
Teoksen kieli on runollista, kaunista ja tunnelma hieman apea. Teos on täysin aseksuaalinen eikä siinä ole hitustakaan huumoria. Noin sivulla 200 huomasin, että tekstissä toistuu sana "valo". Rupesin lukemaan kuvailevat kohdat valo-sanaa hakien ja sain bingo-elämyksen melkein joka sivulla. Valon, varjon ja taivaanilmiöiden toistuva kuvailu toi mieleeni Rosa Liksomin teoksen Hytti nro 6. Liksomin teoksessa kuvataan talvista tähtitaivasta, jäätä ja huurretta - niitä asioita, joita Itärannan romaanin maailmassa ei enää ole.
Teoksen teeseremonia-teema ei auennut minulle. Nimistöstä päätellen Suomi oli joutunut Kiinan vaikutuspiiriin, mutta teeseremonia on japanilainen eikä kiinalainen perinne. En pystynyt selittämään itselleni, miksi tulevaisuuden Lapissa teeseremoniasta oli tullut tärkeä instituutio.
Kenelle sopii: Korkeakirjallisuutta seuraavalle. Ympäristö-scifistä kiinnostuneelle. Nälkäpeli-trilogiasta pitäneelle nuorelle aikuiselle. Kaukoidän kulttuureista kiinnostuneelle. Kaunosielulle. Teoksessa ei ole tippaakaan huumoria, vaan se on ilmaisultaan alakuloinen, joskin kaunis.
Muuta samantapaista luettavaa:
- Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea (asiasana teeseremoniat)
- Arthur Golden: Geishan muistelmat (asiasana teeseremoniat)
- Rosa Liksom: Hytti nro 6 (tapa kuvailla runolliseen tyyliin ympäristöä)
- Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia (17-vuotias tyttö maailmassa tuhon jälkeen)
- Johanna Sinisalo
- Risto Isomäki
- hae asiasanoilla TIETEISKIRJALLISUUS, MAAILMA TUHON JÄLKEEN, EKOKATASTROFIT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti