Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkitut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkitut. Näytä kaikki tekstit

16.4.2016

Andréen retkikunnan arvoitus

Bea Uusma: Naparetki : minun rakkaustarinani (Like 2015)
Naparetki
Lukuneuvoja kehui tätä kirjaa blogissaan ja oikeassa oli. Teos on koukuttava, yhtä aikaa tunteisiin vetoava, tieteellinen ja jännittävä. Alaotsikko on harhaanjohtava: tämä ei ole rakkaustarina, vaan kertomus intohimosta tutkimustyötä kohtaan.

Bea Uusma sai sattumalta käsiinsä vanhan kirjan, jossa kerrottiin Pohjoisnapaa kohti vetykaasuilmapallolla lähteneestä Andréen retkikunnasta. Naparetki alkoi vuonna 1897. Vuonna 1930 retkikunnan jäsenten ruumiit löydettiin Huippuvuorten pikkusaarelta, mutta heidän kuolinsyystään esitettiin monia eri käsityksiä: säilykkeistä saatu lyijymyrkytys, paleltuminen, hylkeenmaksasta saatu botulismi ja niin edelleen. Bea Uusma käytti kirjan luettuaan muutaman kymmenen vuotta naparetkeilijöiden kohtalon selvittämiseen. Hän on ammatiltaan lääkäri, mistä oli suuresti hyötyä retkikunnan vaiheiden selvittämisessä. Sääolosuhteet, vaatetus, ruokavalio, kaikki otetaan huomioon, ja lopuksi arvoitus - ehkä - ratkeaakin. Teoksessa on runsaasti valokuvia ja muuta dokumenttiaineistoa.

Suostuttelin miestäni lukemaan teoksen kymmenen ensimmäistä sivua. Häntä ei kiinnostanut: "Jos joku lähtee henkensä kaupalla Pohjoisnavalle, niin joutaakin kuolla." Sitten hän kuitenkin luki ne ensimmäiset sivut - ja päätti lukea koko kirjan.

Kenelle sopii: Jonkin verran luonnontieteistä kiinnostuneelle. Tieteen arvoituksista pitävälle. Matkakertomuksista ja kuvateoksista pitävälle.

Asiasanoituksesta: Asiasanoissa on NAPARETKET ja TUTKIMUSMATKAT, mutta teos ei löydy asiasanalla MATKAT tai MATKAKERTOMUKSET. Matka-aiheista kirjanäyttelyä tehdessä on muistettava hakea myös sanalla TUTKIMUSMATKAT, jos tietokannassa ei ole etukatkaisumahdollisuutta.

13.12.2015

Köyhyyttä Venäjällä 2000-luvulla

Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio (Into 2015)

Lehtiotsikoissa Venäjä esiintyy useimmiten ulkopoliittisena toimijana: puhutaan Ukrainasta, Syyriasta, Turkista... Vastapainoksi ulkopolitiikalle tämä erinomainen romaani tarjoaa näkövinkkelin Venäjän maaseudun todellisuuteen 1990-2000-luvulla.

Jossakin Siperian kaupungissa keski-ikäinen virkamiespariskunta, miliisi ja kirjastonhoitaja, joutuu lähtemään vuokra-asunnostaan miehen tekemän vakavan virkavirheen takia. Mukana seuraa parikymppinen työtön poika, toinen perheen pojista on vankilassa. Heidän on pakko muuttaa maaseudulla asuvan tädin ahtaaseen taloon. Uuden elämän aloittaminen on hankalaa: maalla ei ole työpaikkoja eikä perheellä ole maaseudulla tarvittavia rakentamis- ja viljelytaitoja. Vodka on keino jaksaa päivästä toiseen, mutta pitemmän päälle viina jyrkentää perheen alamäkeä. 

Sentšinin teos on uskottava. Joiltakin osin tapahtumat voisivat käydä toteen myös Suomessa (saamattomuus, toivottomuus, syrjäytyminen), joiltakin osin ne sopivat tapahtumaan vain postsosialisessa todellisuudessa - kun kolhoosit on lakkautettu, työtä ei ole ja maaseutuväestö yrittää pärjätä kuka milläkin vippaskonstilla. Yhteisöllisyyttä ei ole, jos ainoa keino selvitä on höynäyttää naapuria.

Asiasanoituksesta: Asiasanoituksessa on SATIIRI, mutta mielestäni kirja ei välttämättä (valitettavasti) ole satiiri. Jälkisanoissa dosentti Sanna Turoma sanoo, että teoksesta puuttuu huumori. Asiasanoituksessa mainitaan SYRJÄSEUDUT, etsi myös tällä asiasanalla, jos teemana on maaseutu. Asiasanoissa ei ole mukana ALKOHOLISMIA, lisäisin sen, vaikka alkoholismi on teoksessa normaalia elämänmenoa.

Kenelle: Monenlaisille lukijoille. Miehille, naisille. Russofiileille, russofobeille. Himolukijoille, hyvää maailmankirjallisuutta seuraaville. Oheislukemistoksi Ilkka Remeksen Jäätyvä helvetti -jännärin rinnalle: kun Remes on nostattanut lukijan hiukset Venäjä-pelosta pystyyn, niin Jeltyševin perheen kohtalo herättää halun heti lähteä viemään pakettiautolla avustuskuormaa Venäjän köyhille.

Muuta samantyylistä luettavaa:
Vladimir Lortsenkov: Lentävä traktori
Joel Lehtonen: Putkinotko

13.6.2015

Lapsuus mielipuolen mummon hoivissa

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (Into 2014)

Tälle teokselle on helppo löytää lukijakuntaa. Se sopii

- lapsikuvauksista kiinnostuneelle ja lapsikuvausaiheeseen kirjanäyttelyyn
- isovanhemmuus-aiheiseen kirjanäyttelyyn
- sairaus-aiheiseen kirjanäyttelyyn
- äidit ja tyttäret -aiheiseen kirjanäyttelyyn
- Neuvostoliitto-nostalgiasta ja Venäjästä kiinnostuneelle
- himolukijalle, joka seuraa ajan virtauksia
- sekä nuorille että vanhoille, miehille ja naisille

Teos on tavallaan hauskakin, mutta traagisella tavalla. Seitsenvuotias Sasha-poika asuu mielipuolen mummonsa hoivissa, ja tästä mummolasta on idylli kaukana. Kovia kokenut mummo hoitaa Sashan moninaisia sairauksia (oikeita vai kuviteltuja?) antaumuksella, mutta muutoin julma kohtelu saa lukijan sydämen pakahtumaan. Kunpa Sasha pääsisi pois, äitinsä luokse asumaan! Kirjan etuliepeessä kirjailijaa verrataan Dickensiin eikä syyttä. Asiasanoissa ketju "hylkäys : lapset : äidit" on turha, koska lapsi on riistetty äidiltään väkisin.

Asiasanoihin voisi lisätä:

lapsuus
kaltoinkohtelu : lapset
sairaus : hypokondria
psyykkisesti sairaat : isoäidit
vanhempi-lapsisuhde : äidit : tyttäret
kaupungit: Neuvostoliitto: Moskova: 1970-luku

Samantyyppistä luettavaa:

Ruben Gallego: Valkoista mustalla
Katri Lipson: Kosmonautti

5.6.2015

Antelias kaupunki

Antelias kaupunkiAku Ojala: Antelias kaupunki (Gummerus 2015)

Aku Ojala (s. 1983) voitti esikoisromaanillaan Gummeruksen suuren romaanikilpailun vuonna 2014. Aion lukea Ojalan teokset vastaisuudessakin. Kirja on toisaalta pullollaan teräviä havaintoja ja oivalluksia - on ihanaa, kun kirjailija pukee sanoiksi sen, minkä itse on aina tiennyt, mutta ei ole tiennyt tietävänsä - mutta toisaalta kirja on välillä ihmeellisen tylsä. Antero menee baariin, Antero pokaa naisen, Antero hommailee naisen kanssa. Sitten Anterolla on tylsää. Hän kokee elämänsä tyhjäksi, mutta halveksuu työssäkäyviä tylsimyksiä. Antero kirjoittaa. Pari runokirjaa on jo syntynyt. Vielä hän näyttää, mikä on miehiään. Sitten hän menee taas baariin.

Romaanissa on paljon viittauksia kirjallisuuteen. Mieleeni tuli Bukowski - Antero tykkää Celinestä, kuten Bukowski - mutta tästä kirjasta puuttuu Bukowskin lämpö. Vaikka puutteellisiakin naisvartaloita kuvataan välillä myönteisesti, kuten Bukowski tekee, päähenkilö Antero ei tunne toveruutta kenenkään kanssa; hän ei ole koskaan kuulunut mihinkään porukkaan. Helsingin Sanomien arvostelun mukaan romaani "soi duurissa", mutta ei todellakaan soi. Antero tiedostaa tunnekylmyytensä, erillisyytensä ja masennuksensa itsekin, jatkuva naiskentelu ei sitä muuksi muuta. Antero lukee, ymmärtää, tiedostaa, hän on hirveän fiksu, mutta itseensä jumittunut. Arvosteluissa mainitaan esikuvia, joiden innoittamaksi teosta arvellaan - Miller, Sirola, Salama - joten selvästi on olemassa "genre", johon teos kuuluu. Se on vaikea genre, koska se on niin tuttu.

Asiasanoihin voisi lisätä:

taiteilijaromaanit
intertekstuaalisuus
miesnäkökulma
seksuaalisuus
eksistentialismi
kirjallinen kulttuuri
syrjäytyminen
kaupunkikulttuuri
kirjailijat : runoilijat
baarit




25.5.2015

Sarjakuva-Finlandia 2015 -voittaja

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki (Suuri Kurpitsa 2014)

Kirjaston asiakkaalle tuskin voi suositella sarjakuvaa, ellei hän sitä nimenomaan pyydä. Mutta tämä sarjakuvateos on helppo sisällyttää kirjanäyttelyyn, jonka teemana on esimerkiksi Tampere, rakennushistoria, vanhat rakennukset, rakennussuojelu, palkitut sarjakuvat, taiteilijaelämä, lähidemokratia, ympäristöystävällisyys tai kodin kunnostaminen. Takalo piirtää hurmaavasti, kuvia suorastaan mässäilee silmillään.

Hassua, ettei edes Tampereen kirjastotietokannassa teoksen asiasanoista löydy sanaa 'rakennukset' missään muodossa, vaikka vanha talo on teoksessa pääosassa. Asiasanoihin voisi lisätä:

rakennushistoria : asuinrakennukset : Tampere : Tammela : 1900-1909
talohistoriikit : rakennukset : Tampere : Tammela
rakennussuojelu
rakennusperinne
ympäristönsuojelu
taiteilijat : sarjakuvataiteilijat


20.5.2015

He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi 2014)

Olipa ihanaa löytää uusi kirjailija "lue koko tuotanto" -sarjaan. Tämän luettuani lainasin heti kaikki Jussi Valtosen aiemmat teokset.

Tuntuuko nykymeno kummalliselta Facebookeineen, kännyköineen, ilmastonmuutoksineen, maahanmuuttajineen ja median vouhotuksineen? Tässä kirjassa kaikki nämä ilmiöt pureskellaan älykkäästi, ihastuttavasti purevalla huumorilla höystettynä. Kiinnostaako tiedemaailma, tieteen etiikka, koe-eläimet ja parisuhteen kurimus? Nämäkin tässä teoksessa käydään läpi. Finlandia-palkinto meni oikeaan osoitteeseen.

Kirja toi mieleeni Lionel Shriverin teoksen Poikani Kevin sekä Melania G. Mazzuccon teoksen Täydellinen päivä. Myös Anu Silfverbergin ja Johanna Sinisalon tekstit ovat sukua tälle kirjalle. Kirja sopii esimerkiksi akateemiselle himolukijalle.

Asiasanoihin voisi lisätä:

yhteiskunnalliset romaanit
teknologiakritiikki
yhteiskuntakritiikki
tiede : etiikka
amerikkalaisuus
suomalaisuus
kulttuurierot : Suomi : Yhdysvallat
monikulttuurinen avioliitto
eläinaktivismi
eläinkokeet
ekoterrorismi
tiedemiehet
murrosikäiset
kirjallisuuspalkinnot : Finlandia-palkinto : 2014


Kolme vahvaa naista

Kolme vahvaa naistaMarie NDiaye: Kolme vahvaa naista (Gummerus 2013)

Tässäpä mieleenjäävä kirja: luin sen viikko sitten, mutta olen ajatellut sitä päivittäin sen jälkeen. Nerokas teos. Useampikin ihmiskohtalo kirjan lehdiltä jäi vaivaamaan mieltä.

Asianajaja Norah palaa Ranskasta Senegaliin vanhenevaa isäänsä katsomaan - ajan väljähdyttämä isä-tytär-suhde on taitavasti kuvattu. Opettajatar Fantan mies taistelee vaimonsa rakkaudesta - miehen järkkyvä mieli on hienosti kuvattu. Khady joutuu pakomatkalle kohti Eurooppaa - hänen vankkumaton ihmisarvonsa on poikkeuksellisesti kuvattu. Tämä kirja sopii vaativalle lukijalle, joka ilahtuu psykologisesta tarkkanäköisyydestä ja jota kiinnostavat ihmisoikeuskysymykset.





28.1.2013

Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani

Aloitin Jaakko Yli-Juonikkaan massiivisen Neuromaani-teoksen positiivisella mielellä, koska tiesin kirjan olevan Runeberg-palkintoehdokkaana ja lisäksi pidän kovasti Yli-Juonikkaan novellikokoelmasta Uudet uhkakuvat. Uuvahdin kuitenkin jo noin sivulla 40. Uskon, että teos on mestarillinen taidonnäyte, kuten takakannessa luvataan, mutta minulta ei riittänyt energiaa ja keskittymiskykyä tälle kirjalle. Mistä teoksessa on kyse, siitä voi lukea esimerkiksi täältä .

Kenelle sopii: Tosimielellä kirjallisuutta seuraavalle. Kokeellisista romaaneista ja haastavista rakenteellisista ratkaisuista pitävälle. Psykiatriasta tieteellisessä mielessä kiinnostuneelle. Henkilölle, jolle suosittelisit Volter Kilven teosta Alastalon salissa tai James Joycen Ulysses -teosta (joita kumpaakaan en ole lukenut).

Muuta samantyylistä lukemista:
Volter Kilpi: Alastalon salissa
James Joyce: Ulysses
Hae asiasanalla kokeellinen kirjallisuus