Andréen retkikunnan arvoitus

Bea Uusma: Naparetki : minun rakkaustarinani (Like 2015)

Lukuneuvoja kehui tätä kirjaa blogissaan ja oikeassa oli. Teos on koukuttava, yhtä aikaa tunteisiin vetoava, tieteellinen ja jännittävä. Alaotsikko on harhaanjohtava: tämä ei ole rakkaustarina, vaan kertomus intohimosta tutkimustyötä kohtaan.

Bea Uusma sai sattumalta käsiinsä vanhan kirjan, jossa kerrottiin Pohjoisnapaa kohti vetykaasuilmapallolla lähteneestä Andréen retkikunnasta. Naparetki alkoi vuonna 1897. Vuonna 1930 retkikunnan jäsenten ruumiit löydettiin Huippuvuorten pikkusaarelta, mutta heidän kuolinsyystään esitettiin monia eri käsityksiä: säilykkeistä saatu lyijymyrkytys, paleltuminen, hylkeenmaksasta saatu botulismi ja niin edelleen. Bea Uusma käytti kirjan luettuaan muutaman kymmenen vuotta naparetkeilijöiden kohtalon selvittämiseen. Hän on ammatiltaan lääkäri, mistä oli suuresti hyötyä retkikunnan vaiheiden selvittämisessä. Sääolosuhteet, vaatetus, ruokavalio, kaikki otetaan huomioon, ja lopuksi arvoitus - ehkä - ratkeaakin. Teoksessa on runsaasti valokuvia ja muuta dokumenttiaineistoa.

Suostuttelin miestäni lukemaan teoksen kymmenen ensimmäistä sivua. Häntä ei kiinnostanut: "Jos joku lähtee henkensä kaupalla Pohjoisnavalle, niin joutaakin kuolla." Sitten hän kuitenkin luki ne ensimmäiset sivut - ja päätti lukea koko kirjan.

Kenelle sopii: Jonkin verran luonnontieteistä kiinnostuneelle. Tieteen arvoituksista pitävälle. Matkakertomuksista ja kuvateoksista pitävälle.

Asiasanoituksesta: Asiasanoissa on NAPARETKET ja TUTKIMUSMATKAT, mutta teos ei löydy asiasanalla MATKAT tai MATKAKERTOMUKSET. Matka-aiheista kirjanäyttelyä tehdessä on muistettava hakea myös sanalla TUTKIMUSMATKAT, jos tietokannassa ei ole etukatkaisumahdollisuutta.

Naisnäkökulma Japaniin

Marjo Seki: Kurkistus viuhkan taakse (omakustanne, 2015)

Marjo Sekin muistelmateos kahdestakymmenestä Japanissa vietetystä vuodesta on iloinen yllätys. Päältä päin vaatimattoman näköinen omakustanne on taitavasti ja tiiviisti kirjoitettu. Teos olisi varmaankin mennyt läpi kaupallisella kustantajalla, mutta ehkä Tampereella japanilaista ravintolaa pitävä kirjoittaja ei ole tarvinnut ulkopuolista levityskanavaa.

Marjo Seki lähti Japaniin nuorena tyttönä, perusti perheen ja toimi yrittäjänä. Suomeen palattuaan hän on toiminut Japani-asiantuntijana monissa tehtävissä. Hän on ehtinyt analysoida japanilaisuutta pitkään, minkä ansiosta teos on paitsi vetävästi kirjoitettu, myös asiasisällöltään jäsennelty. Henkilökohtaiset kokemukset nivoutuvat mukavasti yhteiskuntakuvaukseen.

Kenelle sopii: Japaniin vaihto-oppilaaksi tai työasioissa menevälle. Japani-intoilijalle. Yrittäjyyskertomuksista pitävälle. Naisen asemaa eri yhteiskunnissa tai naisyrittäjiä tutkivalle.

Muuta samantyylistä luettavaa: Vastapariksi tälle teokselle sopii Marutei Tsurusen (ent. Martti Turunen) muistelmateos Sinisilmäinen samurai : suomalaisella sisulla Japanin senaattiin. Tsurunen asettui japanilaiseen perheinstituutioon miehenä, Seki taas naisena. Avioliiton tarjoamien etuuksien ja velvollisuuksien suhde on miehelle ja naiselle valtavan erilainen.

Venäjä 2010-luvulla

Peter Pomerantsev: Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista : uuden Venäjän surrealistinen sydän (Like 2015)

Venäjällä työskennellyt tuttavani sanoo, että jos kuulet jonkin Venäjää koskevan uskomattoman väittämän, niin usko kumminkin ja laita vielä puolet lisää päälle. "Onko tämä oikeasti totta" oli päällimmäinen ajatukseni myös Pomerantsevin kirjaa lukiessa. Pomerantsev on Lontoossa asuva venäläisten emigranttien jälkeläinen, joka on työskennellyt vuosia Venäjällä televisio-ohjelmia kuvaten.

Itseäni yllätti eniten Venäjän korruption laajuus. Lahjukset eivät ole erityispalvelusten saamisen keino, vaan teoksen mukaan ilman lahjuksia ei saa edes ajokorttia läpi. Ja mielettömiltä vaikuttavat rakennussuunnitelmat, kuten silta Sahaliniin, ovat keino ohjata rakennusprojektin aikana suuria rahavirtoja ohi varsinaisen tarkoituksen. Sotshin talviolympialaisista väitetään valuneen miljardeja euroja vääriin taskuihin. Äskettäin julkaistiin jälleen kerran tulos, että Suomi on maailman vakain maa; kyllä geopoliittinen asemamme Venäjän kaltaisen erikoisuuden vieressä on mielenkiintoinen.

Asiasanoihin voisi lisätä:

korruptio : Venäjä
lahjonta : Venäjä
media : Venäjä
mallit (ammatti) : Venäjä
kulttuuri : Venäjä
kaupunkikulttuuri : kaupungit : Venäjä : Moskova
venäläisyys

Kenelle sopii: Venäjästä kiinnostuneille, vallasta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille. Teos on maantiedeluokassa, mistä sitä ei välttämättä hoksaa, jos ei ole lähdössä matkalle Venäjälle. Kirjanäyttelyaiheeksi esim. Vallan kiemuroita, Yhteiskuntia 2000-luvulla, Naapurimme Venäjä.

Voodoo

Juha Vakkuri & Juha Metso: Voodoo : Afrikan arkea : rapsodia Guineanlahdelta. Like 2014.

Rinnakkaistodellisuuden kuvauksia ei välttämättä tarvitse etsiä scifistä, sitä löytyy eri kulttuurien kuvauksistakin. Juha Vakkuri on Länsi-Afrikan Beninissä sijaitsevan suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskus Villa Karon perustaja. Kun hänen mainiolla huumorilla höystetyt tosipohjaiset tarinansa yhdistetään valokuvaaja Juha Metson hätkähdyttäviin kuviin, syntyy elämyksellinen yhdessä illassa luettava teos. Kysyin kollegalta, sopisiko tämä hänen mielestään erään kotipalveluasiakkaan luettavaksi. "Tuskinpa vain, yöunet menisivät valokuvien takia", kuului vastaus. Teos sopii lukijalle, joka tykkää tulla hätkäytetyksi.

Asiasanoihin voisi lisätä:
taikausko
noituus

Rakkaita terveisiä Saksasta

Wladimir Kaminer: Rakkaita terveisiä Saksasta (Sammakko 2013, luokka 44.1) 

Hauskaa lyhytproosaa, jossa Moskovasta Berliiniin vuonna 1990 muuttanut kirjailija analysoi saksalaisuuden ja venäläisyyden eroja sekä yleisemmin idän ja lännen välisiä kulttuurieroja. Mukana rippunen hyperbolaa ja absurdia. Päätin lukea kaikki Kaminerin teokset.

Muuta samantyylistä:
Roman Schatz

Asiasanoihin voisi lisätä:
venäläisyys
kulttuurierot : Saksa : Venäjä
lyhytproosa (HelMet-tietokannassa on: kertomukset)

Asiasanoissa on myös: muistelmat. Jaa-a, kaipa siinä sitäkin on.