Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

Sofi Oksasen Stalinin lehmät (WSOY 2003) on niitä kirjoja, joita alkaessaan lukea ihmettelee: miten minä en ole tätä ennen lukenut? Miksi olen elänyt kymmenen vuotta tämän kirjan ilmestymisen jälkeen sitä lukematta?

Pidin teoksesta kovasti, vaikka kirja tuntui hieman pitkältä lopussa (478 sivua). Teoksessa esitellään myös Sofi Oksasen myöhempien teosten Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat teemojen aihioita.

Kenelle sopii: Näistä teemoista kiinnostuneelle: Viron lähihistoria, maastamuutto Virosta Suomeen, syömishäiriöt (bulimia), maahanmuuttajan lapsen identiteettiongelmat, Viron ja Suomen kulttuurierot. Estofiilille oivaa kamaa.

Muuta samantyylistä luettavaa:
Riikka Pulkkinen: Vieras (syömishäiriöt, muukalaisuus)
Sofi Oksasen Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat (jos Viron lähihistoria kiinnostaa)

Leena Krohn: Hotel Sapiens ...

Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia (Teos 2013)

Leena Krohn kuuluu suosikkikirjailijoihini. Luin teosta useaan kertaan - ensin alusta sata sivua, sitten palasin taaksepäin ja aloitin taas, palasin toisen kerran taaksepäin ja luin sitten vasta loppuun. Kirja ei ole novellikokoelma, vaikka nimeke viittaa vähän siihen suuntaan.

Ryhmä ihmisiä (ja muitakin olioita) on koottu Hotel Sapiens -nimiseen hoitokotiin. Huhutaan, että ympäröivä yhteiskunta on tuhoutunut, mutta varmuutta ei ole. Asukkaista huolehtivat nunnilta näyttävät tekoäly-olennot. Teoksen sisältöä on vaikea kuvailla, ja se on varmasti ollut vaikea asiasanoitettava. Muun muassa yhteiskuntakritiikkiä siitä löytyy, scifiä ja filosofiaa (FILOSOFISET ROMAANIT olisi myös sopinut asiasanoihin). Asiasanoissa on muun muassa TUHON JÄLKEINEN MAAILMA, EKOKRITIIKKI (jota ei ainakaan vielä ole Kaunokissa) ja YDINTALVI. Teos ei löydy millään YMPÄRISTÖ-alkuisella asiasanalla.

Asiasanoissa on myös FANTASTINEN REALISMI. Se on vähän käytetty asiasana kaunokirjallisuudessa. MAAGINEN REALISMI on yleisempi.

Kenelle sopii: Korkeakirjallisuuden ystävälle. Sopii myös sellaiselle, joka yleensä ei lue scifiä. Ympäristöasioista kiinnostuneelle.

Muuta samantyylistä luettavaa: 

muut Leena Krohnin teokset
Johanna Sinisalo
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Risto Isomäki
kokeile hakea asiasanoilla TUHON JÄLKEINEN MAAILMA, DYSTOPIAT, IHMISKUNTA + TULEVAISUUS, EKOKATASTROFI

Taina Latvala: Välimatka

Luin Taina Latvalan Välimatka-teoksen (WSOY 2012) kollegan suosituksesta. "Ihan kuin Autiota lukisi", hän mainosti. Teoksessa viitataankin Orvokki Aution teokseen Pesärikko ainakin neljä kertaa. Asiasanoihin olisi sopinut myös INTERTEKSTUAALISUUS : PESÄRIKKO.

26-vuotias nainen Seinäjoen liepeiltä Synkkylästä lähtee äitinsä kanssa lomalle Teneriffalle. Tytär on iltähti ja tottunut olemaan äidin seuralaisena. Matkan aikana puidaan menneitä: kadonnutta isää, isän sivusuhdetta sekä äiti-tytär-suhdetta. Tytär virittelee lomaromanssia hotellivirkailijan kanssa, mitä äiti paheksuu.

Teoksessa käytetään verevää Etelä-Pohjanmaan murretta. Murre on riemastuttavaa ja äiti klassiseen tapaan vanhanaikainen, mutta osa teemoista on kipeitä. Mieleen tuli Riikka Pulkkisen Totta-romaani.

Kenelle sopii: Hyvää kirjallisuutta monenlaisille lukijoille. Perheromaaneista pitävälle, äiti-tytär-suhdetta miettivälle, murteista tykkäävälle, Etelä-Pohjanmaan ystävälle, Kanariansaarista intoilevalle.

Muuta samantyylistä luettavaa: 
Hae asiasanoilla MURTEET + ETELÄ-POHJANMAA
Orvokki Autio: Pesärikko
Eira Pättikangas (Etelä-Pohjanmaan murretta)
Sinikka Nopolan Eilasta ja Rampesta kertovat kirjat
Riikka Ala-Harja: Kanaria (jos kiinnostuksen kohde on Kanariansaaret)
Riikka Pulkkinen: Totta (jos isän sivusuhde lapsen näkökulmasta kiinnostaa)

Hae murrekirjallisuutta MURREKIRJALLISUUS-asiasanan lisäksi myös asiasanalla MURTEET.

Michal Witkowski: Hutsula

Luin aluksi Michal Witkowskin Hutsulaa (Like 2007) aivan innoissani. Tykkäsin tyylistä ja tarinoista. Kuitenkin toisella sadalla sivulla rupesi kyllästyttämään tämä "hinttari-Decamerone", kuten takakannessa mainostetaan. Teos alkoi tuntua adeknoottikokoelmalta. Pidin teoksesta, vaikka jätin sen kesken.

Hutsula kertoo Puolan homojen alakulttuurista, homoprostituutiosta, transvestiiteista yms. Sen henkilöhahmot ovat kiinnostavia, traagisia (aids) ja hauskojakin.

Kenelle sopii: Eroottisesta kirjallisuudesta pitävälle, rankoista tarinoista pitävälle, homoseksuaalisuudesta ja muista seksuaalisista identiteeteistä kiinnostuneelle. Alakulttuureista (asiasana osakulttuurit) kiinnostuneille. Teoksessa käsitellään  myös postkommunismia.

Muuta samantyylistä luettavaa:

• Asiasanoitus seksuaalisuutta käsittelevissä teoksissa on kirjavaa ja arvovärittynyttä. Kokeile hakea asiasanoilla homoerotiikka, homoseksuaalisuus, pornografia, eroottinen kirjallisuus, underground, alatyyliset teokset, seksuaaliset poikkeavuudet, seksuaalisuus, seksuaalinen identiteetti, seksuaalinen käyttäytyminen, osakulttuurit
• Witkowskin teoksessa ei ole asiasanaa alatyyliset teokset, vaikka esimerkiksi Bukowskilta se löytyy.

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Anna-Leena Härkösen kirjoituskokoelmat ovat hauskoja, niin myös "Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia" (Otava 2012). Tekstit on julkaistu Anna-lehdessä vuosina 2003 - 2011. Mielikuvani mukaan kaikkein hauskin Härkösen kirjoituskokoelmista on ollut "Palele porvari ja muita kirjoituksia".

Tälläkin kertaa aiheena ovat naiseus, mieheys, äitiys ja itselle tai ystäville sattuneet kommellukset, joita taitavasti liioitellaan (hyperbolan lumo).

Kenelle sopii: Monenlaisille (nais)lukijoille. Huumorin ja naiskirjallisuuden ystäville, kaupunkikulttuurista ja chic litistä pitäville.

Muuta samantyylistä luettavaa:

• muut Härkösen kirjoituskokoelmat
• hae asiasanoilla PAKINAT (ja valitse naiskirjailijoita?)

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja

Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirja (WSOY 2013) on kokoelma fiktiivisen ammatinvalintapsykologi Orvokki Leukaluun uranvalintavinkkejä. Hän saa yhteydenottoja ihmisiltä ja neuvoo kullekin sopivan ammatin. Teoksen huumori syntyy paitsi pieleen menevistä ammattisuosituksista, myös siitä, että Supinen esittää kiehtovia oivalluksia eri ammateista. Jotkut tarinat ovat tosi hauskoja, mutta eivät kaikki. Supinen kuuluu suosikkikirjailijoihini.

Asiasanoihin olisi erinomaisesti sopinut sana TYÖ.

Kenelle sopii: Lyhytproosan ja huumorin ystävälle. Monenlaisille ja monen ikäisille lukijoille.

Muuta samantyylistä luettavaa: 

• Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
• Sinikka Nopolan Eilasta ja Rampesta kertovat kirjat
• Anna-Leena Härkösen kirjoituskokoelmat, kuten Palele porvari ja muita kirjoituksia
• Hae asiasanoilla HUUMORI ja LYHYTPROOSA (vaikka Supisen teoksessa ei olekaan asiasanaa lyhytproosa)

16 tarinaa toivosta

Tartuin teokseen 16 tarinaa toivosta (Tammi 2013), koska novellikokoelman kuudentoista naiskirjailijan joukossa on yksi suosikeistani, Pauliina Vanhatalo. Teoksella tuetaan Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjaa, jolla rahoitetaan rintasyöpätutkimusta.

Asiasanoihin olisi sopinut myös SAIRAUS : SYÖPÄTAUDIT : RINTASYÖPÄ, koska noin kolmasosa novelleista liittyy tähän teemaan.

Kenelle sopii: Naiskirjallisuudesta, kriiseistä, syövästä ja rintasyövästä kiinnostuneille.

Muuta samantyylistä luettavaa: 
Hae kaunokirjallisuutta asiasanalla RINTASYÖPÄ.

Roman Schatz: Parturi

Olen pitänyt Roman Schatzin teoksista, mutta Parturi (Arktinen Banaani 2010) ei kolahtanut. Se on poliisikirjallisuutta, joka parodioi poliisikirjallisuutta. Verbaaliakrobaatti Schatzin huumori ei tällä kertaa osunut minuun.

Jone ja Pete yrittävät ryöstää jalokiviliikkeen Helsingissä, mutta joutuvat heti ryöstön jälkeen nalkkiin viereiseen parturinliikkeeseen. Poliisit piirittävät heitä pari päivää. Sinä aikana ryöstäjät ja panttivangit koettavat keksiä ryöstölle jaloa motiivia, joka lyhentäisi vankilatuomiota. Arvojen inflaatio on nyky-yhteiskunnassa sellainen, ettei hyvää syytä robinhoodismiin tahdo löytyä.

Kenelle sopii: Satiirin ja dekkarien ystävälle, ehkäpä miehiseen makuun. Veijariromaaneista pitävälle. Germanofiileille eli saksalaisuudesta kiinnostuneille (koska teoksessa on pikkujippoja saksalaisuuteen liittyen).

Muuta samantyylistä luettavaa: 
Kokeile hakea asiasanoilla SATIIRI + JÄNNITYSKIRJALLISUUS, SATIIRI + POLIISI, SATIIRI + VEIJARIROMAANIT tai SATIIRI + YHTEISKUNTA

Marja Björk: Poika

Marja Björk on kirjoittanut romaanin Poika (Like 2013) oman poikansa kokemuksiin perustuen. Kirja kertoo transsukupuolisen Marion-tytön lapsuudesta ja nuoruudesta aina siihen asti, kunnes hänen sukupuoltaan korjataan ja hänestä tulee mies nimeltä Miro.

Olen iloinen, että tämä kirja on kirjoitettu, vaikka kirjasta onkin helppo löytää puutteita. Äidin käsiala näkyy tekstissä äidin roolin korostamisena. Muistelmatyyli paistaa tekstistä läpi. Silti teos on kiehtova. Monesti kirjailijat väittävät pystyvänsä eläytymään mitä ihmeellisimpiin asioihin, mutta en usko, että tätä tarinaa olisi voinut keksiä omasta päästään.

Asiasanoihin olisi sopinut myös SELVIYTYMINEN, NUORUUS ja ÄITIYS ja/tai ÄIDINRAKKAUS.

Kenelle sopii: Erikoisista elämäntarinoista pitävälle. Erilaisen lapsen äidille. Nuoruudesta 2000-luvulla kiinnostuneelle. Selkeistä, helppolukuisista tarinoista pitävälle, joka ei kavahda rankkaa aihetta.

Muuta samantyylistä luettavaa:

• Hae asiasanalla TRANSSUKUPUOLISUUS sekä TRANSSEKSUAALISUUS (aiemmin käytettiin jälkimmäistä termiä.
• Kirsti Ellilän teoksessa Ristiaallokkoa (Karisto 2011) on sivujuonteena papin tyttären seurustelu transsukupuolisen henkilön kanssa.

Pauliina Susi: Ruuhkavuosi

Pauliina Suden esikoisromaani Ruuhkavuosi (Tammi 2005) on toisaalta viihdyttävä, toisaalta ahdistava samaan tapaan kuin Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan alkupään teokset. Päähenkilö joutuu niissä paheneviin ongelmiin, mutta vapautusta ei kuulu, lukijaa pidetään piinassa pitkään. Toisaalta Suden aihe, pienen vauvan äidin uupumus, ansaitseekin tulla kunnolla käsitellyksi.

Minna on kolmekymppinen nainen, joka teoksen alussa on raskaana. Hän suunnittelee äitiysloman ajaksi tehokkaan ajankäytön: on tehtävä gradu, jatkettava töitä rakkausviihteen kääntäjänä sekä saatettava miehen kanssa talonrakennusprojekti valmiiksi. Siinä sivussa hoitunee vauva ja vauvan harrastukset eli vauvamuskari ja vauvauinti.

Niinhän se ei tietenkään mene. Minna uupuu alle puolessa vuodessa ja parisuhde on lähinnä sarkastinen vitsi. Romaanin asiasanoissa ei ole STRESSI tai VÄSYMYS tai UUPUMUS, mutta teos on mielestäni erinomainen stressin kuvaus. Myös NAISKIRJALLISUUS-termi puoltaisi paikkaansa. Päähenkilön ystävä toteaa, että sellainen uskomus, että naiset voivat tehdä monta asiaa yhtä aikaa ja miehet vain yhtä, on itse asiassa naisille asetettu ansa, joka saa heidät puurtamaan samalla kun miehet saavat keskittyä yhteen asiaan.

Sivuhuomio: Asiasanoilla ÄITIYS + VÄSYMYS löytyy yksi teos, asiasanoilla ÄITIYS + UUPUMUS ei yhtään.

Kenelle sopii: Teemoina ovat raskaus, synnytysmasennus, akateemisen naisen äitiys, uupumus ja parisuhde kolmekymppisellä pariskunnalla pääkaupunkiseudulla. Chick litin ystävälle (Wikipedian mukaan teos on chick litiä, mutta asiasanaa CHICK LIT ei ole enkä ole ihan varma kuuluisiko ollakaan - uupumisen käsittely ei ole kevyttä).

Muuta samantyylistä luettavaa:
Eve Hietamies: Yösyöttö
Antti Leikas: Melominen
Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa
Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen

Laurent Gaudé: Hurrikaani

Mikael Niemen Veden viemää -teoksen (Like 2013) innoittamana luin tämänkin tulvakatastrofiin liittyvän romaanin, Laurent Gaudén Hurrikaanin (Bazar 2012). Se kertoo hurrikaanin iskeytymisestä New Orleansiin. Kaupunki evakuoidaan, mutta osa asukkaista jää - liki satavuotias musta nainen, joka ei halua jättää kotiaan, ja vankilan vangit selleissään, jotka eivät voi lähteä, sekä pappi kirkossaan, ja muutamat muut. Kirjassa on useita kertojia, ja kertoja vaihtuu joskus kesken lauseen - varsinaisesti teos ei kuitenkaan ole vaikealukuinen. Tarina miellytti minua, mutta tyyli ei. Laurent Gaudé on kuitenkin kiitetty ranskalainen nykykirjailija.

Kenelle sopii: Korkeakirjallisuuden ystävälle, kirjallisuuden virtauksia seuraavalle. Luonnonkatastrofeista ja Yhdysvalloista kiinnostuneelle.

Muuta samantyylistä kirjallisuutta: 
Kokeile hakea asiasanoilla PSYKOLOGISET ROMAANIT + YHDYSVALLAT + 2000-LUKU.
Jos haluat katastrofeista, hae asiasanoilla LUONNONONNETTOMUUDET, KATASTROFIT, TULVAT.
Asiasanan SELVIYTYMINEN käyttö on ongelmallista, koska usein osa henkilöistä elviytyy, osa ei.

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Rakkautta, vahingossa (Tammi 2013) on Veera Vaahteran alias Pauliina Vanhatalon toinen chick lit -romaani. Pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä. Vanhatalo kirjoittaa erittäin sujuvasti.

Ennen vanhaan tyttö, jolle oli käynyt vahinko, joutui hukuttautumaan. Ajat ovat muuttuneet. Teoksessa raskaana oleva kolmekymppinen helsinkiläisnainen menee Lappiin mummon perintömökille miettimään elämäänsä. Eipä aikaakaan, niin kunnoton sulho palaa maisemiin ja pari muutakin miestä löytyy ympärille häärimään. Asetelma on kuin Kauniissa ja rohkeissa: miehet kilpailevat päästäkseen elättämään neidon lasta, ja neito vain valitsee sulhoista parhaan.

Teos on ihana naisten satu. Tarinassa raskaus ei vie naiselta hänen viehätysvoimaansa. Hän ei jää yksin, vaan hänestä huolehditaan. Hänellä on kaupunkilaisystäviä, mutta hän pärjää maaseudun perinteisissä naisten töissäkin niin, että mummo olisi hänestä ylpeä. Hän tulee hyväksytyksi yhteisössään. Elämä voittaa.

Teoksen asiasanoituksessa ei ole chick lit -termiä, vaan RAKKAUSROMAANIT. Niiden raja lienee häilyvä. Myös NAISKIRJALLISUUS kävisi tähän romaaniin. Teoksessa on painavaa asiaa äitiyden haasteista.

Kenelle sopii: Chick litistä pitäville. Modernin romantiikan ystäville. Naisen asemasta kiinnostuneelle (lievästi moniavioinen odottava äiti on romantiikassa uudenaikainen henkilöhahmo). Tornionjokilaakson paikallisväristä kiinnostuneelle. Äitienpäivän kirjanäyttelyyn.

Muuta samantyylistä luettavaa:
Kokeile hakea asiasanoilla RASKAUS + RAKKAUSROMAANIT, RASKAUS + KEHITYSROMAANIT, CHICK LIT.