Kodin järjestämiskirjoja

Marie Kondo: KonMari : siivouksen elämänmullistava taika (Bazar 2015)

Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä : tavarat, paperit ja aika haltuun (Avain 2010)

Rita Emmett: Kaikki paikallaan : Rojun taltuttajan käsikirja (Helmi 2006)

Donna Smallin: Koti siistiksi : 500 vinkkiä tavarapaljouden taltuttamiseen (Karisto 2007)

Tartuin Marie Kondon KonMari-oppaaseen, kun sitä on niin hehkutettu. Teoksessa on yksi niksi, jota aion käyttää, mutta muuten en erityisemmin saanut teoksesta hyötyä. Teoksen suosiota saattaa selittää japanilaisen kulttuurin suosio yleisemminkin sekä menetelmän nimeäminen KonMariksi, mikä antaa kuvan, että kyseessä on ehyt yhtenäinen metodi, mitä se välttämättä toiseen kulttuuriin sovellettuna ei ole. Esimerkiksi teoksessa esitelty vaatteiden taittelutapa soveltuu paremmin pienikokoiselle japanilaiselle kuin kookkaan länsimaisen ihmisen vaatevarastoon. Samoin säilytystilat ovat ainakin minun kodissani sellaisia, ettei teoksen ohjeita voi suoraan soveltaa. Kierrätyksestä teoksessa ei puhuta ollenkaan. Paperitavaran säilyttämiseen liittyvät ohjeet olivat mielestäni jopa arveluttavia. KonMari sopii kuitenkin kodin järjestämisestä kiinnostuneille, etenkin nuoremmille lukijoille, joita puhuttelee itämainen henkisyys. Suomennoksessa mukana kulkenut japanilainen termi "komono" tuntui oudolta, koska se tarkoittaa pikkutavaraa ja sen olisi aivan hyvin voinut suomentaa.

Enemmän pidin Anne te Velde-Luoman teoksesta Kaaoksen kesyttäjä sekä Rita Emmettin teoksesta Kaikki paikallaan. Niissä on käytännöllisiä ohjeita, joita olen paljon ottanut käyttöön, ja huomiota kiinnitetään kierrättämiseen. Asiakkaalle suosittelisin näitä kahta.

Donna Smallinin Koti siistiksi on turhan löysästi kirjoitettu, harvaan ladottu pikkukirja, joka on kirjoittajan mukaan tarkoitettu kiireisille, mutta jonka lukemisessa aikaa tuhrautuu vain vähän informaatiota sisältävien sivujen selailemiseen.

Kenelle: Esimerkiksi kirjanäyttelyihin "Koti kuntoon", "Esineiden maailma".

Naisnäkökulma Japaniin

Marjo Seki: Kurkistus viuhkan taakse (omakustanne, 2015)

Marjo Sekin muistelmateos kahdestakymmenestä Japanissa vietetystä vuodesta on iloinen yllätys. Päältä päin vaatimattoman näköinen omakustanne on taitavasti ja tiiviisti kirjoitettu. Teos olisi varmaankin mennyt läpi kaupallisella kustantajalla, mutta ehkä Tampereella japanilaista ravintolaa pitävä kirjoittaja ei ole tarvinnut ulkopuolista levityskanavaa.

Marjo Seki lähti Japaniin nuorena tyttönä, perusti perheen ja toimi yrittäjänä. Suomeen palattuaan hän on toiminut Japani-asiantuntijana monissa tehtävissä. Hän on ehtinyt analysoida japanilaisuutta pitkään, minkä ansiosta teos on paitsi vetävästi kirjoitettu, myös asiasisällöltään jäsennelty. Henkilökohtaiset kokemukset nivoutuvat mukavasti yhteiskuntakuvaukseen.

Kenelle sopii: Japaniin vaihto-oppilaaksi tai työasioissa menevälle. Japani-intoilijalle. Yrittäjyyskertomuksista pitävälle. Naisen asemaa eri yhteiskunnissa tai naisyrittäjiä tutkivalle.

Muuta samantyylistä luettavaa: Vastapariksi tälle teokselle sopii Marutei Tsurusen (ent. Martti Turunen) muistelmateos Sinisilmäinen samurai : suomalaisella sisulla Japanin senaattiin. Tsurunen asettui japanilaiseen perheinstituutioon miehenä, Seki taas naisena. Avioliiton tarjoamien etuuksien ja velvollisuuksien suhde on miehelle ja naiselle valtavan erilainen.

Japanista suomalaisin silmin

Marutei Tsurunen: Sinisilmäinen samurai : suomalaisella sisulla Japanin senaattiin (Gummerus 2015)

Japanissa melkein 50 vuotta asunut Marutei Tsurunen, alun perin Martti Turunen, on kirjoittanut toiset muistelmansa. Ensimmäiset julkaistiin vuonna 1994. Jälleen kerran on kiinnostavaa huomata, miten elämänkaaren edetessä muistelijan tulkinta omista elämänvaiheista kehittyy. Tsurunen on tullut tunnetuksi Japanin ensimmäisenä eurooppalaissyntyisenä kansanedustajana 2002 - 2013. Japaniin hän muutti lähetyssaarnaajana 1960-luvun lopulla.

Ensimmäisessä muistelmissaan Tsurunen kertoi nimensä japaninkieliseksi muuttamisesta. 'Tsuru' tarkoittaa kurkea ja 'nen' vuotta. Japanilaisten korvissa nimi kuulostaa onnea tuottavalta. Toisissa muistelmissa nimenmuutoksen psykologinen puoli sivuutetaan. Tsurunen on kyllä hyvä nimi miehelle, joka kiihkeästi halusi japanilaistua.

Teoksen punaisena lankana on mielestäni pyrkimys tehdä tilinpäätös omien ratkaisujen vaikuttimista ja niiden oikeutuksesta sekä työuran aikaansaannoksista. Tsurunen on tarpeeksi vanha uskaltaakseen kyseenalaistaa joidenkin vaikuttimiensa jalouden, mutta osaa myös tuntea armoa itseään kohtaan. Uskonnollisissa piireissä ja politiikassa toimijoiden on ylläpidettävä itsestään hyveellistä julkikuvaa, ja tämä näkyy muistelmissa tasapainoiluna hyvien vaikuttimien vakuuttelun ja itsetilityksen välillä. Ainahan muistelmat kirjoitetaan jollekulle yleisölle - kuvitellaan etukäteen, kuka tämän tekstin lukee. Niin suomalainen ex-vaimo kuin uusi japanilainen vaimo saavat teoksessa arvostusta ja kiitosta antamastaan tuesta. Parhaimmillaan Tsurunen on kuvatessaan japanilaista yhteiskuntaa suomalaisen näkökulmasta. Hän ei kaunistele Japanin ongelmia kimono-silmälasien läpi.

Tsurunen kertoo, kuinka hänen Helsingissä käydessään taksinkuljettaja oli todennut, että suomeahan te puhutte, mutta 40 vuotta vanhaa suomea. Tekstissä on tosiaan vanhahtavia ja onnahtaviakin ilmauksia: perinteellinen, tiedoittaa, kehoittaa, rauhallinen kotitaloalue. Nämä on Gummeruksella aivan oikein säilytetty - ne ovat ekspatriotismin eksotiikkaa. Osa muistelmista on sutjakkaa suomea ja voi arvata, että ne osiot on kirjoitettu kirjoittamisprosessin loppupuolella.

Kenelle: Japanista ja siirtolaisuudesta kiinnostuneille. Muistelmista pitäville.

Asiasanoituksesta: En ole varma, löytyisikö teos, kun etsitään kirjoja siirtolaisuudesta, maastamuuttajista tai suomalaisista ulkomailla. Pitää muistaa hakea asiasanalla KULTTUURIEROT. Ysassa olisi tarjolla myös EKSPATRIAATIT. Sillä löytyy hämmentävän vähän teoksia. Myös ASUMINEN ULKOMAILLA olisi käyttökelpoinen asiasana, vaikka ulkomaa muuttuu Tsurusella kotimaaksi.