Erityisherkille omistettu kirja

Anja Snellman: Antautuminen (WSOY 2015)

Anja Snellman kuuluu "lue koko tuotanto" -kirjailijoiden listalleni, koska hän tarttuu aina ajankohtaisiin aiheisiin eli hänellä on sanottavaa. Tällä kertaa aiheena on erityisherkkyys. Teos on ehkä omaelämäkerrallinen, mutta vain kirjailija tietää, kuinka perinpohjaisesti. Asiasanoissa on "avainromaanit", mutta ei "elämäkertaromaanit" tai "omaelämäkerrallisuus". Luin hiljattain Elaine N. Aronin tietoteoksen Erityisherkkä ihminen (2013) ja tämä romaani täydensi aihetta sopivasti.

Romaanin päähenkilö Anu on lapsesta saakka kuin peura ajovaloissa: säikky, ylireagoiva, arka. Ei kestä sanomisia, viihtyy yksin, on onnellinen kirjastossa. Hänen on sietää hässäköitä, toisten touhotusta ja hiertäviä vaatteita. Tietenkin hän saa kuulla erilaisuudestaan läpi elämänsä. Toisaalta hänen intensiivinen tunnemaailmansa myös viehättää ihmisiä. Keski-iässä hänelle selviää, että hänen "hankaluutensa" onkin neurologinen tila, erityisherkkyys, jossa aivojen peilisolut ovat yliaktiiviset. Snellman eläytyy tai muistaa ällistyttävän hyvin lapsuutensa ja nuoruutensa tunnetilat.

Kenelle: Kirjastossa hyllyjen välissä hiippailevalle perinteiselle lukutoukkahissukalle tai puheliaalle maailmanymmärtäjälle. Kulttuurin laineita seuraavalle. Herman Hessestä tykkäävälle. Psykologeille ja opettajille.

Isättömän pojan toiveuni

Antti Tuomainen: Kaivos (Like 2015)

Kirjailija Antti Tuomainen on löytänyt tiensä käännöskirjallisuusmarkkinoille ulkomaille ja teoksesta Synkkä niin kuin sydämeni (2014) tehdään elokuva. Kaivos-dekkarissa on runsaasti Suomen talven kuvausta ja toiminnallisia, mutta tunteisiin vetoavia kohtauksia, joten uutukainenkin sopinee ulkomaanmarkkinoille ja elokuvattavaksi.

Aiheeltaan teos on superajankohtainen. Pohjois-Suomessa sijaitseva Suomalahden kaivos, joka kovasti muistuttaa Talvivaaran kaivosta, on salannut ympäristörikoksiaan pitääkseen liiketoimintansa voitollisena. Toimittaja Janne Vuori saa vihiä asiaintilasta - ja tietenkin tappajat peräänsä juttua penkoessaan. Perheonni rakoilee sankaritekoja tehdessä, mutta suhde kauan kadoksissa olleeseen isään löytyy uudestaan. Helsinkiä tunteva lukija saa iloita miljöökuvauksesta - dekkareissa tarkkojen faktojen, kuten kadunnimien, luetteloiminen sopii tunnelmaan ja siksi dekkareissa miljöökuvaus kukoistaa.

Kenelle sopii: Hyvin monenlaisille ja monen ikäisille lukijoille. Teoksen tunnelmasta tuli mieleen Remeksen alkuaikojen teos Pedon syleily.

Ei huora eikä madonna

Riikka Ala-Harja: Kevyt liha (Like 2015)

Eronnut Saara on kouluikäisen Martin yksinhuoltaja, työskentelee teatterissa valosuunnittelijana ja harrastaa punttisalilla käymistä. Moderni, helposti samaistuttavissa oleva naishahmo siis. Kun hän törmää sattumalta nuoruudenheilaansa Jarnoon, lempi leiskahtaa ja alkaa rakastelun ilosta voimansa saava suhde.

Ala-Harjan teoksessa kaikki on päinvastoin kuin romanttisessa kirjallisuudessa: nainen on vahvempi ja suurempi kuin mies, nainen jarruttaa yhteen muuttamista eikä lopussa laiteta hääkutsuja postiin. Saara on kasvanut liian voimakkaaksi siihen rooliin, joka hänelle suhteessa Jarnoon on tarjolla. Ala-Harjan teksti rullaa vaivattomasti ja lukijaa ilahdutetaan runsailla arkihavainnoilla: juuri noin, tuon olen aina tiennyt, mutten ole osannut sanoiksi pukea. Ala-Harjan dramaturgitausta näkyy tekstissä siten, että se on helppo kuvitella näytelmäksi tai elokuvaksi.

Huomasin käyttäväni asiasanaa ruumiillisuus enemmän naisten kuin miesten kirjoittamien romaanien kohdalla. Ehkä en oman sukupuoleni takia näe miesten kirjoittamissa teoksissa ruumiillisuutta yhtä selvästi tai sitten ruumiillisen voiman ja aistimusten kuvailu miesten tekstissä on enemmän itsestäänselvyys. Aion jatkossa kiinnittää havainnointiini huomiota tältä osalta.