Pauliina Suden esikoisromaani Ruuhkavuosi (Tammi 2005) on toisaalta viihdyttävä, toisaalta ahdistava samaan tapaan kuin Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan alkupään teokset. Päähenkilö joutuu niissä paheneviin ongelmiin, mutta vapautusta ei kuulu, lukijaa pidetään piinassa pitkään. Toisaalta Suden aihe, pienen vauvan äidin uupumus, ansaitseekin tulla kunnolla käsitellyksi.Minna on kolmekymppinen nainen, joka teoksen alussa on raskaana. Hän suunnittelee äitiysloman ajaksi tehokkaan ajankäytön: on tehtävä gradu, jatkettava töitä rakkausviihteen kääntäjänä sekä saatettava miehen kanssa talonrakennusprojekti valmiiksi. Siinä sivussa hoitunee vauva ja vauvan harrastukset eli vauvamuskari ja vauvauinti.
Niinhän se ei tietenkään mene. Minna uupuu alle puolessa vuodessa ja parisuhde on lähinnä sarkastinen vitsi. Romaanin asiasanoissa ei ole STRESSI tai VÄSYMYS tai UUPUMUS, mutta teos on mielestäni erinomainen stressin kuvaus. Myös NAISKIRJALLISUUS-termi puoltaisi paikkaansa. Päähenkilön ystävä toteaa, että sellainen uskomus, että naiset voivat tehdä monta asiaa yhtä aikaa ja miehet vain yhtä, on itse asiassa naisille asetettu ansa, joka saa heidät puurtamaan samalla kun miehet saavat keskittyä yhteen asiaan.
Sivuhuomio: Asiasanoilla ÄITIYS + VÄSYMYS löytyy yksi teos, asiasanoilla ÄITIYS + UUPUMUS ei yhtään.
Kenelle sopii: Teemoina ovat raskaus, synnytysmasennus, akateemisen naisen äitiys, uupumus ja parisuhde kolmekymppisellä pariskunnalla pääkaupunkiseudulla. Chick litin ystävälle (Wikipedian mukaan teos on chick litiä, mutta asiasanaa CHICK LIT ei ole enkä ole ihan varma kuuluisiko ollakaan - uupumisen käsittely ei ole kevyttä).
Muuta samantyylistä luettavaa:
Eve Hietamies: Yösyöttö
Antti Leikas: Melominen
Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa
Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti