Eläintentäyttäjän perhesalaisuus

Henni Kitti: Elävän näköiset (WSOY 2014)

Melkein vihaksi pistää, kun vuonna 1985 syntynyt ihminen osaa kirjoittaa näin hienon teoksen. Henni Kitin romaania oli ihana lukea. Ei tarvinnut pinnistellä ymmärtääkseen kirjan rakennetta tai sitä, kuka milloinkin puhuu ja millä vuosisadalla. Ja silti oli henkevä kirja.

Romaani on sukutarina, jossa Tornionjoen varrella asuvat kaksi pariskuntaa saavat kumpikin lapsen. Naapureina kasvavat lapset lähtevät maailmalle, elanto löytyy Etelä-Suomesta, mutta välillä käydään Lapissa. Heti kirjan alussa esitellään perhesalaisuus, jonka paljastumista lukija jännää loppuun asti. Odotus palkitaan. Parasta kirjassa on henkilöiden sisäisen maailman kuvaus. Kitti ei koettele lukijan kärsivällisyyttä, hän on kuin luotettava pursi, jonka kyydissä on helppo mennä.

Kenelle sopii: Elämää ihmettelevälle himolukijalle, pohdiskelijalle, nuorelle tai vanhalle.

Muuta samantyylistä luettavaa:

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (sukutarina pohjoisesta homoseksuaalisella sivujuonteella)
Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (tyylillisesti erilainen, mutta sijoittuu Tornionjokilaakson liepeille; Kitin romaanissa mainitaan Pajala)
Maria Peura: Valon reunalla (sijoittuu Lappiin Pelloon, mistä Kitti on kotoisin, ja kuvaa  nuoruutta)
Katri Lipson: Kosmonautti (nuoruus, tunnelmassa ehkä jotakin samaa)

Peter Greenawayn elokuva "ZOO - A Zed and Two Noughts" sopisi oheiskatsottavaksi.

Asiasanoihin voisi lisätä

sukuromaanit (mielestäni tämä oli enemmän suku- kuin perheromaani)
eläinten täyttäminen (termi "eläintentäyttäjät" korvataan termillä "konservaattorit", mutta YSA:sta löytyy kyllä asiasana "eläinten täyttäminen", mikä on kirjan kannalta olennainen termi)
vuorovaikutus : ihminen : eläimet
nuoruus (asiasanaa aikuistuminen on käytetty, pitää muistaa hakea myös sillä, jos tekee nuoruusaiheista kirjanäyttelyä)
perhesalaisuudet
kylät : Lappi : Tornionjokilaakso

Aleksandran ja Santerin lahjakkuus olisi mukava tuoda asiasanoituksessa esiin. "Lahjakkuus" olisi kuitenkin liian dominoiva asiasana, koska se ei ole kirjassa olennaista. "Poikkeusyksilöt" taas jättää lukijalle vallan päätellä, minkälaisesta poikkeuksellisuudesta on kyse; näyttää olevan käytetty fantasiakirjallisuuden yhteydessä eniten.

Ennustamisen vaikeudesta

Nate Silver: Signaali ja kohina: miksi monet ennusteet epäonnistuvat, mutta jotkin eivät (Terra Cognita 2014)

Olen useita kertoja sortunut siihen, että luen ennustamisesta kertovan kirjan, kun itse asiassa haluaisin tietää ennusteen. Miten ilmastonmuutos etenee? Mitä yhteiskunnassa sitten tapahtuu? Millainen maailmamme on viidenkymmenen vuoden päästä? Näihin kysymyksiin kirja ei vastaa. Sen sijaan se kertoo ennustamisen vaikeudesta ja ennusteiden osuvuuteen vaikuttavista tekijöistä eri aloilla: taloudessa, politiikassa, urheilussa, sään ennustamisessa ja ilmastonmuutosasioissa.

Maailma on täynnä virheellisiä ennusteita. Varsinkin talousennusteet ovat menneet pelottavalla tavalla mönkään: taantumaa ei ole osattu "ennustaa" edes silloin, kun ollaan jo eletty taantumaa. Ennusteiden tekemiseen vaikuttaa muun muassa se, millaisia kannustimia ennusteiden tekijöillä on. Esimerkiksi talousanalyytikkojen kannattaa mieluummin säilyttää pörssiosakkeiden kohdalla osta-suositus kuin vaihtaa se myy-suositukseksi. Tutkimustyölleen huomiota ja rahoitusta hakevan kannattaa joskus ennustaa valtavirrasta poikkeavasti, vaikka ennuste menisikin mönkään. Tietty persoonallisuustyyppi - liian itsevarma, huomiohakuinen, jääräpäinen - saattaa ennustaa herkemmin väärin ja myös pitäytyä sitkeästi väärässä ennusteessaan. Epävarmuutta sietävä voi olla parempi ennustaja. Ennusteista tulee laadukkaampia silloin, kun ennuste on kooste ryhmän arvioista ja ryhmäläiset saavat tehdä kukin oman ennusteensa nimettömänä.

On järkeenkäypää, että oma asema vaikuttaa siihen, millaisia ennusteita voi julkisesti päästää suustaan. Julkisesti minkään laitoksen johtaja tuskin sanoo, että tulevaisuudessa tällä minun johtamallani laitoksella ei ole yhteiskunnallista merkitystä, joten alasajo aloitettakoon. Kukaan tutkija ei laita tutkimuksensa loppuun päätelmää, että nyt on kaikki tarvittava tältä alalta tutkittu ja enempää tutkimusrahoitusta ei tarvita, piste.

"Ennustaminen on vaikeaa samasta syystä kuin se on tärkeää: se on objektiivisen ja subjektiivisen todellisuuden yhdistäjä." - Nate Silver

Kenelle sopii: Tietokirjoja lukevalle talouspoliittisesti tai yhteiskunnallisesti orientoituneelle henkilölle, jota kiinnostaa todennäköisyys, ennustaminen ja yhteiskunnan toimintamekanismien ymmärtäminen.

Muuta samantyyppistä luettavaa:
Periaatteessa tulevaisuudentutkimus on samantyyppistä luettavaa, mutta Silverin kirja on konkreettisempi kuin lukemani tulevaisuudentutkimuksen teokset. Silverin kirja sisältää käytännön esimerkkejä sekä epäonnistuneista että epäonnistuneista ennusteista.

Ihmisyyden problemaattisuus

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015)

Pidän Iida Rauman kirjoitustyylistä ja luen kaiken, mitä hän julkaisee. Hänen toinen romaaninsa on paksu, 474-sivuinen, ja käsittelee monia teemoja: ihmisyys kontra eläimellisyys, järki kontra tunne, rationaalinen maailmankuva kontra yliluonnolliseen uskominen, nerous kontra kehitysvammaisuus, heteroseksuaalisuus kontra queer-suuntautumisten kirjo... Aineistosta olisi riittänyt pariinkin romaaniin, mutta ei ole synti, jos kirjailijalla on paljon sanottavaa.

Rauman teksti on säkenöivän älykästä ja itselleni on melkeinpä sivuseikka, mistä aiheesta hän kirjoittaa. Päähenkilönä on nuori matemaatikkonero Erika, jolla on heikot sosiaaliset taidot. Hän etsii paikkaansa tiedeyhteisössä. Rinnalla kulkevat kehitysvammainen pikkusisko Emilia, transsukupuolinen kirjastovirkailija Tuovi sekä taiteellinen ystävätär Annukka (jonka puhuma Oulun murre onnahtaa välillä). Henkilögalleriaan mahtuvat vielä Tuovin häilyväinen naisystävä Janette sekä Erikaan epäterveesti rakastunut tiedemies Tom. Seksuaalisuus on yksi väylä ihmisten välillä. Tuovin kautta tuodaan esiin toivottomuus maapallon tulevaisuuden suhteen. Yhteistä henkilöille on hämmentyneisyys ja täyttymättömät toiveet. Tasapainoisimmat henkilöt ovat transsukupuolinen Tuovi ja kehitysvammainen Emilia. Romaanin sisällön pukeminen sanoiksi tuntuu banaalilta, koska juoni ei ole pääasia, vaan henkilöiden tapa olla - tai yrittää olla - järkeä palvovovassa, mutta yhä järjettömämmäksi käyvässä maailmassa.

Teoksessa on hitunen maagista realismia. Kaikki ei ole tieteen selitettävissä, ainakaan vielä. Koiriin liittyvä symboliikka kulkee vahvana läpi teoksen. Seksuaalisuuden käsittelyssä kiehtovaa on se, ettei queer-ilmiöitä mitenkään problematisoida eikä pyydetä anteeksi: ei ole hävettäviä kaapistatuloja, ei ympäristön paheksuntaa, vaan henkilöhahmot vain elävät seksuaalisuuttaan todeksi. Ihmisyyden ongelmat ovat muualla kuin seksin ilmenemismuodoissa. Kansi on mielestäni harmillisen huono; toki kansi kuvaa osuvasti, mitä teos käsittelee, mutta kyllä lukijaa pitäisi pikkuisen rohkaista tarttumaan näin hyvään kirjaan, ja sitä kansi ei tee.

Kenelle sopii: Himolukijalle, joka ei säikähdä queer-asioita. Nuorelle aikuiselle. Yliopisto-opiskelijalle. Ympäristöasioita pohtivalle. Kirjallisuudenopiskelijalle. Yliluonnollisen kosketuksesta pitävälle.

Asiasanoihin voisi lisätä:

maaginen realismi
ihmisyys : eläimellisyys
nuoruus
ihminen : luonto : ristiriidat
ekokatastrofit
symboliikka : koira
tiedeyhteisöt
nerot
kehitysvammaiset
kirjastovirkailijat
nuoret aikuiset

Muuta samantyylistä luettavaa:

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (tiedemaailma, ympäristöasiat)
Anja Snellman: Antautuminen (erityisherkkyys, outona muiden maailmassa)
Johanna Sinisalo: Linnunaivot (ihmisen ja luonnon välinen ristiriita)

Japanista suomalaisin silmin

Marutei Tsurunen: Sinisilmäinen samurai : suomalaisella sisulla Japanin senaattiin (Gummerus 2015)

Japanissa melkein 50 vuotta asunut Marutei Tsurunen, alun perin Martti Turunen, on kirjoittanut toiset muistelmansa. Ensimmäiset julkaistiin vuonna 1994. Jälleen kerran on kiinnostavaa huomata, miten elämänkaaren edetessä muistelijan tulkinta omista elämänvaiheista kehittyy. Tsurunen on tullut tunnetuksi Japanin ensimmäisenä eurooppalaissyntyisenä kansanedustajana 2002 - 2013. Japaniin hän muutti lähetyssaarnaajana 1960-luvun lopulla.

Ensimmäisessä muistelmissaan Tsurunen kertoi nimensä japaninkieliseksi muuttamisesta. 'Tsuru' tarkoittaa kurkea ja 'nen' vuotta. Japanilaisten korvissa nimi kuulostaa onnea tuottavalta. Toisissa muistelmissa nimenmuutoksen psykologinen puoli sivuutetaan. Tsurunen on kyllä hyvä nimi miehelle, joka kiihkeästi halusi japanilaistua.

Teoksen punaisena lankana on mielestäni pyrkimys tehdä tilinpäätös omien ratkaisujen vaikuttimista ja niiden oikeutuksesta sekä työuran aikaansaannoksista. Tsurunen on tarpeeksi vanha uskaltaakseen kyseenalaistaa joidenkin vaikuttimiensa jalouden, mutta osaa myös tuntea armoa itseään kohtaan. Uskonnollisissa piireissä ja politiikassa toimijoiden on ylläpidettävä itsestään hyveellistä julkikuvaa, ja tämä näkyy muistelmissa tasapainoiluna hyvien vaikuttimien vakuuttelun ja itsetilityksen välillä. Ainahan muistelmat kirjoitetaan jollekulle yleisölle - kuvitellaan etukäteen, kuka tämän tekstin lukee. Niin suomalainen ex-vaimo kuin uusi japanilainen vaimo saavat teoksessa arvostusta ja kiitosta antamastaan tuesta. Parhaimmillaan Tsurunen on kuvatessaan japanilaista yhteiskuntaa suomalaisen näkökulmasta. Hän ei kaunistele Japanin ongelmia kimono-silmälasien läpi.

Tsurunen kertoo, kuinka hänen Helsingissä käydessään taksinkuljettaja oli todennut, että suomeahan te puhutte, mutta 40 vuotta vanhaa suomea. Tekstissä on tosiaan vanhahtavia ja onnahtaviakin ilmauksia: perinteellinen, tiedoittaa, kehoittaa, rauhallinen kotitaloalue. Nämä on Gummeruksella aivan oikein säilytetty - ne ovat ekspatriotismin eksotiikkaa. Osa muistelmista on sutjakkaa suomea ja voi arvata, että ne osiot on kirjoitettu kirjoittamisprosessin loppupuolella.

Kenelle: Japanista ja siirtolaisuudesta kiinnostuneille. Muistelmista pitäville.

Asiasanoituksesta: En ole varma, löytyisikö teos, kun etsitään kirjoja siirtolaisuudesta, maastamuuttajista tai suomalaisista ulkomailla. Pitää muistaa hakea asiasanalla KULTTUURIEROT. Ysassa olisi tarjolla myös EKSPATRIAATIT. Sillä löytyy hämmentävän vähän teoksia. Myös ASUMINEN ULKOMAILLA olisi käyttökelpoinen asiasana, vaikka ulkomaa muuttuu Tsurusella kotimaaksi.

Katse kristallipalloon

Markku Wilenius: Tulevaisuuskirja : metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen (Otava 2015)

Markku Wilenius toimii Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tulevaisuudentutkimuksen professorina. Hän haarukoi teoksessaan tulevaisuudennäkymiä eri aloilla: ympäristö, talous, yrittäjyys, koulutus ja kulttuuri. Minun makuuni kirja oli liian yleisluontoinen, siinä oli vähän sellaista, mitä en olisi ennestään tiennyt. Myös lauseiden tasapituisuus - iskevyyden puute - heikensi teoksen innostavuusindeksiä. Yllättävää oli se, että Wileniuksella on myös puutarhurin koulutus; talousalan vaikuttajaksi hän toikin ilmastonmuutoksen esiin poikkeuksellisen tarmokkaasti. Joitakuita varmasti kiinnostaa se, mille aloille Wilenius povaa menestystä tulevaisuudessa (huomioi kuitenkin kirjoittajan sidonnaisuus Turun yliopiston kauppakorkeakouluun). Kirjallisuusluettelo voi olla hyödyllinen tulevaisuudennäkymistä kiinnostuneille.

Kenelle: Ehkä enemmän miehille kuin naisille. Yhteiskunnasta ja taloudesta kiinnostuneille.

Muuta samantyyppistä luettavaa:

• Hae luokalla 30.111
• Jos asiakas on yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut, niin itselläni on myönteisiä kokemuksia Terra Cognitan kustantamista teoksista. Hae kustantajalla: Terra Cognita
• Kimmo Pietiläinen on suomentanut paitsi oman kustantamonsa Terra Cognitan teoksia, myös muita tietokirjoja. Hae tekijällä: Pietiläinen, Kimmo
• Jared Diamond: Romahdus : miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä (Terra Cognita 2005, suom. Kimmo Pietiläinen)

Venäjä 2010-luvulla

Peter Pomerantsev: Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista : uuden Venäjän surrealistinen sydän (Like 2015)

Venäjällä työskennellyt tuttavani sanoo, että jos kuulet jonkin Venäjää koskevan uskomattoman väittämän, niin usko kumminkin ja laita vielä puolet lisää päälle. "Onko tämä oikeasti totta" oli päällimmäinen ajatukseni myös Pomerantsevin kirjaa lukiessa. Pomerantsev on Lontoossa asuva venäläisten emigranttien jälkeläinen, joka on työskennellyt vuosia Venäjällä televisio-ohjelmia kuvaten.

Itseäni yllätti eniten Venäjän korruption laajuus. Lahjukset eivät ole erityispalvelusten saamisen keino, vaan teoksen mukaan ilman lahjuksia ei saa edes ajokorttia läpi. Ja mielettömiltä vaikuttavat rakennussuunnitelmat, kuten silta Sahaliniin, ovat keino ohjata rakennusprojektin aikana suuria rahavirtoja ohi varsinaisen tarkoituksen. Sotshin talviolympialaisista väitetään valuneen miljardeja euroja vääriin taskuihin. Äskettäin julkaistiin jälleen kerran tulos, että Suomi on maailman vakain maa; kyllä geopoliittinen asemamme Venäjän kaltaisen erikoisuuden vieressä on mielenkiintoinen.

Asiasanoihin voisi lisätä:

korruptio : Venäjä
lahjonta : Venäjä
media : Venäjä
mallit (ammatti) : Venäjä
kulttuuri : Venäjä
kaupunkikulttuuri : kaupungit : Venäjä : Moskova
venäläisyys

Kenelle sopii: Venäjästä kiinnostuneille, vallasta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille. Teos on maantiedeluokassa, mistä sitä ei välttämättä hoksaa, jos ei ole lähdössä matkalle Venäjälle. Kirjanäyttelyaiheeksi esim. Vallan kiemuroita, Yhteiskuntia 2000-luvulla, Naapurimme Venäjä.

Vanhukset absurdissa nykymaailmassa

Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho (Teos 2015)

Humoristisessa kirjallisuudessa vanhukset usein kuvataan kovaäänisinä höpsöinä, jotka eivät ole pysyneet kehityksen kärryillä. Minna Lindgrenin Ehtoolehto-trilogiassa on toisin: vanhukset ovat sekopäiseksi muuttuneen nyky-yhteiskunnan ainoat selväjärkiset jäsenet. Trilogian kolmannessa osassa vanhustenhuolto on kehittynyt niin tehokkaaksi, että Ehtoolehdossa ei enää ole henkilökuntaa lainkaan. Koneet valvovat vanhuksia. Vanhukset pitävät huolta toisistaan; "sitä kutsutaan yhteisölliseksi hoivaksi", kirjailija toteaa. Kirjaa voisi kuvata "riemastuttavaksi", kuten takakansissa aina luvataan, ellei kyseessä olisi myös hyytävä dystopia. Tähän suuntaan ollaan menossa. Salapoliisikirjallisuutta en tästä teoksesta paljon löytänyt, mutta dekkariluokkaan laittaminen takaa laajemman lukijakunnan kuin tavallisten romaanien genreen upottaminen, ja lukijoita teos ansaitsee.

Asiasanoihin voisi lisätä: 

satiiri
terveydenhuolto : vanhukset
vanhustenhuolto : teknokratia : kritiikki
geroteknologia : tietokoneet
teknologiakritiikki

Kenelle sopii: Keski-ikäisille, omaishoitajille, hoitotyötä tekeville, kunnallisia hoitopalveluja suunnitteleville, vanhuksille.