Valokuvataiteilijan palava sydän

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (Tammi 2015)

Pauliina Vanhatalon kirjat ovat niin syvällisiä, ettei ole mikään ihme, että hän välillä lataa akkujaan kirjoittamalla chick lit -kirjallisuutta Veera Vaahteran nimellä. Minun lukujonossani Vanhatalo pääsee vip-vieraana muiden yöpöydällä jonottavien kirjojen ohi. Taas koin oppineeni ihmisyydestä tämän teoksen luettuani.

Romaani kertoo oululaisesta Aarni Koskiaavasta, josta onnekkaan sattuman kautta tulee valokuvaaja. Hän elättää perheensä tekemällä henkilövalokuvausta, mutta toteuttaa samalla taiteilijan kutsumustaan kuvaamalla aiheita, joille ei ole kaupallista kysyntää. Ilmaiseksi ei menestys tule. Aarnilla on tukijoita, mutta myös kampittajia. Taiteilijan elämänvalintojen kuvausta täydentää Aarnin tyttären, Lumin, urapolun etsintä. Hän tahtoisi muusikoksi, mutta "eihän sillä elä", joten hän kouluttautuu ammattiin josta ei pidä.

Teos on erinomainen kuvaus siitä, mitä eväitä tarvitaan taiteilijaksi tulemiseen: tuuria, työtä, lahjakkuutta, sisäistä näkemystä, tukijoita, työtä, pitkäjänteisyyttä, työtä sekä jokin sielussa piilotteleva nyrjähtänyt pala. Yksi teoksen motiiveista on tuli, jonka voi ymmärtää myös symbolisesti: taiteen palo, polttava intohimo. Sisäinen pakko toteuttaa omaa taidettaan kalvanee kaikkia taiteilijoita, olipa laji valokuvaus, kirjallisuus, musiikki tai jokin muu.

Teoksen tunnelma toi mieleeni Tommi Kinnusen romaanin Neljäntienristeys. Molemmissa kirjoissa henkilöt koettavat tulla omaksi täydeksi itsekseen, vaikka ympäröivä maailma ei siihen kannusta.

Tampere-entusiasteille

Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu (Crime Time 2015)

Kun en tunne Tamperetta kovin hyvin, en päässyt nauttimaan kahdennenkymmenennen komisario Koskinen -dekkarin kaupunkikuvauksen nyansseista. Pispalanharjulla asuva lähihoitajamies pakoilee ahdistelijoitaan henkensä kaupalla, muttei suostu kertomaan kenellekään, ketä ja miksi. Samaan aikaan komisario Koskinen setvii työtoverinsa tyttären katoamista sekä naisia baareissa huumaavan konnan tekosia. Siinä sivussa hän joutuu vahtimaan poliisiasemalla nelivuotiasta lapsenlastaan, kun lapsen mummolla, ex-vaimolla, on yllättäviä menoja. Putosin juonesta kärryiltä, mutta ojentaisin teoksen suomalaista dekkaria ja Tamperetta sympatisoivalle lukijalle.

Surrealistisessa Pohjois-Koreassa

Guy Delisle: Pjongjang (WSOY 2009)

Sarjakuvan lukeminen ei aina ole kevyttä ja viihdyttävää eikä sen tarvitsekaan olla. Sarjakuva ilmaisumuotona sopii hyvin kuvaamaan Pohjois-Korean oloja, joihin kanadalainen Guy Delisle tutustui vieraillessaan maassa animaatioelokuvaa tehdessään. Olisipa mielenkiintoista lukea jonkun ulkomaalaisen Suomen oloista piirtämää sarjakuvaa! Millaisia ilmeitä ihmisillä, millaisia käsittämättömiä hupsutuksia?

Pohjois-Korean meiningin järjettömyys hämmästyttää. Varoja on poltettu tyhjänä seisovaan moottoritiehen ja kolossaalisiin statusrakennuksiin samalla, kun tavaratalossa on hämärää sähkönpuutteen takia, katuvaloja ei ole ja kansa näkee nälkää. Kim Il-Sungin ja Kim Jong-Ilin palvonnan ällistyttävä monimuotoisuus on läsnä kaikkialla. Länsimaisen vierailijan joka askelta valvotaan.

Sarjakuvia voisi käyttää enemmän kirjanäyttelyissä. Tämä sopisi esimerkiksi teemoihin valta, Itä-Aasia, isoveli valvoo. Nappasin teoksen luettavakseni Kirjastot.fi-nettipalvelun Ammattikalenterin viestistä, jossa oli linkki Docventures-kirjanäyttelyjen aineistolistoihin.

Erityisherkille omistettu kirja

Anja Snellman: Antautuminen (WSOY 2015)

Anja Snellman kuuluu "lue koko tuotanto" -kirjailijoiden listalleni, koska hän tarttuu aina ajankohtaisiin aiheisiin eli hänellä on sanottavaa. Tällä kertaa aiheena on erityisherkkyys. Teos on ehkä omaelämäkerrallinen, mutta vain kirjailija tietää, kuinka perinpohjaisesti. Asiasanoissa on "avainromaanit", mutta ei "elämäkertaromaanit" tai "omaelämäkerrallisuus". Luin hiljattain Elaine N. Aronin tietoteoksen Erityisherkkä ihminen (2013) ja tämä romaani täydensi aihetta sopivasti.

Romaanin päähenkilö Anu on lapsesta saakka kuin peura ajovaloissa: säikky, ylireagoiva, arka. Ei kestä sanomisia, viihtyy yksin, on onnellinen kirjastossa. Hänen on sietää hässäköitä, toisten touhotusta ja hiertäviä vaatteita. Tietenkin hän saa kuulla erilaisuudestaan läpi elämänsä. Toisaalta hänen intensiivinen tunnemaailmansa myös viehättää ihmisiä. Keski-iässä hänelle selviää, että hänen "hankaluutensa" onkin neurologinen tila, erityisherkkyys, jossa aivojen peilisolut ovat yliaktiiviset. Snellman eläytyy tai muistaa ällistyttävän hyvin lapsuutensa ja nuoruutensa tunnetilat.

Kenelle: Kirjastossa hyllyjen välissä hiippailevalle perinteiselle lukutoukkahissukalle tai puheliaalle maailmanymmärtäjälle. Kulttuurin laineita seuraavalle. Herman Hessestä tykkäävälle. Psykologeille ja opettajille.

Isättömän pojan toiveuni

Antti Tuomainen: Kaivos (Like 2015)

Kirjailija Antti Tuomainen on löytänyt tiensä käännöskirjallisuusmarkkinoille ulkomaille ja teoksesta Synkkä niin kuin sydämeni (2014) tehdään elokuva. Kaivos-dekkarissa on runsaasti Suomen talven kuvausta ja toiminnallisia, mutta tunteisiin vetoavia kohtauksia, joten uutukainenkin sopinee ulkomaanmarkkinoille ja elokuvattavaksi.

Aiheeltaan teos on superajankohtainen. Pohjois-Suomessa sijaitseva Suomalahden kaivos, joka kovasti muistuttaa Talvivaaran kaivosta, on salannut ympäristörikoksiaan pitääkseen liiketoimintansa voitollisena. Toimittaja Janne Vuori saa vihiä asiaintilasta - ja tietenkin tappajat peräänsä juttua penkoessaan. Perheonni rakoilee sankaritekoja tehdessä, mutta suhde kauan kadoksissa olleeseen isään löytyy uudestaan. Helsinkiä tunteva lukija saa iloita miljöökuvauksesta - dekkareissa tarkkojen faktojen, kuten kadunnimien, luetteloiminen sopii tunnelmaan ja siksi dekkareissa miljöökuvaus kukoistaa.

Kenelle sopii: Hyvin monenlaisille ja monen ikäisille lukijoille. Teoksen tunnelmasta tuli mieleen Remeksen alkuaikojen teos Pedon syleily.

Ei huora eikä madonna

Riikka Ala-Harja: Kevyt liha (Like 2015)

Eronnut Saara on kouluikäisen Martin yksinhuoltaja, työskentelee teatterissa valosuunnittelijana ja harrastaa punttisalilla käymistä. Moderni, helposti samaistuttavissa oleva naishahmo siis. Kun hän törmää sattumalta nuoruudenheilaansa Jarnoon, lempi leiskahtaa ja alkaa rakastelun ilosta voimansa saava suhde.

Ala-Harjan teoksessa kaikki on päinvastoin kuin romanttisessa kirjallisuudessa: nainen on vahvempi ja suurempi kuin mies, nainen jarruttaa yhteen muuttamista eikä lopussa laiteta hääkutsuja postiin. Saara on kasvanut liian voimakkaaksi siihen rooliin, joka hänelle suhteessa Jarnoon on tarjolla. Ala-Harjan teksti rullaa vaivattomasti ja lukijaa ilahdutetaan runsailla arkihavainnoilla: juuri noin, tuon olen aina tiennyt, mutten ole osannut sanoiksi pukea. Ala-Harjan dramaturgitausta näkyy tekstissä siten, että se on helppo kuvitella näytelmäksi tai elokuvaksi.

Huomasin käyttäväni asiasanaa ruumiillisuus enemmän naisten kuin miesten kirjoittamien romaanien kohdalla. Ehkä en oman sukupuoleni takia näe miesten kirjoittamissa teoksissa ruumiillisuutta yhtä selvästi tai sitten ruumiillisen voiman ja aistimusten kuvailu miesten tekstissä on enemmän itsestäänselvyys. Aion jatkossa kiinnittää havainnointiini huomiota tältä osalta.

Ekoaatetta sarjakuvassa

Cyril Pedrosa: Ekoloogiset (WSOY)

Sarjakuvissa minua viehättää piirtäen toteutettu huumori sekä katkelmallisuus; sarjakuvia voi lukea väsyneenäkin. Pedrosan sarjakuvassa viehättää myös ranskalaisuus ekosilmälasien läpi nähtynä. Pedrosan ekologisuus ei ole kovin radikaalia, sillä sarjakuvan minähenkilö tupakoi ja matkailee autolla. Ekoaate ilmenee lähinnä ruokavalinnoissa ja jätehuollossa. Toisaalta alkuperäiset albumit Autobio ja Autobio 2 on julkaistu vuosina 2008 - 2009, mikä ekoasioissa tarkoittaa todella kauan sitten. Kirja sopii kirjanäyttelyihin, joissa aiheena esimerkiksi ekologisuus, ympäristö, ranskalaisuus, lapsiperheet.

Asiasanoissa on "vaihtoehtoinen elämäntapa" ja "kestävä kehitys", mutta ei esimerkiksi ympäristö-alkuisia asiasanoja tai sanaa "ekologisuus" (viimeksimainittua ei Kaunokki-asiasanastossa olekaan, Ysassa se on). Ympäristöaiheisia hakuja tehdessä on muistettava hakea monipuolisesti eri sanoilla.