Pidän Iida Rauman kirjoitustyylistä ja luen kaiken, mitä hän julkaisee. Hänen toinen romaaninsa on paksu, 474-sivuinen, ja käsittelee monia teemoja: ihmisyys kontra eläimellisyys, järki kontra tunne, rationaalinen maailmankuva kontra yliluonnolliseen uskominen, nerous kontra kehitysvammaisuus, heteroseksuaalisuus kontra queer-suuntautumisten kirjo... Aineistosta olisi riittänyt pariinkin romaaniin, mutta ei ole synti, jos kirjailijalla on paljon sanottavaa.
Rauman teksti on säkenöivän älykästä ja itselleni on melkeinpä sivuseikka, mistä aiheesta hän kirjoittaa. Päähenkilönä on nuori matemaatikkonero Erika, jolla on heikot sosiaaliset taidot. Hän etsii paikkaansa tiedeyhteisössä. Rinnalla kulkevat kehitysvammainen pikkusisko Emilia, transsukupuolinen kirjastovirkailija Tuovi sekä taiteellinen ystävätär Annukka (jonka puhuma Oulun murre onnahtaa välillä). Henkilögalleriaan mahtuvat vielä Tuovin häilyväinen naisystävä Janette sekä Erikaan epäterveesti rakastunut tiedemies Tom. Seksuaalisuus on yksi väylä ihmisten välillä. Tuovin kautta tuodaan esiin toivottomuus maapallon tulevaisuuden suhteen. Yhteistä henkilöille on hämmentyneisyys ja täyttymättömät toiveet. Tasapainoisimmat henkilöt ovat transsukupuolinen Tuovi ja kehitysvammainen Emilia. Romaanin sisällön pukeminen sanoiksi tuntuu banaalilta, koska juoni ei ole pääasia, vaan henkilöiden tapa olla - tai yrittää olla - järkeä palvovovassa, mutta yhä järjettömämmäksi käyvässä maailmassa.
Teoksessa on hitunen maagista realismia. Kaikki ei ole tieteen selitettävissä, ainakaan vielä. Koiriin liittyvä symboliikka kulkee vahvana läpi teoksen. Seksuaalisuuden käsittelyssä kiehtovaa on se, ettei queer-ilmiöitä mitenkään problematisoida eikä pyydetä anteeksi: ei ole hävettäviä kaapistatuloja, ei ympäristön paheksuntaa, vaan henkilöhahmot vain elävät seksuaalisuuttaan todeksi. Ihmisyyden ongelmat ovat muualla kuin seksin ilmenemismuodoissa. Kansi on mielestäni harmillisen huono; toki kansi kuvaa osuvasti, mitä teos käsittelee, mutta kyllä lukijaa pitäisi pikkuisen rohkaista tarttumaan näin hyvään kirjaan, ja sitä kansi ei tee.
Kenelle sopii: Himolukijalle, joka ei säikähdä queer-asioita. Nuorelle aikuiselle. Yliopisto-opiskelijalle. Ympäristöasioita pohtivalle. Kirjallisuudenopiskelijalle. Yliluonnollisen kosketuksesta pitävälle.
Asiasanoihin voisi lisätä:
maaginen realismi
ihmisyys : eläimellisyys
nuoruus
ihminen : luonto : ristiriidat
ekokatastrofit
symboliikka : koira
tiedeyhteisöt
nerot
kehitysvammaiset
kirjastovirkailijat
nuoret aikuiset
Muuta samantyylistä luettavaa:
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (tiedemaailma, ympäristöasiat)
Anja Snellman: Antautuminen (erityisherkkyys, outona muiden maailmassa)
Johanna Sinisalo: Linnunaivot (ihmisen ja luonnon välinen ristiriita)
Hei kollega! Luin tämän tänään loppuun ja olen täysin ihastuksissani. Katoamisten kirja on vielä lukematta mutta ei toivottavasti kauaa.
VastaaPoistaMinuakin ihastutti Tuovin luonnollisuus, siis se ettei hänestä tehty kauhean erikoista tai problemaattista suuntaan eikä toiseen. Ja suhde Janetteen varsinkin oli ajatuksia herättävä, samoin kuin Erikan suhtautuminen kumppaneihinsa, hieman erilaista kuin seurustelusuhteiden kuvaukset yleensä. Että mitä se mahtaa oikein ollakaan se romantiikka?
Lisäys Kenelle sopii-luetteloon: myös tällaiselle kahdeksatta kymmentään käyvälle, kirjoilla päivänsä täyttävälle ihmiselle, joka enimmäkseen joutuu pettymään mainostetuimpiin kirjoihin. Seksistä ja matematiikasta on menee ns. ihon alle, on huikea oivaltavuudessaan, runsaudessaan, synteesinsä laajuudessa ja analyysimahdollisuuksiensa tarjonnassa! Vuoden kirjallisia tapauksia minulle.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Kategoriani "himolukijat" kattaa kaikenikäiset eli sinun kaltaisesi lukija sisältyy siihen kohtaan. Himolukija on mielestäni sellainen, joka lukee kirjallisuutta laajalla skaalalla ohi tavanomaisten ikään ja sukupuoleen liittyvien mieltymysten. Olen paljon miettinyt ikä- ja sukupuolikysymystä kirjallisuutta suositeltaessa (suosittelu tarkoittaa tässä sitä, kun yritän löytää asiakkaalle kirjan, joka hänen mielestään olisi hyvä). Aluksi laitoin tunnisteisiin (ks. oikea laita) ikäryhmiä eli yritin miettiä, minkä ikäiset pitäisivät kirjasta. Nyt olen muuttanut tunnisteita siten, että kirjaan ylös KIRJAILIJAN ikäryhmän. Näin siksi, että olen huomannut pitäväni itse kirjoista, joissa kuvataan suunnilleen minun ikäluokkani kokemusmaailmaa. Kirjoittaja voi toki kuvata vanhuutta, vaikka olisi itse nuori, ja päinvastoin, mutta usein ikä näkyy tarinassa. Sukupuoli vaikuttaa asiakkaiden kirjavalintoihin selvästi. Täällä Oulun seudulla uskonnollisuuskin on huomioitava: monet haluavat vain "kilttejä" kirjoja eli ei kiroilua tms. Kirjojen ryhmittely asiakaslähtöisellä tavalla on haastavaa. Lukuneuvoja.blogspot.fi-blogissa on hyviä jaotteluja, samaan suuntaan itse haluan mennä, eli vähemmän aiheenmukaista jaottelua (johon vielä olen sortunut) ja enemmän kohderyhmän sekä kirjan ominaislaadun mukaista jaottelua.
Poista