Lapsiperheen isä ryhtyy vanhempien sukulaismiesten avustuksella remontoimaan ostamaansa taloa. Kun urakka on valmis, talo paljastuu kosteusvaurion takia asumiskelvottomaksi. Näin kävi, vaikka talon myynyt nainen tarjosi esittelytilaisuudessa pullaa ja sanoi, ettei mitään ongelmia ole koskaan ollut. Myöhemmin käy ilmi, että petos on ollut harkittu. Oikeudessa perhe saa 7500 euron korvauksen.
Kun sarjakuvassa vihjattiin tuleviin onnettomuuksiin, luulin, että koko perhe tulee menettämään homeen myötä terveytensä. Näin ei onneksi käynyt. Sen sijaan menetetään rahat, vapaa-aika sekä luottamus yhteiskunnan hyvyyteen. En pysty samaistumaan "remonttireiskan" nöyryytykseen talon paljastuttua hometaloksi, mutta uhrin häpeässä on kuitenkin yleisinhimillisyyttä. Kun yhteiskunta ei toimi oletetulla oikeudenmukaisella tavalla, uhri syyttää itseään: minun olisi pitänyt toimia toisella tavalla. Syyttömän uhrin häpeäminen ei sinänsä ole loogista, joten olisikohan tälle tunnemekanismille jokin biologinen perusta? Ahtisen teoksen rehellisyys ihastuttaa. Homevauriosta tulee hälytysmerkki jo varhain, mutta koska luottamus maailmaan ei vielä ole mennyt, ensimmäisiä merkkejä ei oteta vakavasti.
Kenelle: Kirjanäyttelyyn, jossa aiheena jokin seuraavista: rakentaminen, remontointi, mieskirjallisuus, isyys, etiikka, moraali, oikeuslaitos, hyvyys/pahuus, omaelämäkerrallisuus, taiteilija(romaani)t, selviytymistarinat, yhteiskunta pienen ihmisen kannalta.
Asiasanoihin voisi lisätä:
sarjakuvat : mieskirjallisuus
omaelämäkerrallisuus
remontti : rakennukset
rakentaminen
homevauriot
mieheys
isyys
kiinteistönkauppa : petos
oikeudenkäynti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti