Sietämätöntä jännitystä

Ilkka Remes: Horna (WSOY 2014)

Välillä jo kyllästyin Ilkka Remeksen kirjoihin, mutta nyt olen taas alkanut lukea niitä ja ne tuntuvat sietämättömän jännittäviltä. Luin ensin teoksen Jäätyvä helvetti (2015) ja vasta sitten sen edeltäjän Horna (2014), mutta toimi se näinkin päin. Molemmissa on päähenkilönä Lari Vuori. Kummankin teoksen juoni on (valitettavan) ajankohtainen, sillä se käsittelee vaikeuksia Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa.

Suurta rakkautta Remeksen kirjoissa on juuri se ratkaiseva hippunen, joka liimaa kirjan minunkaltaiseni tätilukijan kouriin. Pelkkää autojen takaa-ajojen kuvauksia ja miesten keskinäisiä kovispelejä en jaksaisi lukea. Miehen sankaruus tarvitsee ilmineerautuakseen naisen, jota on suojeltava, sekä muutamia hyviä ystäviä, sekä tietenkin sen vastapuolen, jota vastaan voimia koetellaan. Remeksen kirjoissa sanotaan aina jotakin kaunista venäläisestä kansanluonteesta, ja venäläiset yksityishenkilöinä kuvataan syvemmin kuin amerikkalaiset. Jokin slaavilaisen melankolian vire Remeksen teoksissa on - aina joku jää kaipaamaan jotakuta, aina joku ihmettelee jälkikäteen, ettei sittenkään tuntenut läheistä ihmistään niin hyvin kuin luuli.

Kenelle: Aikuisille; nuorille tämä on liian pelottava.

Sodan käyneen miehen salaisuus

Matti Rönkä: Eino (Gummerus 2015)

Kun lukija halutaan koukuttaa lukemaan, hänelle vihjataan heti alussa, että jotakin kauheaa on tapahtuva. En muista koskaan lukeneeni kirjaa, jossa lukija yritettäisiin koukuttaa alussa lupaamalla kuvauksia onnesta - esimerkiksi että päähenkilö tulee saamaan ihanan puolison, unelmien työn, talon, koiran ja lapsia. Tietenkin romantiikka genrenä sisältää lupauksen, että lopussa laitetaan hääkutsut postiin, mutta jotakin menetyksen uhkaa rakkaustarinoissakin pitää yrittää rakennella lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Matti Röngän Einoa ahmin yötä myöten juuri siksi, että kirjan alussa luvattiin kauheiden salaisuuksien paljastumista. Eino Heikkinen on sodan käynyt mies, karski kaukopartiolainen, joka vielä sodan jälkeen on tehnyt vakoilukeikkaa Neuvostoliittoon. Hänen pojanpoikansa kaivelee isoisän valokuvia ja kerjää sotatarinoita. Lukija saa tietää enemmän kuin lapsenlapsi, sillä kaikkea ei jälkipolville kestä kertoa. Viime vuosina on ilmestynyt paljon teoksia, joissa sotaa käsitellään sen jälkivaikutusten kannalta. Muistoja tappamisesta ei ole helppo kantaa.

Kenelle sopii: Tyyppilukija voisi olla vuosina 1930 - 1965 syntynyt, siis sellainen, jonka vanhemmat tai isovanhemmat olivat sodassa. Karjalasta kiinnostuneille. Sotahistoriaa lukeville.

Asiasanoihin voisi lisätä:
vanhuus : sotaveteraanit
muistot : sota
tappaminen

Köyhyyttä Venäjällä 2000-luvulla

Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio (Into 2015)

Lehtiotsikoissa Venäjä esiintyy useimmiten ulkopoliittisena toimijana: puhutaan Ukrainasta, Syyriasta, Turkista... Vastapainoksi ulkopolitiikalle tämä erinomainen romaani tarjoaa näkövinkkelin Venäjän maaseudun todellisuuteen 1990-2000-luvulla.

Jossakin Siperian kaupungissa keski-ikäinen virkamiespariskunta, miliisi ja kirjastonhoitaja, joutuu lähtemään vuokra-asunnostaan miehen tekemän vakavan virkavirheen takia. Mukana seuraa parikymppinen työtön poika, toinen perheen pojista on vankilassa. Heidän on pakko muuttaa maaseudulla asuvan tädin ahtaaseen taloon. Uuden elämän aloittaminen on hankalaa: maalla ei ole työpaikkoja eikä perheellä ole maaseudulla tarvittavia rakentamis- ja viljelytaitoja. Vodka on keino jaksaa päivästä toiseen, mutta pitemmän päälle viina jyrkentää perheen alamäkeä. 

Sentšinin teos on uskottava. Joiltakin osin tapahtumat voisivat käydä toteen myös Suomessa (saamattomuus, toivottomuus, syrjäytyminen), joiltakin osin ne sopivat tapahtumaan vain postsosialisessa todellisuudessa - kun kolhoosit on lakkautettu, työtä ei ole ja maaseutuväestö yrittää pärjätä kuka milläkin vippaskonstilla. Yhteisöllisyyttä ei ole, jos ainoa keino selvitä on höynäyttää naapuria.

Asiasanoituksesta: Asiasanoituksessa on SATIIRI, mutta mielestäni kirja ei välttämättä (valitettavasti) ole satiiri. Jälkisanoissa dosentti Sanna Turoma sanoo, että teoksesta puuttuu huumori. Asiasanoituksessa mainitaan SYRJÄSEUDUT, etsi myös tällä asiasanalla, jos teemana on maaseutu. Asiasanoissa ei ole mukana ALKOHOLISMIA, lisäisin sen, vaikka alkoholismi on teoksessa normaalia elämänmenoa.

Kenelle: Monenlaisille lukijoille. Miehille, naisille. Russofiileille, russofobeille. Himolukijoille, hyvää maailmankirjallisuutta seuraaville. Oheislukemistoksi Ilkka Remeksen Jäätyvä helvetti -jännärin rinnalle: kun Remes on nostattanut lukijan hiukset Venäjä-pelosta pystyyn, niin Jeltyševin perheen kohtalo herättää halun heti lähteä viemään pakettiautolla avustuskuormaa Venäjän köyhille.

Muuta samantyylistä luettavaa:
Vladimir Lortsenkov: Lentävä traktori
Joel Lehtonen: Putkinotko

Sähköt poikki

Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti (WSOY 2015)

Tässä jännärissä Suomi on sössinyt ulkopolitiikkansa ja sisäisen turvallisuutensa hallinnoinnin niin pahasti, että Naton laajentumista kammoava Venäjä pistää Suomesta sähköt poikki kyberhyökkäyksen ja fyysisten iskujen avulla. Sähköjä ei saada palautettua, koska Suomen tietojärjestelmiin on syötetty sabotaasiohjelmia. Ihmisiä paleltuu hengiltä. Jengit murtautuvat väkisin niiden kotiin, joilla on tulisija tai ruokaa.

Kirjan henkilökavalkadi ja juonen yksityiskohdat ovat vain raamit sähkön puuttumisen  kauhuskenaariolle. Kävin viime talvena koulutuksessa nimeltä Pahasti poikki - näin selviät pitkästä sähkökatkosta. On hyvä tiedostaa, että sähköjen katketessa myös veden tulo loppuu. Juomavettä ei ole eikä vessoja voi vetää. Vuosittain tuhannet suomalaiset kotitaloudet joutuvat kokemaan pitkiäkin sähkökatkoja myrskyjen takia.

Kenelle sopii: Kenelle tahansa, joka sietää jännitystä. Joululukemiseksi ennen kovimpia pakkaskuukausia.

Muuta samantyyppistä luettavaa:
Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen (yhteiskunta ilman sähköä)

Varaudu pitkiin sähkökatkoihin: opas täällä
Kuunneltava versio löytyy Puolustusministeriön sivuilta

Venäjä 2010-luvulla

Peter Pomerantsev: Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista : uuden Venäjän surrealistinen sydän (Like 2015)

Venäjällä työskennellyt tuttavani sanoo, että jos kuulet jonkin Venäjää koskevan uskomattoman väittämän, niin usko kumminkin ja laita vielä puolet lisää päälle. "Onko tämä oikeasti totta" oli päällimmäinen ajatukseni myös Pomerantsevin kirjaa lukiessa. Pomerantsev on Lontoossa asuva venäläisten emigranttien jälkeläinen, joka on työskennellyt vuosia Venäjällä televisio-ohjelmia kuvaten.

Itseäni yllätti eniten Venäjän korruption laajuus. Lahjukset eivät ole erityispalvelusten saamisen keino, vaan teoksen mukaan ilman lahjuksia ei saa edes ajokorttia läpi. Ja mielettömiltä vaikuttavat rakennussuunnitelmat, kuten silta Sahaliniin, ovat keino ohjata rakennusprojektin aikana suuria rahavirtoja ohi varsinaisen tarkoituksen. Sotshin talviolympialaisista väitetään valuneen miljardeja euroja vääriin taskuihin. Äskettäin julkaistiin jälleen kerran tulos, että Suomi on maailman vakain maa; kyllä geopoliittinen asemamme Venäjän kaltaisen erikoisuuden vieressä on mielenkiintoinen.

Asiasanoihin voisi lisätä:

korruptio : Venäjä
lahjonta : Venäjä
media : Venäjä
mallit (ammatti) : Venäjä
kulttuuri : Venäjä
kaupunkikulttuuri : kaupungit : Venäjä : Moskova
venäläisyys

Kenelle sopii: Venäjästä kiinnostuneille, vallasta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille. Teos on maantiedeluokassa, mistä sitä ei välttämättä hoksaa, jos ei ole lähdössä matkalle Venäjälle. Kirjanäyttelyaiheeksi esim. Vallan kiemuroita, Yhteiskuntia 2000-luvulla, Naapurimme Venäjä.

Lapsuus mielipuolen mummon hoivissa

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (Into 2014)

Tälle teokselle on helppo löytää lukijakuntaa. Se sopii

- lapsikuvauksista kiinnostuneelle ja lapsikuvausaiheeseen kirjanäyttelyyn
- isovanhemmuus-aiheiseen kirjanäyttelyyn
- sairaus-aiheiseen kirjanäyttelyyn
- äidit ja tyttäret -aiheiseen kirjanäyttelyyn
- Neuvostoliitto-nostalgiasta ja Venäjästä kiinnostuneelle
- himolukijalle, joka seuraa ajan virtauksia
- sekä nuorille että vanhoille, miehille ja naisille

Teos on tavallaan hauskakin, mutta traagisella tavalla. Seitsenvuotias Sasha-poika asuu mielipuolen mummonsa hoivissa, ja tästä mummolasta on idylli kaukana. Kovia kokenut mummo hoitaa Sashan moninaisia sairauksia (oikeita vai kuviteltuja?) antaumuksella, mutta muutoin julma kohtelu saa lukijan sydämen pakahtumaan. Kunpa Sasha pääsisi pois, äitinsä luokse asumaan! Kirjan etuliepeessä kirjailijaa verrataan Dickensiin eikä syyttä. Asiasanoissa ketju "hylkäys : lapset : äidit" on turha, koska lapsi on riistetty äidiltään väkisin.

Asiasanoihin voisi lisätä:

lapsuus
kaltoinkohtelu : lapset
sairaus : hypokondria
psyykkisesti sairaat : isoäidit
vanhempi-lapsisuhde : äidit : tyttäret
kaupungit: Neuvostoliitto: Moskova: 1970-luku

Samantyyppistä luettavaa:

Ruben Gallego: Valkoista mustalla
Katri Lipson: Kosmonautti

Rakkaita terveisiä Saksasta

Wladimir Kaminer: Rakkaita terveisiä Saksasta (Sammakko 2013, luokka 44.1) 

Hauskaa lyhytproosaa, jossa Moskovasta Berliiniin vuonna 1990 muuttanut kirjailija analysoi saksalaisuuden ja venäläisyyden eroja sekä yleisemmin idän ja lännen välisiä kulttuurieroja. Mukana rippunen hyperbolaa ja absurdia. Päätin lukea kaikki Kaminerin teokset.

Muuta samantyylistä:
Roman Schatz

Asiasanoihin voisi lisätä:
venäläisyys
kulttuurierot : Saksa : Venäjä
lyhytproosa (HelMet-tietokannassa on: kertomukset)

Asiasanoissa on myös: muistelmat. Jaa-a, kaipa siinä sitäkin on.