Juoppous on hulluutta

Kalle Lähde: Happotesti (Otava, 2015)

Kalle Lähteen esikoisromaani Happotesti kertoo googlettamalla löytyvien haastattelujen mukaan hänen omista kokemuksistaan. Viisikymppinen kirjailija on nuoresta pitäen painiskellut liian juomisen kanssa ja ollut viimeiset pari vuotta kokonaan raitis. Ihmettelen, kuinka hän on jaksanut palata kokemuksiinsa ja vielä onnistunut kirjoittamaan niin hauskasti.

Teoksen minäkertoja Joonatan on naimisissa oleva turkulainen tuurijuoppo. Hän on sanoutunut irti työstään loukkaannuttuaan työnantajan epäilystä, että hänellä olisi "ongelma". Työn päätyttyä hän voi omistautua elämän tärkeimmälle asialle eli juomiselle. Sairaanhoitajavaimo yrittää ymmärtää ja varaa miehelle krapulajuomia, ettei putki päättyisi liian äkkiä. Lukijalle selviää nopeasti, ettei vaimo pärjää miehen tärkeysjärjestyksessä. Lähde kuvaa taitavasti Joonatanin sairaita ajatuskulkuja, valheiden ja itsepetoksen verkkoa, pelkotiloja ja horjuvaa itsetuntoa.

Happotesti on eräänlainen versio "Keeping up appearances" -televisiosarjan teemasta. Siinä missä Hyacinth Bucket yrittää vaikuttaa yläluokkaiselta, yrittää Joonatan vaikuttaa kunnolliselta kansalaiselta mitä hupsumpien ajatusväännelmien avulla. Hän esimerkiksi ei omasta mielestään ole sekakäyttäjä, koska käyttää vain lääkärin määräämiä lääkkeitä. Joonatanin omanarvontunto roikkuu heikoissa kantimissa, esimerkiksi laadukas neule yllään hän ihmettelee, miten toinen voi kohdella häntä kuin juoppoa, vaikka hänellä on kunnon ihmisen neulepaita yllään.

Teoksessa voi nähdä samansieluisuutta myös Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirjojen kanssa. Molemmissa on kyse riippuvuudesta, johon liittyvää sairaalloista, itselle vahingollista käyttäytymistä henkilö pyrkii oikeuttamaan itsepetoksen avulla. Suurimman osan ajasta lukija on huvittunut, mutta välillä tulee myös lievä ahdistus: voi hyvät hyssykät...

Kenelle sopii: Laajalle lukijakunnalle, koska jokaisen tuttavapiirissä on joku alkoholiongelmainen. Alkoholiongelmaisessa perheessä kasvaneille. Päihdetyöntekijöille ja terveydenhuollon henkilökunnalle. Riippuvuuden problematiikasta kiinnostuneille. Kirja sopisi valitettavasti myös kirjanäyttelyyn aiheesta "Suomalaisuus". "Huumoria"-näyttelyynkin sen voi laittaa.

Asiasanoituksesta: 
- Lisäisin asiasanoitukseen KAUPUNGIT : TURKU: 2010-luku (kirjassa Jutta Urpilainen on valtiovarainministeri, ja hän oli sitä vuosina 2011 - 2014).
- Lisäisin asiasanoihin BAARIT (kirjassa käydään Turussa oikeasti olevissa baareissa), MUSTA HUUMORI, RAPPIO, SEKAKÄYTTÖ, PÄIHDEHUOLTO : KATKAISUHOITO (päähenkilö on 12. kertaa katkolla), MIESKIRJALLISUUS (vaikka alkoholismi ei olekaan yleismiehistä, niin päähenkilö miettii usein, kuinka toimiminen olisi "miehekästä").
- Jättäisin pois genren KEHITYSKERTOMUKSET, koska päähenkilön elämä kehittyy vain entistä hullumpaan suuntaan: tulee avioero, asunto myydään ja on ilmiselvää, mitä päähenkilö aikoo asuntorahoilla tehdä. Saapa nähdä, tuleeko kirjalle jatkoa, jossa kehitys etenisi myönteiseen suuntaan.
- Asiasanoissa on ALKOHOLISMI ja AVIOPUOLISOT; on muistettava hakea tällä yhdistelmällä, jos aiheena on alkoholismi + parisuhde.

Valokuvataiteilijan palava sydän

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (Tammi 2015)

Pauliina Vanhatalon kirjat ovat niin syvällisiä, ettei ole mikään ihme, että hän välillä lataa akkujaan kirjoittamalla chick lit -kirjallisuutta Veera Vaahteran nimellä. Minun lukujonossani Vanhatalo pääsee vip-vieraana muiden yöpöydällä jonottavien kirjojen ohi. Taas koin oppineeni ihmisyydestä tämän teoksen luettuani.

Romaani kertoo oululaisesta Aarni Koskiaavasta, josta onnekkaan sattuman kautta tulee valokuvaaja. Hän elättää perheensä tekemällä henkilövalokuvausta, mutta toteuttaa samalla taiteilijan kutsumustaan kuvaamalla aiheita, joille ei ole kaupallista kysyntää. Ilmaiseksi ei menestys tule. Aarnilla on tukijoita, mutta myös kampittajia. Taiteilijan elämänvalintojen kuvausta täydentää Aarnin tyttären, Lumin, urapolun etsintä. Hän tahtoisi muusikoksi, mutta "eihän sillä elä", joten hän kouluttautuu ammattiin josta ei pidä.

Teos on erinomainen kuvaus siitä, mitä eväitä tarvitaan taiteilijaksi tulemiseen: tuuria, työtä, lahjakkuutta, sisäistä näkemystä, tukijoita, työtä, pitkäjänteisyyttä, työtä sekä jokin sielussa piilotteleva nyrjähtänyt pala. Yksi teoksen motiiveista on tuli, jonka voi ymmärtää myös symbolisesti: taiteen palo, polttava intohimo. Sisäinen pakko toteuttaa omaa taidettaan kalvanee kaikkia taiteilijoita, olipa laji valokuvaus, kirjallisuus, musiikki tai jokin muu.

Teoksen tunnelma toi mieleeni Tommi Kinnusen romaanin Neljäntienristeys. Molemmissa kirjoissa henkilöt koettavat tulla omaksi täydeksi itsekseen, vaikka ympäröivä maailma ei siihen kannusta.

Kerttu-Kaarina Suosalmi: Jeesuksen pieni soturi

Luin Kerttu-Kaarina Suosalmen teoksen Jeesuksen pieni soturi (1976), koska näin romaanin olevan genreluokassa "Uskonnollinen viihdekirjallisuus" ja Suosalmea jonkin verran lukeneena epäilin, mahtaako teos oikeasti sinne kuulua. En laittaisi teosta kyseiseen genreen.

Jeesuksen pieni soturi kertoo Elisasta, noin 45-vuotiaasta lahtelaisesta naisesta, jonka elämä on muodostunut vaikeaksi. Hän on miehensä määräyksestä jättänyt kirjastonhoitajan työnsä ja jäänyt kotirouvaksi. Haihatteleva romukauppias-aviomies Mauri on sotkenut raha-asiat. Murrosikäinen poika Eino on varastellut. Tytär Silja lähtee kotoa. Tehtaan viereen pykätty kotitalo on vesijättömaalla, savisessa paikassa, ja rakennusprojekti on ikuisesti kesken. Elisa tietäisi, miten asiat saisi järjestykseen, mutta Mauri, "hölmö jättiläinen", ei anna hänelle mitään päätösvaltaa.

Hädissään Elisa pakenee Helsinkiin ja käväisee tulemassa uskoon, ainakin päällisin puolin, mutta Suosalmi jättää lukijan makusteltavaksi sen, kuinka syvällistä uskoontulo oli vai oliko ollenkaan. Näyttää siltä, että lopuksi perheen asiat rupeat selkiämään, mutta mielestäni se johtuu siitä, että Elisa voimaantuu. Hänen uskoonsa ei palata enää sen jälkeen, kun hän on palannut Helsingistä kotiin. Miehen murtuessa hänen on pakko hoitaa asiat. Teoksessa on hieman feminististä juonnetta, minun mielestäni. Elisa on sarkastisesti sanoen "Jeesuksen pieni soturi", koska hän on suostunut uhrautujan rooliin, jota naisille on tyrkytetty.

Talot ovat Suosalmen teoksissa tärkeässä asemassa.

Lisäisin asiasanat:
Elisa, fikt.
Mauri, fikt.
psykologiset romaanit
naiskirjallisuus
sisäkertomukset
avioliitto : pettymys
perhe-elämä : uhrautuminen : vaimot
alistuminen : vaimot
keski-ikä : kriisit : naiset
unelmat
elämänodotukset
talonrakennus
selviytyminen
usko
konkurssi
epäonnistuminen : yritykset
romuliikkeet
kauppiaat : romukauppiaat
kirjastonhoitajat
esikaupungit : Suomi : Lahti : 1970-luku
Lisäisin  myös asiasanat haihattelu ja voimaantuminen, jos ne olisivat olemassa.

Kenelle sopii: Vanhemmalle ahkeralle (nais)lukijalle, jota kiinnostaa teema aviovaimon voimaantumisesta sen jälkeen, kun miehen määräysvallassa on koko elämä mennyt solmuun.