19.2.2013

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska

Jumalan vihan ruoskaMirkka Lappalaisen teos "Jumalan vihan ruoska : suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697" on kirjoitettu kadehdittavan selkeästi. Kun kirja vielä on painettu paksuhkolle paperille ja runsaasti kuvitettu, se tarjoaa miellyttävän lukukokemuksen sellaisellekin, joka ei yleensä lue historiakirjoja. Lappalainen kertoo paitsi faktat 1600-luvun lopun nälkäkatastrofista Suomesta, myös nivoo silloin koetun nälänhädän nykypäivän nälänhätiin: mitä yhteisiä piirteitä niissä on, mistä ne johtuvat. Teoksen tekee ajankohtaiseksi aiheyhdistelmä ilmastonmuutokset + nälänhätä. Teoksesta selviää sekin, miten nälkiintyminen vaikuttaa ihmisen psyykeen ja käyttäytymiseen.

Kenelle sopii: Historiasta kiinnostuneelle. Ilmastonmuutoksesta kiinnostuneelle. Sukututkijalle tai historiallisten romaanien lukijalle, joka kaipaa syventävää tietoa elämästä 1600-luvulla Suomessa.

Muuta samantapaista luettavaa: 
  • Aki Ollikainen: Nälkävuosi (84.2, nälänhätä Suomessa 1860-luvulla)
  • Eino Hanski: Pitkä talvi (84.2, muistelmateos, Leningradin piiritys ja nälänhätä, jopa kannibalismi)
  • hae asiasanoilla NÄLÄNHÄTÄ, NÄLKÄ, HISTORIA : 1600-LUKU, KANNIBALISMI, HENKIINJÄÄMINEN
  • nälkä on keskeinen teema myös keskitysleirikirjoissa, kuten Borowski: Kotimme Auschwitz 






8.2.2013

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Teemestarin kirjaEmmi Itärannan romaani Teemestarin kirja (Teos 2012) on  tulevaisuuteen sijoittuva dystopia. Maailma on kokenut ekokatastrofin. Meren pinta on noussut niin, että Suomesta on vain Lappi jäljellä. 17-vuotias Noria-tyttö asuu pienessä kylässä Kuusamosta pohjoiseen. Kylän teemestarin virka on kulkenut hänen suvussaan sukupolvien ajan, ja niin Noria ryhtyy teemestariksi isänsä jälkeen. Juomaveden puute on elämää hallitseva ongelma. Sotilaat valvovat vedenkäyttöä, ja rangaistukset vesirikollisuudesta ovat ankaria. Vesipula ajaa ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Teosta on kiitetty, ja se julkaistaan englanniksi vuonna 2014.

Teoksen kieli on runollista, kaunista ja tunnelma hieman apea. Teos on täysin aseksuaalinen eikä siinä ole hitustakaan huumoria. Noin sivulla 200 huomasin, että tekstissä toistuu sana "valo". Rupesin lukemaan kuvailevat kohdat valo-sanaa hakien ja sain bingo-elämyksen melkein joka sivulla. Valon, varjon ja taivaanilmiöiden toistuva kuvailu toi mieleeni Rosa Liksomin teoksen Hytti nro 6. Liksomin teoksessa kuvataan talvista tähtitaivasta, jäätä ja huurretta - niitä asioita, joita Itärannan romaanin maailmassa ei enää ole.

Teoksen teeseremonia-teema ei auennut minulle. Nimistöstä päätellen Suomi oli joutunut Kiinan vaikutuspiiriin, mutta teeseremonia on japanilainen eikä kiinalainen perinne. En pystynyt selittämään itselleni, miksi tulevaisuuden Lapissa teeseremoniasta oli tullut tärkeä instituutio.

Kenelle sopii: Korkeakirjallisuutta seuraavalle. Ympäristö-scifistä kiinnostuneelle. Nälkäpeli-trilogiasta pitäneelle nuorelle aikuiselle. Kaukoidän kulttuureista kiinnostuneelle. Kaunosielulle. Teoksessa ei ole tippaakaan huumoria, vaan se on ilmaisultaan alakuloinen, joskin kaunis.

Muuta samantapaista luettavaa:
- Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea (asiasana teeseremoniat)
- Arthur Golden: Geishan muistelmat (asiasana teeseremoniat)
- Rosa Liksom: Hytti nro 6 (tapa kuvailla runolliseen tyyliin ympäristöä)
- Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia (17-vuotias tyttö maailmassa tuhon jälkeen)
- Johanna Sinisalo
- Risto Isomäki
- hae asiasanoilla TIETEISKIRJALLISUUS, MAAILMA TUHON JÄLKEEN, EKOKATASTROFIT

31.1.2013

Kalle Isokallio ja Mato Valtonen: Elämä on aprillia

Mielenkiintoista, ettei Kalle Isokallion ja Mato Valtosen teos "Elämä on aprillia" ole Fennicassa saanut asiasanaa HUUMORI eikä SATIIRI. Sillä huumoria tämä teos on. Ei välttämättä joka kohdassa kovin nokkelaa, paikoin kulunuttakin, mutta joukkoon mahtuu näpsäköitäkin oivalluksia. Asiasanoituksessa oleva IHMISKUVA : KYYNISYYS oli minulle yllätys. Eikös SATIIRI ole kyynisyyttä arvostavammin ilmaistuna? Joissakin tietokannoissa, esimerkiksi Helmet- ja Celianet-tietokannoissa, mukana on myös asiasana HUUMORI.

Teoksessa käydään läpi kaikkia niitä tapoja, joilla meitä nykyihmisiä jymäytetään. Esimerkiksi kaikki hinnat päättyvät numeroihin 99, kuten 0.99. Talous, viestintä ja mainonta ovat tärkeitä teemoja. Mainontaan viittaa kannen grafiikkakin, jossa lihavoitu "elämä on" viittaa DNA:n taannoiseen mainokseen.

Kenelle sopii:  Kalle Isokalliosta ja Mato Valtosesta kiinnostuneelle. Taloudesta kiinnostuneille (miehille). Kulutusyhteiskunnan ja mainonnan kritiikistä kiinnostuneelle. En suosittelisi kirjaa kovin monelle, koska tekstiä vaivaa tietty löperyys ja kirjan ulkoasu on vitsikirjamainen. Minusta teos ei varsinaisesti ole elämänfilosofiaa, vaan se on pakinakokoelma ja voisi olla luokassa 84.2.

28.1.2013

Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani

Aloitin Jaakko Yli-Juonikkaan massiivisen Neuromaani-teoksen positiivisella mielellä, koska tiesin kirjan olevan Runeberg-palkintoehdokkaana ja lisäksi pidän kovasti Yli-Juonikkaan novellikokoelmasta Uudet uhkakuvat. Uuvahdin kuitenkin jo noin sivulla 40. Uskon, että teos on mestarillinen taidonnäyte, kuten takakannessa luvataan, mutta minulta ei riittänyt energiaa ja keskittymiskykyä tälle kirjalle. Mistä teoksessa on kyse, siitä voi lukea esimerkiksi täältä .

Kenelle sopii: Tosimielellä kirjallisuutta seuraavalle. Kokeellisista romaaneista ja haastavista rakenteellisista ratkaisuista pitävälle. Psykiatriasta tieteellisessä mielessä kiinnostuneelle. Henkilölle, jolle suosittelisit Volter Kilven teosta Alastalon salissa tai James Joycen Ulysses -teosta (joita kumpaakaan en ole lukenut).

Muuta samantyylistä lukemista:
Volter Kilpi: Alastalon salissa
James Joyce: Ulysses
Hae asiasanalla kokeellinen kirjallisuus

Niina Hakalahti: Aavasaksa

Niina Hakalahden teos Aavasaksa (Tammi 2010) on helppolukuinen ja humoristinen, mutta syvällinen romaani. Sen teemoja ovat elämänhallinta, sisarussuhteet ja äitisuhde aikuisiällä ja se, kuinka menestys elämässä määritellään.

Sisaruksilla on perheessä omat roolinsa aikuisenakin: yksi on menestyjä, toinen luuseri. Pizzabuffetissa kokkina työskentelevä noin 23-vuotias Seppo on äitinsä mielestä luuseri, vaikka Seppo on tyytyväinen elämäänsä. Hänen siskoaan Saritaa taas pidetään menestyjänä, koska hän on päässyt Italiaan rikkaisiin naimisiin ja työskentelee personal trainerina. Sarita ei kuitenkaan osaa hoitaa omaa kaksivuotiasta lastaan, koska tehtävän yleensä hoitaa hänen filippiiniläinen kotiapulaisensa. Kiltti Seppo muodostuu tukipylvääksi monelle ihmiselle. Romaanin teemoja ovat myös kiltteys, hyväksikäyttö ja maahanmuutto. Sarita ja hänen filippiiniläinen kotiapulaisensa ovat molemmat maahanmuuttajia Italiassa, mutta heidän asemansa on kovin erilainen. Sitä kautta teemana on myös eriarvoisuus ja ihmisoikeudet. Myös omasta lapsesta luopuminen toistuu eri variaatioina. Kotiapulaisen suhteen on kyseessä orjuus.

Kenelle sopii: Tämä selviytymistarina sopii monenlaisille lukijoille, koska elämänhallinta ja perhesuhteet aikuisiällä (hankala äitisuhde) koskettavat monia. Lukijoille, jotka toivovat "tavallista" romaania - ei elitististä eikä viihdettä.

Muuta samantapaista luettavaa: 
Niina Hakalahti: Uimataito (Tammi 2009)
Anu Silfverberg: Kung Po (Avain 2008)

Asiasanoihin voisi lisätä:
asuminen ulkomailla
orjuus : palvelusväki : 2000-luku
eriarvoisuus

27.1.2013

Michael Hingson: 1463 porrasta

1463 porrasta - Michael HinqsonMichael Hingson: 1463 porrasta : tositarina sokeasta miehestä, hänen opaskoirastaan ja luottamuksen voitosta New Yorkin kaksoistorneissa. KKJMK 2012.

Myyntialalla työskentelevä sokea Michael Hingson oli toimistossaan WTC-tornin 78. kerroksessa, kun rakennukseen törmäsi terroristien kaappaama lentokone. Teoksessa hän kertoo, kuinka hän pääsi pois sortuvasta tornista opaskoiransa Rosellen avustuksella. Samalla hän käy läpi elämänhistoriansa: kuinka selviytyä sokeana näkevien ehdoilla toimivassa yhteiskunnassa. Teos on helppolukuinen ja siinä on lievä kristillinen sävy. Lopussa on tietopaketti suomalaisiin näkövammaisiin liittyen.

Kenelle sopii:  Sopii lukijalle, jonka kiinnostuksen kohteena ovat muistelmat, selviytymistarinat, vammaiset, näkövammaiset.

Muuta samantyylistä luettavaa: 
Ari Suutarla: Betty ja minä (Herättäjäyhdistys 1985). 
Hae asiasanoilla: näkövammaiset, sokeat, opaskoirat