Kustantamoista

Olen jo kauan valikoinut lukemista kustantajan mukaan. Kymmenkunta vuotta sitten suosikkikustantamoni oli Avain. Se oli pikkukustantamo, jonka julkaisemista romaaneista pidin aina. Niinpä aloin hakea kirjastotietokannasta nimenomaan Avaimen julkaisemia teoksia. Sieltä löysin esimerkiksi Lionel Shriverin. Sittemmin BTJ Kustannus Oy osti Avaimen, mutta muutaman vuoden kuluttua Avaimen romaanien julkaiseminen lopetettiin ja keskityttiin tietokirjoihin.

Avaimen lisäksi suosikkikustantajiani on ollut Otava, jonka julkaisemista teoksista olen pitänyt keskimäärin enemmän kuin WSOY:n julkaisemista - WSOY on niin suuri kustannustalo, että sieltä löytyy monenlaista eikä aina omaan makuun sopivaa. WSOY:n julkaisemista teoksista ei aina tiedä, onko kyseessä väliteos suurelta nimeltä. Otavalla on enemmän minua puhuttelevia kirjailijoita, kuten Pirjo Hassinen, Alexandra Fuller, Hanna Marjut Marttila ja Anna-Leena Härkönen. Gummerus on mielestäni julkaissut puhutteleviakin romaaneja, joissa kuitenkin saattaa olla epätasaisuutta laadussa - varsinkin teosten alussa, jos kyseessä on esikoisteos. Näistä tulee mieleen Elina Tiilikan esikoisromaani Punainen mekko (Gummerus 2010). Olen ajatellut, että kirjailija on ehkä pyrkinyt WSOY:lle ja Otavaan, muttei ole päässyt, ja tullut sitten julkaistuksi pienemmässä Gummeruksessa. Gummeruksen löydöistä merkittävin lienee Kalle Päätalo.

Sammakko herättää minussa myönteisiä mielikuvia. He ovat julkaisseet Charles Bukowskia ja Kreetta Onkelia, molemmat suursuosikkejani. Sammakon teoksiin tartun mielelläni.

Bazar, Siltala ja Teos ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiotani hyvillä kirjoillaan. Tuorein innostuksen kohteeni on Into Kustannus, joka on julkaissut kiinnostavia yhteiskunnallisia teoksia. Kääntäjä Kimmo Pietiläisen kustantamo Terra Cognita on ollut suursuosikkini jo usean vuoden ajan: Pietiläinen suomentaa merkittäviä tietoteoksia, joita mielestäni pitäisi ottaa enemmän pikkukirjastojenkin valikoimiin.

Suhtautumiseni Likeen on ambivalentti. Kymmenkunta vuotta sitten minusta tuntui, että Like julkaisee lähinnä provokatorisia ei-niin-hyviä teoksia, mutta nyt äsken luin Bea Uusman tietoteoksen Naparetki : minun rakkaustarinani (Like 2015). Myös suosikkini Antti Tuomainen ja Riikka Ala-Harja ovat Liken kirjailijoita. Like on mielikuvissani nuorekas, mutta edelleen tartun Liken teoksiin hieman varoen. En pidä provosoinnista, joka ei sisällä oikeaa yllätyksellisyyttä. Lupaus kapinallisuudesta on lunastettava myös.

Mielikuvani Tammi-kustantamosta on neutraali. Heillä on Pauliina Vanhatalo ja Jussi Valtonen, upeita kirjailijoita molemmat, mutta mitään erityistä käsitystä minulle ei Tammen linjasta ole syntynyt. Heillä on Tammen keltainen kirjasto - ehkä linjana on hyvään tarinaan liittyvä laatukirjallisuus (joka ei kuitenkaan ole minulle ykköskriteeri; eniten arvostan uusia oivalluksia tarjoavaa kirjallisuutta). Tammen keltaisen kirjaston kirjoista jotkut ovat jääneet minulta kesken.

Juttelin taannoin erään kustantamon kustannuspäällikön kanssa kustantamoihin liittyvistä mieltymyksistäni. Hän sanoi minun olevan poikkeuksellinen lukija, sillä tutkimusten mukaan keskivertolukijalle kustantajalla ei ole mitään merkitystä. Varmasti kirjastoalan työntekijöiden joukossa kustantajien erilaiset kustannuslinjat kuitenkin tunnetaan.