen. Kun kyyhkyset katosivat -teokseen sellaista listaa ei olisi voinut laittaa, mutta joihinkin muihin. Arvostan kovasti, jos eri näkökulmahenkilöitä käyttävä kirjailija kirjoittaa kunkin luvun alkuun, kuka nyt puhuu. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että käsityskykyni lukijana on rajallinen ja minua ärsyttää, jos koen kirjailijan tekemän "ristisanatehtävän" työlääksi ratkoa. Vanhat klassikot, kuten Charles Dickens, viehättävät juuri selkeydellään.

Kenelle sopii: Jos tykkäsit Puhdistuksesta, tykkäät tästäkin. Korkeakirjallisuuden merkkipaalukirjoja seuraavalle. Toisen maailmansodan, natsi-Saksan ja Viron historiasta kiinnostuneelle.

Muuta samantyylistä luettavaa:
Sofi Oksanen: Puhdistus
Henning Mankell: Syvyys

Kirjan taustoja: http://www.kyyhkyset.fi/

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska

Mirkka Lappalaisen teos "Jumalan vihan ruoska : suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697" on kirjoitettu kadehdittavan selkeästi. Kun kirja vielä on painettu paksuhkolle paperille ja runsaasti kuvitettu, se tarjoaa miellyttävän lukukokemuksen sellaisellekin, joka ei yleensä lue historiakirjoja. Lappalainen kertoo paitsi faktat 1600-luvun lopun nälkäkatastrofista Suomesta, myös nivoo silloin koetun nälänhädän nykypäivän nälänhätiin: mitä yhteisiä piirteitä niissä on, mistä ne johtuvat. Teoksen tekee ajankohtaiseksi aiheyhdistelmä ilmastonmuutokset + nälänhätä. Teoksesta selviää sekin, miten nälkiintyminen vaikuttaa ihmisen psyykeen ja käyttäytymiseen.

Kenelle sopii: Historiasta kiinnostuneelle. Ilmastonmuutoksesta kiinnostuneelle. Sukututkijalle tai historiallisten romaanien lukijalle, joka kaipaa syventävää tietoa elämästä 1600-luvulla Suomessa.

Muuta samantapaista luettavaa: 

• Aki Ollikainen: Nälkävuosi (84.2, nälänhätä Suomessa 1860-luvulla)
• Eino Hanski: Pitkä talvi (84.2, muistelmateos, Leningradin piiritys ja nälänhätä, jopa kannibalismi)
• hae asiasanoilla NÄLÄNHÄTÄ, NÄLKÄ, HISTORIA : 1600-LUKU, KANNIBALISMI, HENKIINJÄÄMINEN
• nälkä on keskeinen teema myös keskitysleirikirjoissa, kuten Borowski: Kotimme Auschwitz