Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (Into 2015)
Eteläkorealaisen perheen äiti, joka on uhrautuvasti huolehtinut perheestään köyhissä olosuhteissa, on tullut vanhaksi ja sairaaksi. Soulin metron ruuhkassa hän joutuu eroon miehestään ja katoaa. Etsintöjen yhteydessä perheenjäsenillä on aikaa ajatella äitiään. Syyllisyydentunto vaivaa: miksi äidistä ei huolehdittu, vaikka äiti aina uhrautui perheensä edestä?
Kenelle: Tarinallisen käännöskirjallisuuden ystävälle. Kaukoidän kulttuureista kiinnostuneelle; Etelä-Korean kulttuuria kuvataan monin yksityiskohdin. Äitiys-teemasta kiinnostuneille. Lukijan on pääteltävä, kuka kirjassa kulloinkin puhuu sinä-muodossa ja kenelle; itse en tästä ratkaisusta pitänyt.
Muuta samantyyppistä luettavaa:
Will Schwalbe: Elämänmittainen lukupiiri
Maria Semple: Missä olet, Bernadette?
Vastapainoksi kirjalle voisi lukea: Anu Silfverberg: Äitikortti
Asiasanoihin voisi lisätä:
äitiys
vanhempi-lapsisuhde
vanhuus
(ehkä myös: uhrautuminen : äidit, syyllisyys)
30.1.2016
28.1.2016
Tietokirja homeen terveysvaikutuksista
Tuula Putus: Home ja terveys : kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat (Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy 2014)
Tuula Putus on työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Turun yliopistossa. Teoksessa esitellään kymmenkunta home- ja mikrobiryhmää: minkälaisessa ympäristössä niitä esiintyy, millaisia oireita ja sairauksia ne aiheuttavat ja miten niiltä voidaan suojautua.
Moni ihminen on menettänyt työpaikan homeen takia työnsä, terveytensä, omaisuutensa ja joutunut jopa asunnottomaksi. Samaan aikaan, kun julkiset rakennukset kukkivat hometta, jotkut Työterveyslaitoksen edustajista (mm. Markku Sainio Kaleva-lehdessä 24.1.2016 s. K1 15) levittävät näkemystä, jonka mukaan homesairauden taustalla ovat psykologiset tekijät. Henkilö on sairastunut, koska on ollut homeen takia huolissaan ja peloissaan - pelko on laukaissut oireet. Jos henkilö vain olisi kävellyt homeen keskellä pystypäin, reippain mielin, hän olisi säilynyt terveenä. Vielä sittenkään, kun ihmisellä jo on oireita, kuten pahoinvointia, nenäverenvuotoa ja jatkuvaa limannousua kurkussa, hänen ei pidä huolestuman, sillä huolihan johtaisi sairastumiseen...
Tuula Putus ei edusta vähättelijöiden koulukuntaa, vaan on vaatinut homeasioihin rationaalisempaa lähestymistapaa. (Epäilenpä vaan, että Suomen pienissä asiantuntijapiireissä asiasta on tullut siinä määrin arvovaltakysymys, ettei vastapuoli myönnä, vaikka kanta muuttuisi.)
Sattuneesta syystä olen joutunut lukemaan paljon hometietokirjallisuutta. Työterveyslaitos on julkaissut oppaita, joissa neuvotaan, kuinka työterveyshuollon on rauhoiteltava asiakkaita, etteivät nämä tuntisi homeen takia turhaa huolta ja murhetta. Rauhoittelu voikin olla yksityissektorin työterveyshuollon kannalta kustannustehokas ratkaisu: jos potilaan työkyky menee ja joudutaan massiivisiin jatkotutkimuksiin, ne maksaa terveyskeskus, jonka potilaaksi työkyvytön tai määräaikaisesti töissä ollut potilas siirtyy. Jos kuntatyönantaja käyttää yksityissektorin työterveyshuoltoa, ja homeen vähättelyn tuloksena on pitkäaikaissairas terveyskeskusjonoihin, niin yksityinen työterveyshuolto näyttää tilastoissa hyvältä, mutta tuottaa merkittävän laskun työnantajalle toisen budjettimomentin alla.
Mainittakoon vielä, että rauhoittelun nimissä työntekijälle ei tietenkään kerrota etukäteen, että jos hän sairastuu, hän ei todennäköisesti saa ammattitautidiagnoosia (koska altistuskokeiden tekeminen jo sairastuneelle on epäeettistä, ja terveelle niitä ei tietenkään voi tehdä) eikä hän määräaikaisena työntekijänä saa edes lääkekorvauksia ja korvauksia menetystä omaisuudesta. Sitten vain kannustava läpsäys olkapäälle ja tervemenoa hometyöpaikkaan.
Kenelle: Lukijalle, joka etsii selkeää tietoa homeista ja niiden terveyshaitoista. Terveydenhuollon henkilöstölle ja maallikoille.
Lisätietoa:
Tuula Putus on työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Turun yliopistossa. Teoksessa esitellään kymmenkunta home- ja mikrobiryhmää: minkälaisessa ympäristössä niitä esiintyy, millaisia oireita ja sairauksia ne aiheuttavat ja miten niiltä voidaan suojautua.
Moni ihminen on menettänyt työpaikan homeen takia työnsä, terveytensä, omaisuutensa ja joutunut jopa asunnottomaksi. Samaan aikaan, kun julkiset rakennukset kukkivat hometta, jotkut Työterveyslaitoksen edustajista (mm. Markku Sainio Kaleva-lehdessä 24.1.2016 s. K1 15) levittävät näkemystä, jonka mukaan homesairauden taustalla ovat psykologiset tekijät. Henkilö on sairastunut, koska on ollut homeen takia huolissaan ja peloissaan - pelko on laukaissut oireet. Jos henkilö vain olisi kävellyt homeen keskellä pystypäin, reippain mielin, hän olisi säilynyt terveenä. Vielä sittenkään, kun ihmisellä jo on oireita, kuten pahoinvointia, nenäverenvuotoa ja jatkuvaa limannousua kurkussa, hänen ei pidä huolestuman, sillä huolihan johtaisi sairastumiseen...
Tuula Putus ei edusta vähättelijöiden koulukuntaa, vaan on vaatinut homeasioihin rationaalisempaa lähestymistapaa. (Epäilenpä vaan, että Suomen pienissä asiantuntijapiireissä asiasta on tullut siinä määrin arvovaltakysymys, ettei vastapuoli myönnä, vaikka kanta muuttuisi.)
Sattuneesta syystä olen joutunut lukemaan paljon hometietokirjallisuutta. Työterveyslaitos on julkaissut oppaita, joissa neuvotaan, kuinka työterveyshuollon on rauhoiteltava asiakkaita, etteivät nämä tuntisi homeen takia turhaa huolta ja murhetta. Rauhoittelu voikin olla yksityissektorin työterveyshuollon kannalta kustannustehokas ratkaisu: jos potilaan työkyky menee ja joudutaan massiivisiin jatkotutkimuksiin, ne maksaa terveyskeskus, jonka potilaaksi työkyvytön tai määräaikaisesti töissä ollut potilas siirtyy. Jos kuntatyönantaja käyttää yksityissektorin työterveyshuoltoa, ja homeen vähättelyn tuloksena on pitkäaikaissairas terveyskeskusjonoihin, niin yksityinen työterveyshuolto näyttää tilastoissa hyvältä, mutta tuottaa merkittävän laskun työnantajalle toisen budjettimomentin alla.
Mainittakoon vielä, että rauhoittelun nimissä työntekijälle ei tietenkään kerrota etukäteen, että jos hän sairastuu, hän ei todennäköisesti saa ammattitautidiagnoosia (koska altistuskokeiden tekeminen jo sairastuneelle on epäeettistä, ja terveelle niitä ei tietenkään voi tehdä) eikä hän määräaikaisena työntekijänä saa edes lääkekorvauksia ja korvauksia menetystä omaisuudesta. Sitten vain kannustava läpsäys olkapäälle ja tervemenoa hometyöpaikkaan.
Kenelle: Lukijalle, joka etsii selkeää tietoa homeista ja niiden terveyshaitoista. Terveydenhuollon henkilöstölle ja maallikoille.
Lisätietoa:
- Hengitysliitto (sisäilmatietoa ja alueellisia vertaistukiryhmiä)
- Tuula Putuksen sivusto Indooraid
- Facebookissa toimii alueellisia ja valtakunnallisia homesairaiden vertaistukiryhmiä
27.1.2016
Heartbeat-poliisisarjan tarinoita
Nicholas Rhea: Constable along the Lane (1986)
Poliisivaltiossa on onnellista elää, ainakin jos siellä on samanlaista kuin puolifiktiivisessä Aidensfieldin kylässä 1960-luvulla: kyläpoliisi on osa yhteisön elämää ja olennainen osa työnkuvaa on kyläläisten auttaminen. Rikoksia ratkotaan harvoin. Lääkäri ja kyläyhteisön tuki ovat aina jokaisen saatavilla, joten elämä on idyllisen turvallista. Nicholas Rhean kirjoihin perustuen on tehty televisiosarja Heartbeat (Suomessa: Sydämen asialla). Lista kirjasarjan järjestyksestä on täällä.
Kenelle: Lämminhenkistä viihdettä ja huumoria kaipaavalle. Esim. sairaudesta toipuvalle. Englannin kielen ylläpitoa haluavalle; kieli on vaikeampaa kuin rakkausromaaneissa, mutta helpompaa kuin ns. korkeakirjallisuudessa.
Muuta samantyyppistä luettavaa: Roald Dahlin novellit
Poliisivaltiossa on onnellista elää, ainakin jos siellä on samanlaista kuin puolifiktiivisessä Aidensfieldin kylässä 1960-luvulla: kyläpoliisi on osa yhteisön elämää ja olennainen osa työnkuvaa on kyläläisten auttaminen. Rikoksia ratkotaan harvoin. Lääkäri ja kyläyhteisön tuki ovat aina jokaisen saatavilla, joten elämä on idyllisen turvallista. Nicholas Rhean kirjoihin perustuen on tehty televisiosarja Heartbeat (Suomessa: Sydämen asialla). Lista kirjasarjan järjestyksestä on täällä.
Kenelle: Lämminhenkistä viihdettä ja huumoria kaipaavalle. Esim. sairaudesta toipuvalle. Englannin kielen ylläpitoa haluavalle; kieli on vaikeampaa kuin rakkausromaaneissa, mutta helpompaa kuin ns. korkeakirjallisuudessa.
Muuta samantyyppistä luettavaa: Roald Dahlin novellit
25.1.2016
Sodan käyneen miehen salaisuus
Matti Rönkä: Eino (Gummerus 2015)
Kun lukija halutaan koukuttaa lukemaan, hänelle vihjataan heti alussa, että jotakin kauheaa on tapahtuva. En muista koskaan lukeneeni kirjaa, jossa lukija yritettäisiin koukuttaa alussa lupaamalla kuvauksia onnesta - esimerkiksi että päähenkilö tulee saamaan ihanan puolison, unelmien työn, talon, koiran ja lapsia. Tietenkin romantiikka genrenä sisältää lupauksen, että lopussa laitetaan hääkutsut postiin, mutta jotakin menetyksen uhkaa rakkaustarinoissakin pitää yrittää rakennella lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi.
Matti Röngän Einoa ahmin yötä myöten juuri siksi, että kirjan alussa luvattiin kauheiden salaisuuksien paljastumista. Eino Heikkinen on sodan käynyt mies, karski kaukopartiolainen, joka vielä sodan jälkeen on tehnyt vakoilukeikkaa Neuvostoliittoon. Hänen pojanpoikansa kaivelee isoisän valokuvia ja kerjää sotatarinoita. Lukija saa tietää enemmän kuin lapsenlapsi, sillä kaikkea ei jälkipolville kestä kertoa. Viime vuosina on ilmestynyt paljon teoksia, joissa sotaa käsitellään sen jälkivaikutusten kannalta. Muistoja tappamisesta ei ole helppo kantaa.
Kenelle sopii: Tyyppilukija voisi olla vuosina 1930 - 1965 syntynyt, siis sellainen, jonka vanhemmat tai isovanhemmat olivat sodassa. Karjalasta kiinnostuneille. Sotahistoriaa lukeville.
Asiasanoihin voisi lisätä:
vanhuus : sotaveteraanit
muistot : sota
tappaminen
Kun lukija halutaan koukuttaa lukemaan, hänelle vihjataan heti alussa, että jotakin kauheaa on tapahtuva. En muista koskaan lukeneeni kirjaa, jossa lukija yritettäisiin koukuttaa alussa lupaamalla kuvauksia onnesta - esimerkiksi että päähenkilö tulee saamaan ihanan puolison, unelmien työn, talon, koiran ja lapsia. Tietenkin romantiikka genrenä sisältää lupauksen, että lopussa laitetaan hääkutsut postiin, mutta jotakin menetyksen uhkaa rakkaustarinoissakin pitää yrittää rakennella lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi.
Matti Röngän Einoa ahmin yötä myöten juuri siksi, että kirjan alussa luvattiin kauheiden salaisuuksien paljastumista. Eino Heikkinen on sodan käynyt mies, karski kaukopartiolainen, joka vielä sodan jälkeen on tehnyt vakoilukeikkaa Neuvostoliittoon. Hänen pojanpoikansa kaivelee isoisän valokuvia ja kerjää sotatarinoita. Lukija saa tietää enemmän kuin lapsenlapsi, sillä kaikkea ei jälkipolville kestä kertoa. Viime vuosina on ilmestynyt paljon teoksia, joissa sotaa käsitellään sen jälkivaikutusten kannalta. Muistoja tappamisesta ei ole helppo kantaa.
Kenelle sopii: Tyyppilukija voisi olla vuosina 1930 - 1965 syntynyt, siis sellainen, jonka vanhemmat tai isovanhemmat olivat sodassa. Karjalasta kiinnostuneille. Sotahistoriaa lukeville.
Asiasanoihin voisi lisätä:
vanhuus : sotaveteraanit
muistot : sota
tappaminen
24.1.2016
X-sukupolven aikalaisromaani
Maija Vilkkumaa: Nainen katolla (Kaiku Books 2013)
Näkökulmatekniikan ansiosta Maija Vilkkumaa onnistuu esikoisromaanissaan valottamaan X-sukupolven elämää monelta kantilta. Yhtäältä on unelma julkisuudesta ja menestymisestä; Facebookissa ja naistenlehdissä hehkutellaan onnellista perhettä, vaikka kulisseihin ei välttämättä kestä kurkistaa. Menestymiskulttuuriin peilattuna arki lapsiperheen äitinä - yksin vaikka ei yksinhuoltajana - on rankkaa. Syrjähyppy tarjoaa hetken hengähdyksen, mutta baarien pariutumisriitit ovat pohjimmiltaan hassuja eivätkä ihmiset tajua toisistaan juuri mitään - paitsi ystävät.
Laulaja-lauluntekijä Vilkkumaa ottaa hauskasti kantaa ajan kielellisiin ilmiöihin:
Paskin on se läppä, että ite muka sais päättää, miten oma nimi taipuu. Että vaikka on ilmiselvää että "Satu" taipuu "Sadun", niin sit joku idiootti Satu-niminen voi väittää että "mä haluun et se taipuu Satun", missä ei oo mitään järkeä.
Tunnustan! Juuri noin menettelen. Jos kerran sanotaan hei-hei Pilville (eikä Pilvelle), Merille (eikä Merelle) ja Onnille (eikä Onnelle), niin kyllä herranjuukeri Satukin taipuu Satulle (eikä Sadulle). Ei nimen alkuperäismerkitystä tarvitse raahata joka käänteessä mukana. Sitä paitsi Oulu on julistettu d-vapaaksi alueeksi. D-taivuttelun kauheutta ei voi kuvitella kukaan, jonka oma nimi ei sisällä uhkaa d-taivutuksista.
Kenelle sopii: Satiireista ja ilkeästä huumorista pitäville 1965-79-syntyneille (X-sukupolvi); ei sovi varsinaisesti piristystä etsiville. Verbaali-iloittelusta tykkääville. Musiikkielämästä ja kaupunkikulttuurista kiinnostuneille.
Asiasanoihin voisi lisätä:
satiiri
unelmat : arkielämä : ristiriidat
julkisuuskuva : yksityiselämä : ristiriidat
sosiaalinen media
menestyminen : sosiaaliset normit
äitiys
ystävyys
musiikkielämä
kaupunkikulttuuri
Näkökulmatekniikan ansiosta Maija Vilkkumaa onnistuu esikoisromaanissaan valottamaan X-sukupolven elämää monelta kantilta. Yhtäältä on unelma julkisuudesta ja menestymisestä; Facebookissa ja naistenlehdissä hehkutellaan onnellista perhettä, vaikka kulisseihin ei välttämättä kestä kurkistaa. Menestymiskulttuuriin peilattuna arki lapsiperheen äitinä - yksin vaikka ei yksinhuoltajana - on rankkaa. Syrjähyppy tarjoaa hetken hengähdyksen, mutta baarien pariutumisriitit ovat pohjimmiltaan hassuja eivätkä ihmiset tajua toisistaan juuri mitään - paitsi ystävät.
Laulaja-lauluntekijä Vilkkumaa ottaa hauskasti kantaa ajan kielellisiin ilmiöihin:
Paskin on se läppä, että ite muka sais päättää, miten oma nimi taipuu. Että vaikka on ilmiselvää että "Satu" taipuu "Sadun", niin sit joku idiootti Satu-niminen voi väittää että "mä haluun et se taipuu Satun", missä ei oo mitään järkeä.
Tunnustan! Juuri noin menettelen. Jos kerran sanotaan hei-hei Pilville (eikä Pilvelle), Merille (eikä Merelle) ja Onnille (eikä Onnelle), niin kyllä herranjuukeri Satukin taipuu Satulle (eikä Sadulle). Ei nimen alkuperäismerkitystä tarvitse raahata joka käänteessä mukana. Sitä paitsi Oulu on julistettu d-vapaaksi alueeksi. D-taivuttelun kauheutta ei voi kuvitella kukaan, jonka oma nimi ei sisällä uhkaa d-taivutuksista.
Kenelle sopii: Satiireista ja ilkeästä huumorista pitäville 1965-79-syntyneille (X-sukupolvi); ei sovi varsinaisesti piristystä etsiville. Verbaali-iloittelusta tykkääville. Musiikkielämästä ja kaupunkikulttuurista kiinnostuneille.
Asiasanoihin voisi lisätä:
satiiri
unelmat : arkielämä : ristiriidat
julkisuuskuva : yksityiselämä : ristiriidat
sosiaalinen media
menestyminen : sosiaaliset normit
äitiys
ystävyys
musiikkielämä
kaupunkikulttuuri
Homepäiväkirja
Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja (Like 2015)
Lapsiperheen isä ryhtyy vanhempien sukulaismiesten avustuksella remontoimaan ostamaansa taloa. Kun urakka on valmis, talo paljastuu kosteusvaurion takia asumiskelvottomaksi. Näin kävi, vaikka talon myynyt nainen tarjosi esittelytilaisuudessa pullaa ja sanoi, ettei mitään ongelmia ole koskaan ollut. Myöhemmin käy ilmi, että petos on ollut harkittu. Oikeudessa perhe saa 7500 euron korvauksen.
Kun sarjakuvassa vihjattiin tuleviin onnettomuuksiin, luulin, että koko perhe tulee menettämään homeen myötä terveytensä. Näin ei onneksi käynyt. Sen sijaan menetetään rahat, vapaa-aika sekä luottamus yhteiskunnan hyvyyteen. En pysty samaistumaan "remonttireiskan" nöyryytykseen talon paljastuttua hometaloksi, mutta uhrin häpeässä on kuitenkin yleisinhimillisyyttä. Kun yhteiskunta ei toimi oletetulla oikeudenmukaisella tavalla, uhri syyttää itseään: minun olisi pitänyt toimia toisella tavalla. Syyttömän uhrin häpeäminen ei sinänsä ole loogista, joten olisikohan tälle tunnemekanismille jokin biologinen perusta? Ahtisen teoksen rehellisyys ihastuttaa. Homevauriosta tulee hälytysmerkki jo varhain, mutta koska luottamus maailmaan ei vielä ole mennyt, ensimmäisiä merkkejä ei oteta vakavasti.
Kenelle: Kirjanäyttelyyn, jossa aiheena jokin seuraavista: rakentaminen, remontointi, mieskirjallisuus, isyys, etiikka, moraali, oikeuslaitos, hyvyys/pahuus, omaelämäkerrallisuus, taiteilija(romaani)t, selviytymistarinat, yhteiskunta pienen ihmisen kannalta.
Asiasanoihin voisi lisätä:
sarjakuvat : mieskirjallisuus
omaelämäkerrallisuus
remontti : rakennukset
rakentaminen
homevauriot
mieheys
isyys
kiinteistönkauppa : petos
oikeudenkäynti
Lapsiperheen isä ryhtyy vanhempien sukulaismiesten avustuksella remontoimaan ostamaansa taloa. Kun urakka on valmis, talo paljastuu kosteusvaurion takia asumiskelvottomaksi. Näin kävi, vaikka talon myynyt nainen tarjosi esittelytilaisuudessa pullaa ja sanoi, ettei mitään ongelmia ole koskaan ollut. Myöhemmin käy ilmi, että petos on ollut harkittu. Oikeudessa perhe saa 7500 euron korvauksen.
Kun sarjakuvassa vihjattiin tuleviin onnettomuuksiin, luulin, että koko perhe tulee menettämään homeen myötä terveytensä. Näin ei onneksi käynyt. Sen sijaan menetetään rahat, vapaa-aika sekä luottamus yhteiskunnan hyvyyteen. En pysty samaistumaan "remonttireiskan" nöyryytykseen talon paljastuttua hometaloksi, mutta uhrin häpeässä on kuitenkin yleisinhimillisyyttä. Kun yhteiskunta ei toimi oletetulla oikeudenmukaisella tavalla, uhri syyttää itseään: minun olisi pitänyt toimia toisella tavalla. Syyttömän uhrin häpeäminen ei sinänsä ole loogista, joten olisikohan tälle tunnemekanismille jokin biologinen perusta? Ahtisen teoksen rehellisyys ihastuttaa. Homevauriosta tulee hälytysmerkki jo varhain, mutta koska luottamus maailmaan ei vielä ole mennyt, ensimmäisiä merkkejä ei oteta vakavasti.
Kenelle: Kirjanäyttelyyn, jossa aiheena jokin seuraavista: rakentaminen, remontointi, mieskirjallisuus, isyys, etiikka, moraali, oikeuslaitos, hyvyys/pahuus, omaelämäkerrallisuus, taiteilija(romaani)t, selviytymistarinat, yhteiskunta pienen ihmisen kannalta.
Asiasanoihin voisi lisätä:
sarjakuvat : mieskirjallisuus
omaelämäkerrallisuus
remontti : rakennukset
rakentaminen
homevauriot
mieheys
isyys
kiinteistönkauppa : petos
oikeudenkäynti
12.1.2016
Naisnäkökulma Japaniin
Marjo Seki: Kurkistus viuhkan taakse (omakustanne, 2015)
Marjo Sekin muistelmateos kahdestakymmenestä Japanissa vietetystä vuodesta on iloinen yllätys. Päältä päin vaatimattoman näköinen omakustanne on taitavasti ja tiiviisti kirjoitettu. Teos olisi varmaankin mennyt läpi kaupallisella kustantajalla, mutta ehkä Tampereella japanilaista ravintolaa pitävä kirjoittaja ei ole tarvinnut ulkopuolista levityskanavaa.
Marjo Seki lähti Japaniin nuorena tyttönä, perusti perheen ja toimi yrittäjänä. Suomeen palattuaan hän on toiminut Japani-asiantuntijana monissa tehtävissä. Hän on ehtinyt analysoida japanilaisuutta pitkään, minkä ansiosta teos on paitsi vetävästi kirjoitettu, myös asiasisällöltään jäsennelty. Henkilökohtaiset kokemukset nivoutuvat mukavasti yhteiskuntakuvaukseen.
Kenelle sopii: Japaniin vaihto-oppilaaksi tai työasioissa menevälle. Japani-intoilijalle. Yrittäjyyskertomuksista pitävälle. Naisen asemaa eri yhteiskunnissa tai naisyrittäjiä tutkivalle.
Muuta samantyylistä luettavaa: Vastapariksi tälle teokselle sopii Marutei Tsurusen (ent. Martti Turunen) muistelmateos Sinisilmäinen samurai : suomalaisella sisulla Japanin senaattiin. Tsurunen asettui japanilaiseen perheinstituutioon miehenä, Seki taas naisena. Avioliiton tarjoamien etuuksien ja velvollisuuksien suhde on miehelle ja naiselle valtavan erilainen.
Marjo Sekin muistelmateos kahdestakymmenestä Japanissa vietetystä vuodesta on iloinen yllätys. Päältä päin vaatimattoman näköinen omakustanne on taitavasti ja tiiviisti kirjoitettu. Teos olisi varmaankin mennyt läpi kaupallisella kustantajalla, mutta ehkä Tampereella japanilaista ravintolaa pitävä kirjoittaja ei ole tarvinnut ulkopuolista levityskanavaa.
Marjo Seki lähti Japaniin nuorena tyttönä, perusti perheen ja toimi yrittäjänä. Suomeen palattuaan hän on toiminut Japani-asiantuntijana monissa tehtävissä. Hän on ehtinyt analysoida japanilaisuutta pitkään, minkä ansiosta teos on paitsi vetävästi kirjoitettu, myös asiasisällöltään jäsennelty. Henkilökohtaiset kokemukset nivoutuvat mukavasti yhteiskuntakuvaukseen.
Kenelle sopii: Japaniin vaihto-oppilaaksi tai työasioissa menevälle. Japani-intoilijalle. Yrittäjyyskertomuksista pitävälle. Naisen asemaa eri yhteiskunnissa tai naisyrittäjiä tutkivalle.
Muuta samantyylistä luettavaa: Vastapariksi tälle teokselle sopii Marutei Tsurusen (ent. Martti Turunen) muistelmateos Sinisilmäinen samurai : suomalaisella sisulla Japanin senaattiin. Tsurunen asettui japanilaiseen perheinstituutioon miehenä, Seki taas naisena. Avioliiton tarjoamien etuuksien ja velvollisuuksien suhde on miehelle ja naiselle valtavan erilainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)