Sarjakuva-Finlandia 2015 -voittaja

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki (Suuri Kurpitsa 2014)

Kirjaston asiakkaalle tuskin voi suositella sarjakuvaa, ellei hän sitä nimenomaan pyydä. Mutta tämä sarjakuvateos on helppo sisällyttää kirjanäyttelyyn, jonka teemana on esimerkiksi Tampere, rakennushistoria, vanhat rakennukset, rakennussuojelu, palkitut sarjakuvat, taiteilijaelämä, lähidemokratia, ympäristöystävällisyys tai kodin kunnostaminen. Takalo piirtää hurmaavasti, kuvia suorastaan mässäilee silmillään.

Hassua, ettei edes Tampereen kirjastotietokannassa teoksen asiasanoista löydy sanaa 'rakennukset' missään muodossa, vaikka vanha talo on teoksessa pääosassa. Asiasanoihin voisi lisätä:

rakennushistoria : asuinrakennukset : Tampere : Tammela : 1900-1909
talohistoriikit : rakennukset : Tampere : Tammela
rakennussuojelu
rakennusperinne
ympäristönsuojelu
taiteilijat : sarjakuvataiteilijat

Kasvonsa menettänyt mies

Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies (WSOY 2015)

Helsingin Sanomien toimittaja Kimmo Oksanen sairastui vajaa kymmenen vuotta sitten virus- ja bakteeri-infektioon, joka oli viedä häneltä hengen, mutta vei lopulta "vain" kasvot. Kohtalon ivaa asiassa on se, että - minulle syntyneen käsityksen mukaan - hän ehkä sai bakteeritartunnan Romaniassa sairaalta romanivauvalta, kun oli kirjoittamassa kirjaa romanikerjäläisten puolustamiseksi. Tätä asiayhteyttä hän ei kirjassa alleviivaa.

Oksanen kirjoittaa erittäin hyvin, hänen tekstissään on ihana rytmi. Hän luultavasti kirjoittaisi kiinnostavasti vaikka asvalttitien paikkauksesta. Päätin lukea myös hänen teoksensa Kerjäläisten valtakunta : totuus kerjäävistä romaneista... ja muita valheita (WSOY 2009). Kirjassa on myös henkinen kasvu -juonne, mutta minusta teoksen tärkein anti on kerronnan taitavuus.

Asiasanoihin ei ole laitettu sanaa 'terveydenhuolto' eikä 'sairaus'. On muistettava hakea asiasanoilla 'sairastuminen' ja 'sairaat', jos tekee esim. terveydenhuoltoaiheista kirjanäyttelyä.

Lapsen oikeus

Ian McEwan: Lapsen oikeus (Otava 2015)

Tuomari Fiona Maye ratkoo perheoikeudessa kiperiä kysymyksiä, muun muassa avioerolasten kohtaloita sekä terveydenhuollon etiikkaan liittyviä ongelmia. Onko oikein erottaa siamilaiset kaksoset, jos se pelastaa toisen kaksosista, mutta tappaa toisen? Eikö vain Jumallalla ole oikeus ottaa elämä pois? Entä alaikäisen Jehovan todistajan kieltäytyminen verensiirrosta - ymmärtääkö hän todella, mitä kuoleminen tarkoittaa?

McEwan oli minulle uusi tuttavuus ja pääsi heti "lue kaikki" -listalleni. Romaanissa on vaikeasta aiheesta huolimatta kauneutta ja kuulautta, Fionan persoonan laatu tulee selvästi esiin, eikä oikeustapausten lasten kurjuudella mässäillä. Asiasanoihin voisi lisätä:

lapsen asema
perheoikeus : oikeustapaukset : lapset
terveydenhuolto : etiikka
uskonto
avioliitto : kriisit : keski-ikäiset

Aiheesta tuli mieleen Pauliina Vanhatalon romaani Korvaamaton.

He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi 2014)

Olipa ihanaa löytää uusi kirjailija "lue koko tuotanto" -sarjaan. Tämän luettuani lainasin heti kaikki Jussi Valtosen aiemmat teokset.

Tuntuuko nykymeno kummalliselta Facebookeineen, kännyköineen, ilmastonmuutoksineen, maahanmuuttajineen ja median vouhotuksineen? Tässä kirjassa kaikki nämä ilmiöt pureskellaan älykkäästi, ihastuttavasti purevalla huumorilla höystettynä. Kiinnostaako tiedemaailma, tieteen etiikka, koe-eläimet ja parisuhteen kurimus? Nämäkin tässä teoksessa käydään läpi. Finlandia-palkinto meni oikeaan osoitteeseen.

Kirja toi mieleeni Lionel Shriverin teoksen Poikani Kevin sekä Melania G. Mazzuccon teoksen Täydellinen päivä. Myös Anu Silfverbergin ja Johanna Sinisalon tekstit ovat sukua tälle kirjalle. Kirja sopii esimerkiksi akateemiselle himolukijalle.

Asiasanoihin voisi lisätä:

yhteiskunnalliset romaanit
teknologiakritiikki
yhteiskuntakritiikki
tiede : etiikka
amerikkalaisuus
suomalaisuus
kulttuurierot : Suomi : Yhdysvallat
monikulttuurinen avioliitto
eläinaktivismi
eläinkokeet
ekoterrorismi
tiedemiehet
murrosikäiset
kirjallisuuspalkinnot : Finlandia-palkinto : 2014

Kolme vahvaa naista

Marie NDiaye: Kolme vahvaa naista (Gummerus 2013)

Tässäpä mieleenjäävä kirja: luin sen viikko sitten, mutta olen ajatellut sitä päivittäin sen jälkeen. Nerokas teos. Useampikin ihmiskohtalo kirjan lehdiltä jäi vaivaamaan mieltä.

Asianajaja Norah palaa Ranskasta Senegaliin vanhenevaa isäänsä katsomaan - ajan väljähdyttämä isä-tytär-suhde on taitavasti kuvattu. Opettajatar Fantan mies taistelee vaimonsa rakkaudesta - miehen järkkyvä mieli on hienosti kuvattu. Khady joutuu pakomatkalle kohti Eurooppaa - hänen vankkumaton ihmisarvonsa on poikkeuksellisesti kuvattu. Tämä kirja sopii vaativalle lukijalle, joka ilahtuu psykologisesta tarkkanäköisyydestä ja jota kiinnostavat ihmisoikeuskysymykset.

Voodoo

Juha Vakkuri & Juha Metso: Voodoo : Afrikan arkea : rapsodia Guineanlahdelta. Like 2014.

Rinnakkaistodellisuuden kuvauksia ei välttämättä tarvitse etsiä scifistä, sitä löytyy eri kulttuurien kuvauksistakin. Juha Vakkuri on Länsi-Afrikan Beninissä sijaitsevan suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskus Villa Karon perustaja. Kun hänen mainiolla huumorilla höystetyt tosipohjaiset tarinansa yhdistetään valokuvaaja Juha Metson hätkähdyttäviin kuviin, syntyy elämyksellinen yhdessä illassa luettava teos. Kysyin kollegalta, sopisiko tämä hänen mielestään erään kotipalveluasiakkaan luettavaksi. "Tuskinpa vain, yöunet menisivät valokuvien takia", kuului vastaus. Teos sopii lukijalle, joka tykkää tulla hätkäytetyksi.

Asiasanoihin voisi lisätä:
taikausko
noituus

Antti Holma: Järjestäjä

Antti Holma: Järjestäjä (Otava 2014)

Televisio-ohjelma Putouksessa naurattaneen Antti Holman esikoisteos Järjestäjä ei naurattanut minua, vaikka takakannessa (tietysti) luvattiin hupia. Teos oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Pidin kyllä teoksesta ja se pohditutti monta päivää.

Nuorehko mieshenkilö Tarmo on töissä kirjastossa työyhteisön ainoana miehenä. Kirjastotädit tulevat hänelle iholle, halailevat ilman lupaa, paitsi Minnamari, joka on pidättyväinen lestadiolaisuutensa takia. Hänestä Tarmolle sukeutuu eräänlainen tyttöystävä, vaikka Tarmon todellinen suuri rakkaus onkin teatterin nuori miestähti Daniel. Tarmo jättää kirjaston taakseen ja pestautuu teatterin järjestäjäksi päästäkseen lähelle Danielia. Järjestäjä on ammatinkuvaltaan organisaattori, joka vastaa muun muassa teatterin harjoitusaikatauluista.

Rakkaus on tässä teoksessa traagista. Tarmo on seksuaaliselta identiteetiltään tyylipuhdas homo, mutta hän toteuttaa homoseksuaalisuuttaan vain anonyymisti satunnaiskumppanien kanssa. Hän on aiemmin saanut rakkaudessa siipeensä, parempi siis olla enää rakastumatta. Tahtomattaan hän on joutunut kummalliseen suhteeseen heteronaisen kanssa. Lestadiolaiselle Minnamarille seksuaalinen pidättyväisyys on okei, sillä eihän sänkyyn toki mennä ennen papin aamenta. Minnamarin hälytyskellot eivät kilkata. Myöskään Danielin,Tarmon rakkauden kohteen, hälytyskellot eivät kilkata ennen kuin on liian myöhäistä: kun Tarmo pitkään ihastustaan kierreltyään uskaltaa tehdä aloitteen Danielin suuntaan, se on järkytys Danielille, joka on pitänyt Tarmoa kaverinaan.

Lopuksi kirjailija iskee kaiken läskiksi, koska ilmeisesti tälle sopalle on jostakin syystä pakko nauraa. Teoksen lopussa on nerokkaita juonenkäänteitä ja langanpäiden yhteensolmimisia jaritervomaiseen tyyliin. Minun mieleeni teos jäi ennen kaikkea traagisena ja ahdistavana, vaikka toki siinä on komiikkaakin. Teos on mielestäni loistava kuvaus ei-toivotusta rakkaudesta ja ongelmallisesta fyysisyydestä: Tarmoon kosketaan jatkuvasti väärällä tavalla, väärin toivein, hänen rajojaan loukaten, kun taas hänen rakkaudellinen kosketuksensa herättää toisessa miehessä inhoa. Miten aidata oma fyysinen kehonsa sopivalla tavalla?

Asiasanoihin voisi lisätä:
homoseksuaalisuus
onneton rakkaus
ruumiillisuus
julkisuus
näyttelijät