Kalle Isokallio ja Mato Valtonen: Elämä on aprillia

Mielenkiintoista, ettei Kalle Isokallion ja Mato Valtosen teos "Elämä on aprillia" ole Fennicassa saanut asiasanaa HUUMORI eikä SATIIRI. Sillä huumoria tämä teos on. Ei välttämättä joka kohdassa kovin nokkelaa, paikoin kulunuttakin, mutta joukkoon mahtuu näpsäköitäkin oivalluksia. Asiasanoituksessa oleva IHMISKUVA : KYYNISYYS oli minulle yllätys. Eikös SATIIRI ole kyynisyyttä arvostavammin ilmaistuna? Joissakin tietokannoissa, esimerkiksi Helmet- ja Celianet-tietokannoissa, mukana on myös asiasana HUUMORI.

Teoksessa käydään läpi kaikkia niitä tapoja, joilla meitä nykyihmisiä jymäytetään. Esimerkiksi kaikki hinnat päättyvät numeroihin 99, kuten 0.99. Talous, viestintä ja mainonta ovat tärkeitä teemoja. Mainontaan viittaa kannen grafiikkakin, jossa lihavoitu "elämä on" viittaa DNA:n taannoiseen mainokseen.

Kenelle sopii:  Kalle Isokalliosta ja Mato Valtosesta kiinnostuneelle. Taloudesta kiinnostuneille (miehille). Kulutusyhteiskunnan ja mainonnan kritiikistä kiinnostuneelle. En suosittelisi kirjaa kovin monelle, koska tekstiä vaivaa tietty löperyys ja kirjan ulkoasu on vitsikirjamainen. Minusta teos ei varsinaisesti ole elämänfilosofiaa, vaan se on pakinakokoelma ja voisi olla luokassa 84.2.

Luonto- ja ympäristöviikko

Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani

Aloitin Jaakko Yli-Juonikkaan massiivisen Neuromaani-teoksen positiivisella mielellä, koska tiesin kirjan olevan Runeberg-palkintoehdokkaana ja lisäksi pidän kovasti Yli-Juonikkaan novellikokoelmasta Uudet uhkakuvat. Uuvahdin kuitenkin jo noin sivulla 40. Uskon, että teos on mestarillinen taidonnäyte, kuten takakannessa luvataan, mutta minulta ei riittänyt energiaa ja keskittymiskykyä tälle kirjalle. Mistä teoksessa on kyse, siitä voi lukea esimerkiksi täältä .

Kenelle sopii: Tosimielellä kirjallisuutta seuraavalle. Kokeellisista romaaneista ja haastavista rakenteellisista ratkaisuista pitävälle. Psykiatriasta tieteellisessä mielessä kiinnostuneelle. Henkilölle, jolle suosittelisit Volter Kilven teosta Alastalon salissa tai James Joycen Ulysses -teosta (joita kumpaakaan en ole lukenut).

Muuta samantyylistä lukemista:
Volter Kilpi: Alastalon salissa
James Joyce: Ulysses
Hae asiasanalla kokeellinen kirjallisuus

Niina Hakalahti: Aavasaksa

Niina Hakalahden teos Aavasaksa (Tammi 2010) on helppolukuinen ja humoristinen, mutta syvällinen romaani. Sen teemoja ovat elämänhallinta, sisarussuhteet ja äitisuhde aikuisiällä ja se, kuinka menestys elämässä määritellään.

Sisaruksilla on perheessä omat roolinsa aikuisenakin: yksi on menestyjä, toinen luuseri. Pizzabuffetissa kokkina työskentelevä noin 23-vuotias Seppo on äitinsä mielestä luuseri, vaikka Seppo on tyytyväinen elämäänsä. Hänen siskoaan Saritaa taas pidetään menestyjänä, koska hän on päässyt Italiaan rikkaisiin naimisiin ja työskentelee personal trainerina. Sarita ei kuitenkaan osaa hoitaa omaa kaksivuotiasta lastaan, koska tehtävän yleensä hoitaa hänen filippiiniläinen kotiapulaisensa. Kiltti Seppo muodostuu tukipylvääksi monelle ihmiselle. Romaanin teemoja ovat myös kiltteys, hyväksikäyttö ja maahanmuutto. Sarita ja hänen filippiiniläinen kotiapulaisensa ovat molemmat maahanmuuttajia Italiassa, mutta heidän asemansa on kovin erilainen. Sitä kautta teemana on myös eriarvoisuus ja ihmisoikeudet. Myös omasta lapsesta luopuminen toistuu eri variaatioina. Kotiapulaisen suhteen on kyseessä orjuus.

Kenelle sopii: Tämä selviytymistarina sopii monenlaisille lukijoille, koska elämänhallinta ja perhesuhteet aikuisiällä (hankala äitisuhde) koskettavat monia. Lukijoille, jotka toivovat "tavallista" romaania - ei elitististä eikä viihdettä.

Muuta samantapaista luettavaa: 
Niina Hakalahti: Uimataito (Tammi 2009)
Anu Silfverberg: Kung Po (Avain 2008)

Asiasanoihin voisi lisätä:
asuminen ulkomailla
orjuus : palvelusväki : 2000-luku
eriarvoisuus

Michael Hingson: 1463 porrasta

Michael Hingson: 1463 porrasta : tositarina sokeasta miehestä, hänen opaskoirastaan ja luottamuksen voitosta New Yorkin kaksoistorneissa. KKJMK 2012.

Myyntialalla työskentelevä sokea Michael Hingson oli toimistossaan WTC-tornin 78. kerroksessa, kun rakennukseen törmäsi terroristien kaappaama lentokone. Teoksessa hän kertoo, kuinka hän pääsi pois sortuvasta tornista opaskoiransa Rosellen avustuksella. Samalla hän käy läpi elämänhistoriansa: kuinka selviytyä sokeana näkevien ehdoilla toimivassa yhteiskunnassa. Teos on helppolukuinen ja siinä on lievä kristillinen sävy. Lopussa on tietopaketti suomalaisiin näkövammaisiin liittyen.

Kenelle sopii:  Sopii lukijalle, jonka kiinnostuksen kohteena ovat muistelmat, selviytymistarinat, vammaiset, näkövammaiset.

Muuta samantyylistä luettavaa: 
Ari Suutarla: Betty ja minä (Herättäjäyhdistys 1985). 
Hae asiasanoilla: näkövammaiset, sokeat, opaskoirat

Henry David Thoreau: Walden : elämää metsässä

Yhdysvaltalainen älykkö Henry David Thoreau muutti kahdeksi vuodeksi metsän keskelle itse rakentamaansa pikku taloon ja viljeli itse ruokansa. Kokeilun tuloksena syntyi klassikkoteos Walden : elämää metsässä, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1854. Teos on ympäristöajattelun merkkiteoksia. Antti Immonen on suomentanut teoksen ja lisännyt loppuun kattavan huomautusosion. Suomentajan jälkisanat kannattaa lukea heti aluksi.

Kenelle sopii: Oppineelle ympäristönsuojelijalle, joka ei kavahda runsaita viittauksia antiikin kirjallisuuteen yms. Aatehistoriasta ja elämänfilosofiasta kiinnostuneelle

Muuta samantyylistä luettavaa: 
Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä (Nemo 2010). Davisin muistelmateos on suomalainen, kevyemmin luettava vaihtoehto omavaraistalouteen palaamisesta kiinnostuneelle. Teoksessa on käytännön vinkkejäkin, kuinka elää maalla ja kasvattaa itse ruokansa.

Kokeile myös hakea asiasanoilla: omavaraisuus, ekologisuus, luontaistalous, maallemuutto, ympäristöfilosofia