Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska

Mirkka Lappalaisen teos "Jumalan vihan ruoska : suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697" on kirjoitettu kadehdittavan selkeästi. Kun kirja vielä on painettu paksuhkolle paperille ja runsaasti kuvitettu, se tarjoaa miellyttävän lukukokemuksen sellaisellekin, joka ei yleensä lue historiakirjoja. Lappalainen kertoo paitsi faktat 1600-luvun lopun nälkäkatastrofista Suomesta, myös nivoo silloin koetun nälänhädän nykypäivän nälänhätiin: mitä yhteisiä piirteitä niissä on, mistä ne johtuvat. Teoksen tekee ajankohtaiseksi aiheyhdistelmä ilmastonmuutokset + nälänhätä. Teoksesta selviää sekin, miten nälkiintyminen vaikuttaa ihmisen psyykeen ja käyttäytymiseen.

Kenelle sopii: Historiasta kiinnostuneelle. Ilmastonmuutoksesta kiinnostuneelle. Sukututkijalle tai historiallisten romaanien lukijalle, joka kaipaa syventävää tietoa elämästä 1600-luvulla Suomessa.

Muuta samantapaista luettavaa: 

• Aki Ollikainen: Nälkävuosi (84.2, nälänhätä Suomessa 1860-luvulla)
• Eino Hanski: Pitkä talvi (84.2, muistelmateos, Leningradin piiritys ja nälänhätä, jopa kannibalismi)
• hae asiasanoilla NÄLÄNHÄTÄ, NÄLKÄ, HISTORIA : 1600-LUKU, KANNIBALISMI, HENKIINJÄÄMINEN
• nälkä on keskeinen teema myös keskitysleirikirjoissa, kuten Borowski: Kotimme Auschwitz 

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itärannan romaani Teemestarin kirja (Teos 2012) on  tulevaisuuteen sijoittuva dystopia. Maailma on kokenut ekokatastrofin. Meren pinta on noussut niin, että Suomesta on vain Lappi jäljellä. 17-vuotias Noria-tyttö asuu pienessä kylässä Kuusamosta pohjoiseen. Kylän teemestarin virka on kulkenut hänen suvussaan sukupolvien ajan, ja niin Noria ryhtyy teemestariksi isänsä jälkeen. Juomaveden puute on elämää hallitseva ongelma. Sotilaat valvovat vedenkäyttöä, ja rangaistukset vesirikollisuudesta ovat ankaria. Vesipula ajaa ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Teosta on kiitetty, ja se julkaistaan englanniksi vuonna 2014.

Teoksen kieli on runollista, kaunista ja tunnelma hieman apea. Teos on täysin aseksuaalinen eikä siinä ole hitustakaan huumoria. Noin sivulla 200 huomasin, että tekstissä toistuu sana "valo". Rupesin lukemaan kuvailevat kohdat valo-sanaa hakien ja sain bingo-elämyksen melkein joka sivulla. Valon, varjon ja taivaanilmiöiden toistuva kuvailu toi mieleeni Rosa Liksomin teoksen Hytti nro 6. Liksomin teoksessa kuvataan talvista tähtitaivasta, jäätä ja huurretta - niitä asioita, joita Itärannan romaanin maailmassa ei enää ole.

Teoksen teeseremonia-teema ei auennut minulle. Nimistöstä päätellen Suomi oli joutunut Kiinan vaikutuspiiriin, mutta teeseremonia on japanilainen eikä kiinalainen perinne. En pystynyt selittämään itselleni, miksi tulevaisuuden Lapissa teeseremoniasta oli tullut tärkeä instituutio.

Kenelle sopii: Korkeakirjallisuutta seuraavalle. Ympäristö-scifistä kiinnostuneelle. Nälkäpeli-trilogiasta pitäneelle nuorelle aikuiselle. Kaukoidän kulttuureista kiinnostuneelle. Kaunosielulle. Teoksessa ei ole tippaakaan huumoria, vaan se on ilmaisultaan alakuloinen, joskin kaunis.

Muuta samantapaista luettavaa:
- Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea (asiasana teeseremoniat)
- Arthur Golden: Geishan muistelmat (asiasana teeseremoniat)
- Rosa Liksom: Hytti nro 6 (tapa kuvailla runolliseen tyyliin ympäristöä)
- Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia (17-vuotias tyttö maailmassa tuhon jälkeen)
- Johanna Sinisalo
- Risto Isomäki
- hae asiasanoilla TIETEISKIRJALLISUUS, MAAILMA TUHON JÄLKEEN, EKOKATASTROFIT