Erityisherkille omistettu kirja

Anja Snellman: Antautuminen (WSOY 2015)

Anja Snellman kuuluu "lue koko tuotanto" -kirjailijoiden listalleni, koska hän tarttuu aina ajankohtaisiin aiheisiin eli hänellä on sanottavaa. Tällä kertaa aiheena on erityisherkkyys. Teos on ehkä omaelämäkerrallinen, mutta vain kirjailija tietää, kuinka perinpohjaisesti. Asiasanoissa on "avainromaanit", mutta ei "elämäkertaromaanit" tai "omaelämäkerrallisuus". Luin hiljattain Elaine N. Aronin tietoteoksen Erityisherkkä ihminen (2013) ja tämä romaani täydensi aihetta sopivasti.

Romaanin päähenkilö Anu on lapsesta saakka kuin peura ajovaloissa: säikky, ylireagoiva, arka. Ei kestä sanomisia, viihtyy yksin, on onnellinen kirjastossa. Hänen on sietää hässäköitä, toisten touhotusta ja hiertäviä vaatteita. Tietenkin hän saa kuulla erilaisuudestaan läpi elämänsä. Toisaalta hänen intensiivinen tunnemaailmansa myös viehättää ihmisiä. Keski-iässä hänelle selviää, että hänen "hankaluutensa" onkin neurologinen tila, erityisherkkyys, jossa aivojen peilisolut ovat yliaktiiviset. Snellman eläytyy tai muistaa ällistyttävän hyvin lapsuutensa ja nuoruutensa tunnetilat.

Kenelle: Kirjastossa hyllyjen välissä hiippailevalle perinteiselle lukutoukkahissukalle tai puheliaalle maailmanymmärtäjälle. Kulttuurin laineita seuraavalle. Herman Hessestä tykkäävälle. Psykologeille ja opettajille.

Isättömän pojan toiveuni

Antti Tuomainen: Kaivos (Like 2015)

Kirjailija Antti Tuomainen on löytänyt tiensä käännöskirjallisuusmarkkinoille ulkomaille ja teoksesta Synkkä niin kuin sydämeni (2014) tehdään elokuva. Kaivos-dekkarissa on runsaasti Suomen talven kuvausta ja toiminnallisia, mutta tunteisiin vetoavia kohtauksia, joten uutukainenkin sopinee ulkomaanmarkkinoille ja elokuvattavaksi.

Aiheeltaan teos on superajankohtainen. Pohjois-Suomessa sijaitseva Suomalahden kaivos, joka kovasti muistuttaa Talvivaaran kaivosta, on salannut ympäristörikoksiaan pitääkseen liiketoimintansa voitollisena. Toimittaja Janne Vuori saa vihiä asiaintilasta - ja tietenkin tappajat peräänsä juttua penkoessaan. Perheonni rakoilee sankaritekoja tehdessä, mutta suhde kauan kadoksissa olleeseen isään löytyy uudestaan. Helsinkiä tunteva lukija saa iloita miljöökuvauksesta - dekkareissa tarkkojen faktojen, kuten kadunnimien, luetteloiminen sopii tunnelmaan ja siksi dekkareissa miljöökuvaus kukoistaa.

Kenelle sopii: Hyvin monenlaisille ja monen ikäisille lukijoille. Teoksen tunnelmasta tuli mieleen Remeksen alkuaikojen teos Pedon syleily.

Ei huora eikä madonna

Riikka Ala-Harja: Kevyt liha (Like 2015)

Eronnut Saara on kouluikäisen Martin yksinhuoltaja, työskentelee teatterissa valosuunnittelijana ja harrastaa punttisalilla käymistä. Moderni, helposti samaistuttavissa oleva naishahmo siis. Kun hän törmää sattumalta nuoruudenheilaansa Jarnoon, lempi leiskahtaa ja alkaa rakastelun ilosta voimansa saava suhde.

Ala-Harjan teoksessa kaikki on päinvastoin kuin romanttisessa kirjallisuudessa: nainen on vahvempi ja suurempi kuin mies, nainen jarruttaa yhteen muuttamista eikä lopussa laiteta hääkutsuja postiin. Saara on kasvanut liian voimakkaaksi siihen rooliin, joka hänelle suhteessa Jarnoon on tarjolla. Ala-Harjan teksti rullaa vaivattomasti ja lukijaa ilahdutetaan runsailla arkihavainnoilla: juuri noin, tuon olen aina tiennyt, mutten ole osannut sanoiksi pukea. Ala-Harjan dramaturgitausta näkyy tekstissä siten, että se on helppo kuvitella näytelmäksi tai elokuvaksi.

Huomasin käyttäväni asiasanaa ruumiillisuus enemmän naisten kuin miesten kirjoittamien romaanien kohdalla. Ehkä en oman sukupuoleni takia näe miesten kirjoittamissa teoksissa ruumiillisuutta yhtä selvästi tai sitten ruumiillisen voiman ja aistimusten kuvailu miesten tekstissä on enemmän itsestäänselvyys. Aion jatkossa kiinnittää havainnointiini huomiota tältä osalta.

Ekoaatetta sarjakuvassa

Cyril Pedrosa: Ekoloogiset (WSOY)

Sarjakuvissa minua viehättää piirtäen toteutettu huumori sekä katkelmallisuus; sarjakuvia voi lukea väsyneenäkin. Pedrosan sarjakuvassa viehättää myös ranskalaisuus ekosilmälasien läpi nähtynä. Pedrosan ekologisuus ei ole kovin radikaalia, sillä sarjakuvan minähenkilö tupakoi ja matkailee autolla. Ekoaate ilmenee lähinnä ruokavalinnoissa ja jätehuollossa. Toisaalta alkuperäiset albumit Autobio ja Autobio 2 on julkaistu vuosina 2008 - 2009, mikä ekoasioissa tarkoittaa todella kauan sitten. Kirja sopii kirjanäyttelyihin, joissa aiheena esimerkiksi ekologisuus, ympäristö, ranskalaisuus, lapsiperheet.

Asiasanoissa on "vaihtoehtoinen elämäntapa" ja "kestävä kehitys", mutta ei esimerkiksi ympäristö-alkuisia asiasanoja tai sanaa "ekologisuus" (viimeksimainittua ei Kaunokki-asiasanastossa olekaan, Ysassa se on). Ympäristöaiheisia hakuja tehdessä on muistettava hakea monipuolisesti eri sanoilla.

Romanian kerjäläiset Suomen kaduilla

Kimmo Oksanen: Kerjäläisten valtakunta : totuus kerjäävistä romaneista... ja muita valheita : pamfletti (WSOY 2009)

Luin tämän kirjan Kimmo Oksasen "Kasvonsa menettänyt mies" -teoksen innoittamana, koska Oksanen kirjoittaa hyvin - hieman samaan tyyliin kuin laatutoimittaja Anu Silfverberg. Teksti kulkee ja ajatus juoksee, ilo lukea. Oksanen paneutuu Romaniasta lähtöisin olevien romanikerjäläisten asiaan haastattelujen ja kenttätutkimuksen avulla: keitä kerjäläiset ovat, miksi he lähtevät toiseen maahan kerjäämään, pitäisikö heitä auttaa ja jos niin millä tavoin. Ongelman laajuus tulee lukijalle selväksi. Romanianromaneja yritetään auttaa monellakin tavoin, mutta heidän asemansa ei korjaudu ainoastaan rahan avulla, vaan tarvitaan myös rasismin, sorron ja virkamiesten korruption lopettaminen, jotta köyhät romanit voivat saada toimeentulonsa omassa yhteiskunnassaan Romaniassa.

Asiasanoihin voisi lisätä:

rasismi
tutkiva journalismi

Lapsuus mielipuolen mummon hoivissa

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (Into 2014)

Tälle teokselle on helppo löytää lukijakuntaa. Se sopii

- lapsikuvauksista kiinnostuneelle ja lapsikuvausaiheeseen kirjanäyttelyyn
- isovanhemmuus-aiheiseen kirjanäyttelyyn
- sairaus-aiheiseen kirjanäyttelyyn
- äidit ja tyttäret -aiheiseen kirjanäyttelyyn
- Neuvostoliitto-nostalgiasta ja Venäjästä kiinnostuneelle
- himolukijalle, joka seuraa ajan virtauksia
- sekä nuorille että vanhoille, miehille ja naisille

Teos on tavallaan hauskakin, mutta traagisella tavalla. Seitsenvuotias Sasha-poika asuu mielipuolen mummonsa hoivissa, ja tästä mummolasta on idylli kaukana. Kovia kokenut mummo hoitaa Sashan moninaisia sairauksia (oikeita vai kuviteltuja?) antaumuksella, mutta muutoin julma kohtelu saa lukijan sydämen pakahtumaan. Kunpa Sasha pääsisi pois, äitinsä luokse asumaan! Kirjan etuliepeessä kirjailijaa verrataan Dickensiin eikä syyttä. Asiasanoissa ketju "hylkäys : lapset : äidit" on turha, koska lapsi on riistetty äidiltään väkisin.

Asiasanoihin voisi lisätä:

lapsuus
kaltoinkohtelu : lapset
sairaus : hypokondria
psyykkisesti sairaat : isoäidit
vanhempi-lapsisuhde : äidit : tyttäret
kaupungit: Neuvostoliitto: Moskova: 1970-luku

Samantyyppistä luettavaa:

Ruben Gallego: Valkoista mustalla
Katri Lipson: Kosmonautti

Antelias kaupunki

Aku Ojala: Antelias kaupunki (Gummerus 2015)

Aku Ojala (s. 1983) voitti esikoisromaanillaan Gummeruksen suuren romaanikilpailun vuonna 2014. Aion lukea Ojalan teokset vastaisuudessakin. Kirja on toisaalta pullollaan teräviä havaintoja ja oivalluksia - on ihanaa, kun kirjailija pukee sanoiksi sen, minkä itse on aina tiennyt, mutta ei ole tiennyt tietävänsä - mutta toisaalta kirja on välillä ihmeellisen tylsä. Antero menee baariin, Antero pokaa naisen, Antero hommailee naisen kanssa. Sitten Anterolla on tylsää. Hän kokee elämänsä tyhjäksi, mutta halveksuu työssäkäyviä tylsimyksiä. Antero kirjoittaa. Pari runokirjaa on jo syntynyt. Vielä hän näyttää, mikä on miehiään. Sitten hän menee taas baariin.

Romaanissa on paljon viittauksia kirjallisuuteen. Mieleeni tuli Bukowski - Antero tykkää Celinestä, kuten Bukowski - mutta tästä kirjasta puuttuu Bukowskin lämpö. Vaikka puutteellisiakin naisvartaloita kuvataan välillä myönteisesti, kuten Bukowski tekee, päähenkilö Antero ei tunne toveruutta kenenkään kanssa; hän ei ole koskaan kuulunut mihinkään porukkaan. Helsingin Sanomien arvostelun mukaan romaani "soi duurissa", mutta ei todellakaan soi. Antero tiedostaa tunnekylmyytensä, erillisyytensä ja masennuksensa itsekin, jatkuva naiskentelu ei sitä muuksi muuta. Antero lukee, ymmärtää, tiedostaa, hän on hirveän fiksu, mutta itseensä jumittunut. Arvosteluissa mainitaan esikuvia, joiden innoittamaksi teosta arvellaan - Miller, Sirola, Salama - joten selvästi on olemassa "genre", johon teos kuuluu. Se on vaikea genre, koska se on niin tuttu.

Asiasanoihin voisi lisätä:

taiteilijaromaanit
intertekstuaalisuus
miesnäkökulma
seksuaalisuus
eksistentialismi
kirjallinen kulttuuri
syrjäytyminen
kaupunkikulttuuri
kirjailijat : runoilijat
baarit