Naisnäkökulma Japaniin

Marjo Seki: Kurkistus viuhkan taakse (omakustanne, 2015)

Marjo Sekin muistelmateos kahdestakymmenestä Japanissa vietetystä vuodesta on iloinen yllätys. Päältä päin vaatimattoman näköinen omakustanne on taitavasti ja tiiviisti kirjoitettu. Teos olisi varmaankin mennyt läpi kaupallisella kustantajalla, mutta ehkä Tampereella japanilaista ravintolaa pitävä kirjoittaja ei ole tarvinnut ulkopuolista levityskanavaa.

Marjo Seki lähti Japaniin nuorena tyttönä, perusti perheen ja toimi yrittäjänä. Suomeen palattuaan hän on toiminut Japani-asiantuntijana monissa tehtävissä. Hän on ehtinyt analysoida japanilaisuutta pitkään, minkä ansiosta teos on paitsi vetävästi kirjoitettu, myös asiasisällöltään jäsennelty. Henkilökohtaiset kokemukset nivoutuvat mukavasti yhteiskuntakuvaukseen.

Kenelle sopii: Japaniin vaihto-oppilaaksi tai työasioissa menevälle. Japani-intoilijalle. Yrittäjyyskertomuksista pitävälle. Naisen asemaa eri yhteiskunnissa tai naisyrittäjiä tutkivalle.

Muuta samantyylistä luettavaa: Vastapariksi tälle teokselle sopii Marutei Tsurusen (ent. Martti Turunen) muistelmateos Sinisilmäinen samurai : suomalaisella sisulla Japanin senaattiin. Tsurunen asettui japanilaiseen perheinstituutioon miehenä, Seki taas naisena. Avioliiton tarjoamien etuuksien ja velvollisuuksien suhde on miehelle ja naiselle valtavan erilainen.

Selviydy luonnossa

Juha Jormanainen ja Veikka Gustafsson: Selviydy luonnossa (Metsäkustannus 2015)

Suomalainen osaa tehdä tulet puusaunaan, mutta varsinaiset erätaidot eivät ole enää itsestäänselvyys - ainakaan armeijaa käymättömälle kaupunkilaisnaiselle. Tässä teoksessa opetetaan mm. tekemään tuli, majoittumaan luonnossa ja ylittämään vesistö. Runsaasti kuvitettu, kätevän kokoinen ja nuorekkaaseen tyyliin kirjoitettu kirja sopii vaikkapa nuorelle mökkilukemiseksi. Kyllä sitä keski-ikäinen tätikin voi lukea - tämä jos mikä on oikeasti hyödyllistä tietoa. Karu totuus vain on se, että selviytymistaitoja on harjoiteltava, jotta tositilanteessa pärjäisi.

Sopii luonto-, retkeily-, metsästys-, kesämökkeily- ja suomalaisuus-aiheisiin kirjanäyttelyihin.

Miksi Suomi on Suomi

Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi (Teos 2012)

Tommi Uschanov on idolini ja toivoisin, että hän olisi jo vanhempi, jotta olisi ehtinyt kirjoittaa enemmän kirjoja. Onneksi hän on kirjoittanut lehtiartikkeleita, jotka minulta ovat vielä lukematta. Pidän siitä, että uskomuksiani osoitetaan vääriksi. Ihmisten tietämättömyys - myös omani - on toisaalta pelottavaa, toisaalta väärän tiedon liikkeelläolo tekee maailman kiinnostavaksi: mitä asioiden takana oikeasti on?

Tässä teoksessa Uschanov ruotii suomalaisuuden erityispiirteitä. Esimerkiksi tapa hakea vainajat rintamalta kotiin on ominaista vain suomalaisille. Itselleni uusi oivallus oli muun muassa se, miten historiatonta suomalainen poliittinen kulttuuri on - poliittisessa väittelyssä ei käytetä argumentteja, joissa vedottaisiin esim. 50 vuoden takaiseen vastaavaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Muualla historia kulkee politiikan mukana.

Kenelle sopii: Yhteiskunnasta tai historiasta kiinnostuneille. Tietokilpailuista pitäville. Viisi-kuusikymppinen mies voisi olla "tyyppilukija", toisaalta sopii yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneelle nuorellekin. Opettaa mediakritiikkiä ja kriittistä suhtautumista "kaikkihan tietävät" -väitteisiin.

Muuta samantapaista lukemista:

• Tommi Uschanov: Suuri kaalihuijaus : kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä (Teos 2010)
• myös Uschanovin suomentamat teokset saattavat olla mielenkiintoisia

Köyhyyttä Venäjällä 2000-luvulla

Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio (Into 2015)

Lehtiotsikoissa Venäjä esiintyy useimmiten ulkopoliittisena toimijana: puhutaan Ukrainasta, Syyriasta, Turkista... Vastapainoksi ulkopolitiikalle tämä erinomainen romaani tarjoaa näkövinkkelin Venäjän maaseudun todellisuuteen 1990-2000-luvulla.

Jossakin Siperian kaupungissa keski-ikäinen virkamiespariskunta, miliisi ja kirjastonhoitaja, joutuu lähtemään vuokra-asunnostaan miehen tekemän vakavan virkavirheen takia. Mukana seuraa parikymppinen työtön poika, toinen perheen pojista on vankilassa. Heidän on pakko muuttaa maaseudulla asuvan tädin ahtaaseen taloon. Uuden elämän aloittaminen on hankalaa: maalla ei ole työpaikkoja eikä perheellä ole maaseudulla tarvittavia rakentamis- ja viljelytaitoja. Vodka on keino jaksaa päivästä toiseen, mutta pitemmän päälle viina jyrkentää perheen alamäkeä. 

Sentšinin teos on uskottava. Joiltakin osin tapahtumat voisivat käydä toteen myös Suomessa (saamattomuus, toivottomuus, syrjäytyminen), joiltakin osin ne sopivat tapahtumaan vain postsosialisessa todellisuudessa - kun kolhoosit on lakkautettu, työtä ei ole ja maaseutuväestö yrittää pärjätä kuka milläkin vippaskonstilla. Yhteisöllisyyttä ei ole, jos ainoa keino selvitä on höynäyttää naapuria.

Asiasanoituksesta: Asiasanoituksessa on SATIIRI, mutta mielestäni kirja ei välttämättä (valitettavasti) ole satiiri. Jälkisanoissa dosentti Sanna Turoma sanoo, että teoksesta puuttuu huumori. Asiasanoituksessa mainitaan SYRJÄSEUDUT, etsi myös tällä asiasanalla, jos teemana on maaseutu. Asiasanoissa ei ole mukana ALKOHOLISMIA, lisäisin sen, vaikka alkoholismi on teoksessa normaalia elämänmenoa.

Kenelle: Monenlaisille lukijoille. Miehille, naisille. Russofiileille, russofobeille. Himolukijoille, hyvää maailmankirjallisuutta seuraaville. Oheislukemistoksi Ilkka Remeksen Jäätyvä helvetti -jännärin rinnalle: kun Remes on nostattanut lukijan hiukset Venäjä-pelosta pystyyn, niin Jeltyševin perheen kohtalo herättää halun heti lähteä viemään pakettiautolla avustuskuormaa Venäjän köyhille.

Muuta samantyylistä luettavaa:
Vladimir Lortsenkov: Lentävä traktori
Joel Lehtonen: Putkinotko

Sähköt poikki

Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti (WSOY 2015)

Tässä jännärissä Suomi on sössinyt ulkopolitiikkansa ja sisäisen turvallisuutensa hallinnoinnin niin pahasti, että Naton laajentumista kammoava Venäjä pistää Suomesta sähköt poikki kyberhyökkäyksen ja fyysisten iskujen avulla. Sähköjä ei saada palautettua, koska Suomen tietojärjestelmiin on syötetty sabotaasiohjelmia. Ihmisiä paleltuu hengiltä. Jengit murtautuvat väkisin niiden kotiin, joilla on tulisija tai ruokaa.

Kirjan henkilökavalkadi ja juonen yksityiskohdat ovat vain raamit sähkön puuttumisen  kauhuskenaariolle. Kävin viime talvena koulutuksessa nimeltä Pahasti poikki - näin selviät pitkästä sähkökatkosta. On hyvä tiedostaa, että sähköjen katketessa myös veden tulo loppuu. Juomavettä ei ole eikä vessoja voi vetää. Vuosittain tuhannet suomalaiset kotitaloudet joutuvat kokemaan pitkiäkin sähkökatkoja myrskyjen takia.

Kenelle sopii: Kenelle tahansa, joka sietää jännitystä. Joululukemiseksi ennen kovimpia pakkaskuukausia.

Muuta samantyyppistä luettavaa:
Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen (yhteiskunta ilman sähköä)

Varaudu pitkiin sähkökatkoihin: opas täällä
Kuunneltava versio löytyy Puolustusministeriön sivuilta

Eläintentäyttäjän perhesalaisuus

Henni Kitti: Elävän näköiset (WSOY 2014)

Melkein vihaksi pistää, kun vuonna 1985 syntynyt ihminen osaa kirjoittaa näin hienon teoksen. Henni Kitin romaania oli ihana lukea. Ei tarvinnut pinnistellä ymmärtääkseen kirjan rakennetta tai sitä, kuka milloinkin puhuu ja millä vuosisadalla. Ja silti oli henkevä kirja.

Romaani on sukutarina, jossa Tornionjoen varrella asuvat kaksi pariskuntaa saavat kumpikin lapsen. Naapureina kasvavat lapset lähtevät maailmalle, elanto löytyy Etelä-Suomesta, mutta välillä käydään Lapissa. Heti kirjan alussa esitellään perhesalaisuus, jonka paljastumista lukija jännää loppuun asti. Odotus palkitaan. Parasta kirjassa on henkilöiden sisäisen maailman kuvaus. Kitti ei koettele lukijan kärsivällisyyttä, hän on kuin luotettava pursi, jonka kyydissä on helppo mennä.

Kenelle sopii: Elämää ihmettelevälle himolukijalle, pohdiskelijalle, nuorelle tai vanhalle.

Muuta samantyylistä luettavaa:

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (sukutarina pohjoisesta homoseksuaalisella sivujuonteella)
Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (tyylillisesti erilainen, mutta sijoittuu Tornionjokilaakson liepeille; Kitin romaanissa mainitaan Pajala)
Maria Peura: Valon reunalla (sijoittuu Lappiin Pelloon, mistä Kitti on kotoisin, ja kuvaa  nuoruutta)
Katri Lipson: Kosmonautti (nuoruus, tunnelmassa ehkä jotakin samaa)

Peter Greenawayn elokuva "ZOO - A Zed and Two Noughts" sopisi oheiskatsottavaksi.

Asiasanoihin voisi lisätä

sukuromaanit (mielestäni tämä oli enemmän suku- kuin perheromaani)
eläinten täyttäminen (termi "eläintentäyttäjät" korvataan termillä "konservaattorit", mutta YSA:sta löytyy kyllä asiasana "eläinten täyttäminen", mikä on kirjan kannalta olennainen termi)
vuorovaikutus : ihminen : eläimet
nuoruus (asiasanaa aikuistuminen on käytetty, pitää muistaa hakea myös sillä, jos tekee nuoruusaiheista kirjanäyttelyä)
perhesalaisuudet
kylät : Lappi : Tornionjokilaakso

Aleksandran ja Santerin lahjakkuus olisi mukava tuoda asiasanoituksessa esiin. "Lahjakkuus" olisi kuitenkin liian dominoiva asiasana, koska se ei ole kirjassa olennaista. "Poikkeusyksilöt" taas jättää lukijalle vallan päätellä, minkälaisesta poikkeuksellisuudesta on kyse; näyttää olevan käytetty fantasiakirjallisuuden yhteydessä eniten.

Ennustamisen vaikeudesta

Nate Silver: Signaali ja kohina: miksi monet ennusteet epäonnistuvat, mutta jotkin eivät (Terra Cognita 2014)

Olen useita kertoja sortunut siihen, että luen ennustamisesta kertovan kirjan, kun itse asiassa haluaisin tietää ennusteen. Miten ilmastonmuutos etenee? Mitä yhteiskunnassa sitten tapahtuu? Millainen maailmamme on viidenkymmenen vuoden päästä? Näihin kysymyksiin kirja ei vastaa. Sen sijaan se kertoo ennustamisen vaikeudesta ja ennusteiden osuvuuteen vaikuttavista tekijöistä eri aloilla: taloudessa, politiikassa, urheilussa, sään ennustamisessa ja ilmastonmuutosasioissa.

Maailma on täynnä virheellisiä ennusteita. Varsinkin talousennusteet ovat menneet pelottavalla tavalla mönkään: taantumaa ei ole osattu "ennustaa" edes silloin, kun ollaan jo eletty taantumaa. Ennusteiden tekemiseen vaikuttaa muun muassa se, millaisia kannustimia ennusteiden tekijöillä on. Esimerkiksi talousanalyytikkojen kannattaa mieluummin säilyttää pörssiosakkeiden kohdalla osta-suositus kuin vaihtaa se myy-suositukseksi. Tutkimustyölleen huomiota ja rahoitusta hakevan kannattaa joskus ennustaa valtavirrasta poikkeavasti, vaikka ennuste menisikin mönkään. Tietty persoonallisuustyyppi - liian itsevarma, huomiohakuinen, jääräpäinen - saattaa ennustaa herkemmin väärin ja myös pitäytyä sitkeästi väärässä ennusteessaan. Epävarmuutta sietävä voi olla parempi ennustaja. Ennusteista tulee laadukkaampia silloin, kun ennuste on kooste ryhmän arvioista ja ryhmäläiset saavat tehdä kukin oman ennusteensa nimettömänä.

On järkeenkäypää, että oma asema vaikuttaa siihen, millaisia ennusteita voi julkisesti päästää suustaan. Julkisesti minkään laitoksen johtaja tuskin sanoo, että tulevaisuudessa tällä minun johtamallani laitoksella ei ole yhteiskunnallista merkitystä, joten alasajo aloitettakoon. Kukaan tutkija ei laita tutkimuksensa loppuun päätelmää, että nyt on kaikki tarvittava tältä alalta tutkittu ja enempää tutkimusrahoitusta ei tarvita, piste.

"Ennustaminen on vaikeaa samasta syystä kuin se on tärkeää: se on objektiivisen ja subjektiivisen todellisuuden yhdistäjä." - Nate Silver

Kenelle sopii: Tietokirjoja lukevalle talouspoliittisesti tai yhteiskunnallisesti orientoituneelle henkilölle, jota kiinnostaa todennäköisyys, ennustaminen ja yhteiskunnan toimintamekanismien ymmärtäminen.

Muuta samantyyppistä luettavaa:
Periaatteessa tulevaisuudentutkimus on samantyyppistä luettavaa, mutta Silverin kirja on konkreettisempi kuin lukemani tulevaisuudentutkimuksen teokset. Silverin kirja sisältää käytännön esimerkkejä sekä epäonnistuneista että epäonnistuneista ennusteista.